Kenenkään ei ole PAKKO viedä alle 3 v hoitoon!

[Wide]

Sekin on valinta, ottaa ylisuuri asuntolaina. Pitäisi osata katsoa pidemmälle.

Voi voi.
Esimerkiksi meillä oli pelkät korot 850e vielä viime vuonna.
Ei paljon auta vaikka vaan ne maksaa.

Ei ole yli suuri , vuokrakin meillä 6 henkilön perheessä oli 900e.
Kai sitä vaan sossun jonoon eikä töihin.

 

[******]

Yhdyn tähän kuten joku kirjoitti jos peli menee taas likaiseksi:
"Monen kotiäidin kotiinjäämistä eivät määritä lapsen tarpeet vaan on työttömyyttä, kyllästymistä palkkatyöhön, pätkätyötä, sosiaalisia pelkoja ja ihan puhdasta laiskuutta."

Yhtälailla voi sanoa (kuin että monet perustelevat rahalla töihinmenon "pakkoa"), että harvalla kotiäidillä kyse on AIDOSTA ARVOVALINNASTA, vaan syitä on myös nuo edellä. Ei ole välttämättä koulutusta, ei työpaikkaa tai työ ei vain kiinnosta, se on vastenmielistä. Työn ja perheen yhteensovittaminen tuottaisi suuria vaikeuksia. Osalle kyse ei ole minkäännäköisestä valinnasta, vaan ainoasta olemassa olevasta vaihtoehdosta. Turha sitten myös näiden kotiäitien tekopyhänä selittää yhtään mitään..

Plus että tuilla saa enemmän tai niin lähelle sitä mitä työstä jäisi käteen, ettei se kannata taloudellisesti. Näin on helposti jos nainen on matalapalkka-alalla ja lapsia on useita. En mäkään kävisi töissä, jos tulos olisi plusmiinusnolla tai jopa huonompi kuin kotona ollessa!

 

[kylmä-äiti]

Minä vein, omasta tahdostani.

 

[vieras]

Meillä on lapsia 5.
Mies on töissä mutta palkka suunnilleen 1500 e.
Asutaan omakotitalossa,meillä on kaikki maholliset koneet ja laitteet,x-boxit ja pleikka3.
Kahella vanhimmalla on omat kannettavat,pienemmät saa kun koulut alkaa.
Kaks autoa
Vene löytyy.

Mitään ei sossusta olla haettu eikä saatu!!!

Lapsilla on harrastuksia,ei mitään julmetun kalliita mut saavat harrastaa mitä haluavat.
Soittoa,partiota,jumppaa,korista, softaamista....

Ja mä saan kotihoidontuen ja lapsilisät.

Mä en vaan tajua miten pienillä tuloilla pitää elää ettei ole mahollista ostaa kunnon ruokaa ees,me siis syödään liharuokia,kanaruokia-hyviä kotiruokia.Kaks kertaa päivässä teen kunnon ruuan.
Ei tarvii asua spurgulassa ja vetää makaroonia naamaan.

Mihin te ihmiset rahanne törsäätte!!!???

Ite käyn kuntosalilla ja kirjastossa,siinä mun harrastukset.
Mies pelaa sählyä ja käy uimassa.

Mitähän me tehtäis jos saatais 5000 e kuussa käteen??Mehän oltais miljonäärejä!!

Mä vaan en todellakaan tajua,ehkä isojen kaupunkien vuokrat on isoja.Mut saa lainanlyhennykset sovittua riittävän pieniksi,meillä on 500 e kuussa.

elätte tosi halvasti. moni kiljuisi riemusta, jos vuokran/lainanlyhennyksen jälkeen käteen jäisi se pari tonnia, mikä teillä ilmeisesti jää. olette onnellisessa asemassa.

 

[maaseudun äitee]

Meillä on lapsia 5.
Mies on töissä mutta palkka suunnilleen 1500 e.
Asutaan omakotitalossa,meillä on kaikki maholliset koneet ja laitteet,x-boxit ja pleikka3.
Kahella vanhimmalla on omat kannettavat,pienemmät saa kun koulut alkaa.
Kaks autoa
Vene löytyy.

Mitään ei sossusta olla haettu eikä saatu!!!

Lapsilla on harrastuksia,ei mitään julmetun kalliita mut saavat harrastaa mitä haluavat.
Soittoa,partiota,jumppaa,korista, softaamista....

Ja mä saan kotihoidontuen ja lapsilisät.

Mä en vaan tajua miten pienillä tuloilla pitää elää ettei ole mahollista ostaa kunnon ruokaa ees,me siis syödään liharuokia,kanaruokia-hyviä kotiruokia.Kaks kertaa päivässä teen kunnon ruuan.
Ei tarvii asua spurgulassa ja vetää makaroonia naamaan.

Mihin te ihmiset rahanne törsäätte!!!???

Ite käyn kuntosalilla ja kirjastossa,siinä mun harrastukset.
Mies pelaa sählyä ja käy uimassa.

