Kerään voimia,aion tänään miehelleni sanoa että haluan avioeron ja minä ja lapset muutetaan pois.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ikävää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

ikävää

Vieras
:( tosi ikävä asia,mutta nyt tämä on vain laitettava päätökseen,sattuu ihan mahottomasti mutta tää on ainoa vaihtoehto jonka näen järkeväksi.

Kesästä asti olen sanonut ja useasti ollaan juteltu että en jaksaisi nyt olla vaimona,en pysty huomioimaan häntä kuten vaimon kuuluisi,vaan hänen läsnäolonsakin ahdistaa.

Olen yrittänyt siirtää muuton joulun jälkeen mutta viime yönä hän taas kerran yritti saada minut haluamaan ja sitä kesti puoli tuntia...En pystynyt edes huutamaan,sattui vaan niin pahoin että taas tuotan hänelle pettymyksen kun en halua häntä.

Tunteeni ovat kuolleet,koen hänet vain suureksi ystäväkseni ja lasteni upeaksi isäksi.

Mutta itseni takia tämä on pakko tehdä,ja tietenkin hänenkin takiaan,väärin on todella hänellekin että vaikka kuinka hän yrittää parastaan,en kykene vastaamaan hänen tunteisiin.

Oma pää hajoo kohta jos en nyt vie asiaa loppuun.
 
No viehän se asia sitten loppuun, sama se että lasten koti hajoaa, pääasiahan on ettei sun pääsi hajoa.

Tarjoat sitten sinäkin kersoillesi kivan tulevaisuuden eroperheen lapsina kaikin tutkituin riskitekijöin mutta sama se, käykööt ne aikuisina terapiassa kun äiti ei viitsinyt aikoinaan itse hoidattaa päätään! Siirsi senkin paskan jälkipolville!

Toivottavasti Vappuun mennessä olet jo löytänyt uuden suhteen, vaikka naispuolisen kumppanin, jonka kanssa seksikin taas luistaa!!!
 
Kannattaisi kyllä aloittaa siitä, että kävisitte yhdessä ammattiauttajan pakeilla puhumassa siitä, mikä sinua oikein ahdistaa ja voisiko sille asialle tehdä jotain. Olisi sitten helpompi asia lapsillekin selittää kuin tuosta vain ilmoittaa että nyt mennään.
 
Älä tee sitä! Se on jo suuri asia, että hän on sinulle paras ystävä. Mistä luulet löytäväsi yhtä ihanan isän ja kaverin? Kokeile ensin vaikka pariterapiia, tai lomaa hänestä.
Tee vasta sitten päätös, jos ei toimi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
voimia sinne! muistan itse kun lähdin, päivä oli aikaa pakata tavarat, istuin vaan keskellä lattiaa ja itkin, sen homman aloitus oli todella vaikeaa...

No voi nyyh nyyh krokotiilinkyyneliä. Saitko sädekehän?
 
Ystävyyteen perustuvat suhteet nimenomaan kestää! Nyt on jostakin syystä vain tuo fyysinen homma jäissä. Ei ole ikuista. Lapset kun kasvaa, niin joku ei ole kokoajan iholla ja jaksaa taas.
 
Vaikka kuinka olisi rakkaus loppunut, mutta lapset kyllä tarvivat ehjän perheen! Jos mies ei ole väkivaltainen ja juoppo, sitten kannattaa vielä yrittää! Menkää johonkin terapiaan jne, omille lapåsile EI VOI tämmöistä tehdä!
Ajattelem miten ne ikuisesti muistavat "ja sitten vähän ennen joulua..."
 
Älä tee sitä. Mun mielestä sun kannattas mennä miehesi kanssa esim jonnekin avioliittoleirille tai jonnekkin keskustelemaan kolmannen osapuolen kanssa. Sinulla on selvästi tunteita miestäsi kohtaan koska koet hänet suureksi ystäväksi ja upeaksi isäksi. ottakaa selvä aikalisä ton sänkyhomman suhteen. Kerro nämä samat tunteet miehellesi, mitkä meillekkin kerroit. Aivan varmasti saatte asiat kohdalleen, jos vaan jaksatte keskustella, keskustella jne
 
Alkuperäinen kirjoittaja Virpi:
No viehän se asia sitten loppuun, sama se että lasten koti hajoaa, pääasiahan on ettei sun pääsi hajoa.

Tarjoat sitten sinäkin kersoillesi kivan tulevaisuuden eroperheen lapsina kaikin tutkituin riskitekijöin mutta sama se, käykööt ne aikuisina terapiassa kun äiti ei viitsinyt aikoinaan itse hoidattaa päätään! Siirsi senkin paskan jälkipolville!

Toivottavasti Vappuun mennessä olet jo löytänyt uuden suhteen, vaikka naispuolisen kumppanin, jonka kanssa seksikin taas luistaa!!!

:laugh: :laugh: :laugh: :laugh: :laugh:
 
Kyllä taas saa ihmetellä, että miten keskustelupalstoilla näkee ihan älyttömiä kommentteja. Onko niin vaikeaa kommentoida asiallisesti?
En itsekään ole kyllä eron kannalla. Olettehan tarkkaan ajatelleet, miksi olette tuossa tilanteessa? Muistatko miksi alunperin halusit tämän miehen? Eikö hän enää herätä sinussa mitään tunteita tai niitä vanhoja edes miksi häneen alunperin ihastuit? Oletko ajatellut asiaa myös lasten kannalta?
Ymmärrän kyllä täysin, ettei aina homma suju, mutta todellakin ei kannata ehkä vielä tuossa vaiheessa eroa ehdottaa. Kuulostaa siltä ettei asiaa ole vielä loppuunkäsitelty. Onko miehesi tietoinen, että koet asian todellakin noin vakavasti? Ehkä hän ei ole edes sitä ymmärtänyt. Nyt jos sanot päin naamaa, että tahdot eron ja viet lapset, niin ajattele mitä se miehellesi aiheuttaa.
Ja muista aina, että tuossa asiassa on ne lapsetkin mukana. Ajattele myös heidän parastaan. Et todellakaan voi sanoa, että viet ne mukanasi. Siitäkin sinun pitää keskustella miehesi kanssa.
Mutta mitä ikinä päätätkään, on se tietenkin oma asiasi. Toivottavasti et vain tee hätäisiä ratkaisuja. Tietenkään ketään ei voi kenenkään kanssa pakottaa olemaan. Joskus sitä toivoisi, että nuo asiat huomattaisiin jo ennen kuin ruvetaan perhettä perustamaan. Suomessa on nyt jo tarpeeksi avioerolapsia.
 
Liitossa voi hyvin olla kausia, jolloin seksi ei luista ja sitten taas sujuu paremmin. Jos mies on hyvä ystävä ja mahtava isä, siinä jo tosi paljon positiivista. Juttele jonkun asiantuntijan kanssa äläkä riko hyvää perhettä.
 

Yhteistyössä