Kerhoonjäämisen vaikeus

[Aurinkokunta]

Tuo meitin 4v tyttö ei millään haluaisi jäädä kerhoon.
Kuitenkin kerhonohjaajat vakuuttelevat, että se itku ja vastentahtoisuus kestää vaan sen hetken - mutta onko se todella niin?

No kai se on... Olenhan mie itsekin ollut noita kerhoja vetämässä ja olen nähnyt juuri vastaavanlaisia tapauksia - itkulla jäädään, mutta kun äiti häviää näkyvistä, niin itku jää miltei heti pois ja lapsella on oikeasti hauskaa.

Mie vaan koen itselleni "ikäväksi" sen, että tyttö niin vastentahtoisesti sinne menee. Tunnen olevani kuin veturi, joka raahaa painavaa hiilivaunua ylämäkeä ylös... ja vaunu junnaa vastaan kaikin voimin.
Mutta toisaalta tunnen varmuutta asiasta. Tyttö tulee kerhosta pois iloisella mielellä, ja hänelle tekee hyvää tavata muita lapsia ja oppia toimimaan muussakin ryhmässä kun omassa sisarusporukassa.

Mutta nää kerho-ajat (2 kertaa viikossa 3h), on aina niin hermostunutta odottelua... Mitäs jos ne kohta soittaa, että tää tyttö vaan huutaa - tuu hakemaan... Kerhoon on kuitenkin se 10km matkaa, ja enhän mie tästä hetijust pääse, jos soitto tulee... siis noin vaan heti hyppäämään autoon.
Ja en mie taas voi aina noita 3 tuntisia tuolla kirkonkylän kahdessa kaupassakaan luuhata 2 nuorimman kanssa.
*huokaus*

Kunhan se siitä rutinisoituisi pian, niin ois mukavampi varmaan meillä molemmilla. Kun se vielä on niin outoa, että tyttö kuitenkin haluaa mennä kerhoon... Itse pakkaa eväätkin ja touhottaa tossut reppuun ja reissuvihkon... ja sit autossa puolenvälin matkan jälkeen alkaa se: "Jarruta. Ei mennä, äiti mä en mee! En haluu!" :/

 

[tunteista puhuminen]

Oletko selittänyt tytölle, että on ihan normaalia jännittää kerhoon menoa ja muitakin lapsia ja jopa kerhon tätejä saattaa se jännittää. Jännitys menee ohi ja kerhossa onkin mukavaa jne. Ja tyttö voi kerhossa sanoa kerhon tädeille, että jännittää ja kerhontädit voi ottaa syliiin tai lohduttaa jne.

 

[minä]

Jos on nyt syksyllä aloittanut niin an kiukutella vaan, se on sitä samaa kun jos olisi päiväkotiin vieny´.
Jos on taas ennenkin ollu niin kyselisin missä vika

 

[Aurinkokunta]

Oletko selittänyt tytölle, että on ihan normaalia jännittää kerhoon menoa ja muitakin lapsia ja jopa kerhon tätejä saattaa se jännittää. Jännitys menee ohi ja kerhossa onkin mukavaa jne. Ja tyttö voi kerhossa sanoa kerhon tädeille, että jännittää ja kerhontädit voi ottaa syliiin tai lohduttaa jne.

Olen sanonut... ja ollaan puhuttu.
Tyttö kävi kerhoa jo viimevuonna, silloin hällä oli sisko mukana.
Nyt sisko on eskarissa ja kerho vaihtui tuonne kirkonkylään, mutta 1 tuttu kaveri "entisestä kerhosta" on myös samassa ryhmässä - sekään vaan ei nyt oo lohduttanut yhtään.

 

[vieras]

Sanoisin tuon sun tekstin jälkeen että sinua ahdistaa sen lapsen kerhoilu ja lapsi vaistoaa että sinua ahdistaa ja ahdistuu siitä entisestään. Kannattaa miettiä omaa käytöstä tuossa. Ja jos se lapsi kuitenki mielellään sinne menee että pakkaa evästä yms. niin kannattaa jatkaa.

 

[vieras]

Olisko mahdollista, että kävisitte aluksi vaikka kerran viikossa siellä kerhossa, jos se vähän sitten helpottaisi tilannetta?

 

[Aurinkokunta]

Sanoisin tuon sun tekstin jälkeen että sinua ahdistaa sen lapsen kerhoilu ja lapsi vaistoaa että sinua ahdistaa ja ahdistuu siitä entisestään. Kannattaa miettiä omaa käytöstä tuossa. Ja jos se lapsi kuitenki mielellään sinne menee että pakkaa evästä yms. niin kannattaa jatkaa.

Mie en kyllä koe että se minua ahdistaisi, mutta pitänee tarkkailla omaa käytöstä.
Tosin oon mie niin montaa kerholaista jo kuskannut, että ei se "jättäminen" ole mulle itselle mitenkään vaikea paikka - ja vaikka kerho vaatii automatkan, niin se on vaan minusta ihan tervetullut juttu... Mie pääsen samalla kirkonkylän kauppaan täydentämään kaappien sisällystä.
En siis koe, että stressaisin lasta jollain "lähtömakolla" tai mielikuvalla, että itse lähtö ois jotenkin mulle itselleni hankalaa.

Mutta tarkkailen itseänikin, se on ihan tervettä välillä ainakin