Mitähän me tehtäis jos saatais 5000 e kuussa käteen??Mehän oltais miljonäärejä!!

Mä vaan en todellakaan tajua,ehkä isojen kaupunkien vuokrat on isoja.Mut saa lainanlyhennykset sovittua riittävän pieniksi,meillä on 500 e kuussa.

elätte tosi halvasti. moni kiljuisi riemusta, jos vuokran/lainanlyhennyksen jälkeen käteen jäisi se pari tonnia, mikä teillä ilmeisesti jää. olette onnellisessa asemassa.

No,asuntolainaa ei enää ole kuin joku 40 tonnia,ja velaksi ei isommin mitään muuta olla ostettu.
Tonni menee ruokaan kuussa,mutta muu pistetään haisemaan!!

 

[vieras]

Yhdyn tähän kuten joku kirjoitti jos peli menee taas likaiseksi:
"Monen kotiäidin kotiinjäämistä eivät määritä lapsen tarpeet vaan on työttömyyttä, kyllästymistä palkkatyöhön, pätkätyötä, sosiaalisia pelkoja ja ihan puhdasta laiskuutta."

Yhtälailla voi sanoa (kuin että monet perustelevat rahalla töihinmenon "pakkoa"), että harvalla kotiäidillä kyse on AIDOSTA ARVOVALINNASTA, vaan syitä on myös nuo edellä. Ei ole välttämättä koulutusta, ei työpaikkaa tai työ ei vain kiinnosta, se on vastenmielistä. Työn ja perheen yhteensovittaminen tuottaisi suuria vaikeuksia. Osalle kyse ei ole minkäännäköisestä valinnasta, vaan ainoasta olemassa olevasta vaihtoehdosta. Turha sitten myös näiden kotiäitien tekopyhänä selittää yhtään mitään..

Plus että tuilla saa enemmän tai niin lähelle sitä mitä työstä jäisi käteen, ettei se kannata taloudellisesti. Näin on helposti jos nainen on matalapalkka-alalla ja lapsia on useita. En mäkään kävisi töissä, jos tulos olisi plusmiinusnolla tai jopa huonompi kuin kotona ollessa!

tämäkin on totta. esim. lähihoitajan palkka ja kolmen lapsen hoitaminen kotona vastaavat aika lailla toisiaan.moni pesee mielummin lastensa pyllyjä.

 

[sekoboltsi tilhi]

Tai okei, keksin muutaman pakon:
- vanhempien sairastuminen
- molemmilta vanhemmilta hajoo päät kotona (kumpikaan ei voi jäädä hoitovapaalle)

Muu puhe on paskaa.
Tämä on ihan valinta kysymys, joten älkää marisko, että oli pakko ja pakko. Lainasta voi maksaa vain korot, voi tehdä jotain muuta työtä kotoa käsin jne...

Kiitos ja anteeksi.

joo, ja yh:n on tooosi helppo vaan maata kotona.. rahaa tulee joka tuutista.. pankkikin tykkää kun lainaa ei lyhennä kolmeen vuoteen... taitaa olla niin että sopimuksen mukaan saa lyhennysvapaata mutta ne taitaa olla aika lailla sopimus jutuja.. 4kk saatiin kun asuntoa myytiin...
rahaa on pakko saada että voi syödä ja elää.. se on fakta, ja rahaa saa vain jos tekee töitä.. muu on siipeilyä..

 

[sekoboltsi tilhi]

Lähdetään sitte tälle linjalle:
Monen kotiäidin kotiinjäämistä eivät määritä lapsen tarpeetn työttömyyttä, kyllästymistä palkkatyöhön, pätkätyötä, sosiaalisia pelkoja ja ihan puhdasta laiskuutta. mikään ei le niin helppoa kuin kotiäidin arki.

siis ihanko tosissasi tuut väittämään, että kotiäidin arki on HELPPOA ja helpompaa kuin mikään muu? Tuus kokeileen pariks kuukaudeks....

Olis nurkan takana jotain....
[/quote]

voi kuule, kyllä on helpompaa olla kotona.. ihan faktasti.. olen molempia kokeillut..

 

[hääh]

Mä olen aivan samaa mieltä siitä, että pakko se ei ole. Se on valinta.

Me asumme keskustassa. Meillä on iso ja kaunis asunto. Viihtyisä. Laitamme itse porukalla tavallista ja terveellistä ruokaa. Ulkoilemme, vaellamme, käymme kerhoissa, askartelemme ym. touhuamme yhdessä koko perhe. Ei maksa mitään, tai juuri mitään. Minä opiskelen ja kaksi lastamme on kotihoidossa. Miehellä on pienipalkkainen työ ja hän tekee melko vähän tunteja, jotta voi hoitaa lapsiamme minun pakolliset koululla käynnit. Minä saan opintotukea (n.260e/kk) ja vanhempainrahaa sen minimin ja tietenkin lapsilisät. Emme saa asumistukea, emme saa toimentulotukea. Emme ole edes hakeneet.

Meidän ei ole pakko viedä lapsia hoitoon. Meillä on kaikkea, mitään ei puutu.

Emme siis elä äärimmäisessä köyhyydessä, joista täällä jo jänniä visioita maalailtiinkin..
Kyllä, olen koulussa noin kaksi vuotta muita pitempään. En kuitenkaan osaa ajatella, että sen takia en töitä saisi. Kyllä saan, se on varmasti muistakin asioista kiinni.

Tässä meidän valinnat. Jonkun mielestähän tässä ei muita vaihtoehtoja olisi kun laittaa lapset pois elämää häiritsemästä, ettei olisi niin kovin kurjaa. Elämä on kuulkaas valintoja. Jos haluaa leveätä elämää ja toteuttaa itseään töissä, se on tietenkin ok, mutta voisiko sen sanoa myös niin. Että on valinnut niin. Koska ainoa pakko se ei kyllä ole.

 

[******]

Mä olen aivan samaa mieltä siitä, että pakko se ei ole. Se on valinta.

Me asumme keskustassa. Meillä on iso ja kaunis asunto. Viihtyisä. Laitamme itse porukalla tavallista ja terveellistä ruokaa. Ulkoilemme, vaellamme, käymme kerhoissa, askartelemme ym. touhuamme yhdessä koko perhe. Ei maksa mitään, tai juuri mitään. Minä opiskelen ja kaksi lastamme on kotihoidossa. Miehellä on pienipalkkainen työ ja hän tekee melko vähän tunteja, jotta voi hoitaa lapsiamme minun pakolliset koululla käynnit. Minä saan opintotukea (n.260e/kk) ja vanhempainrahaa sen minimin ja tietenkin lapsilisät. Emme saa asumistukea, emme saa toimentulotukea. Emme ole edes hakeneet.

Meidän ei ole pakko viedä lapsia hoitoon. Meillä on kaikkea, mitään ei puutu.

Emme siis elä äärimmäisessä köyhyydessä, joista täällä jo jänniä visioita maalailtiinkin..
Kyllä, olen koulussa noin kaksi vuotta muita pitempään. En kuitenkaan osaa ajatella, että sen takia en töitä saisi. Kyllä saan, se on varmasti muistakin asioista kiinni.

Tässä meidän valinnat. Jonkun mielestähän tässä ei muita vaihtoehtoja olisi kun laittaa lapset pois elämää häiritsemästä, ettei olisi niin kovin kurjaa. Elämä on kuulkaas valintoja. Jos haluaa leveätä elämää ja toteuttaa itseään töissä, se on tietenkin ok, mutta voisiko sen sanoa myös niin. Että on valinnut niin. Koska ainoa pakko se ei kyllä ole.

Kuules, mikä "valinta" tuo on ollut? Eihän sinulla ole edes työpaikkaa minne mennä!? Ennemminkin sopeutuminen tilanteeseen. Sinänsä ihan ok, jos se teille sopii, mutta kovin aidosta valintatilanteesta ei ole kyse. Tilanne on eri, jos vaakakupin toisella puolella on ensinnäkin jotain. Ellei ole, niin sitten "valinta" on aika selvä ja helppo.

 

[tuota, kyllä oli.]

No kyllä vaan oli PAKKO viedä alle 3v hoitoon. Ihan oman mielenterveyden ja lapsen hyvinvoinnin takia. Ja ei, meille ei ole enää tulossa lapsia eikä ensimmäinenkään ollut suunniteltu. Ja ei, mun mielestä kyse ei ole enää valinnasta jos toinen vaihtoehto on pahoinpidelty, traumatisoitunut lapsi ja itseään viiltävä äiti.

 

[******]

Tässä meidän valinnat. Jonkun mielestähän tässä ei muita vaihtoehtoja olisi kun laittaa lapset pois elämää häiritsemästä, ettei olisi niin kovin kurjaa. Elämä on kuulkaas valintoja. Jos haluaa leveätä elämää ja toteuttaa itseään töissä, se on tietenkin ok, mutta voisiko sen sanoa myös niin. Että on valinnut niin. Koska ainoa pakko se ei kyllä ole.

Tuo on juuri loukkaavaa ja ihan törkeää, että jos käy töissä, niin "laitetaan lapset pois elämää häiritsemästä/ levätä töissä..". Miten paljon Suomessa onkaan tosi hyviä ja kunnollisia perheitä, joissa vanhemmat käyvät töissä, ja jotka antavat mitä parhaat eväät lastensa elämään, kysyn vain??

Meidän "valinta" on tasapainoiset, älykkäät, terveet, lapsistaan hyvää huolta pitävät, rakastavat vanhemmat, jotka molemmat viettävät aikaa yli 2/3 lasten valveillaoloajasta heidän kanssaan, ja jotka nauttivat yli kaiken lasten kanssa olemisesta. Meidän "valinta" on antaa hyvät eväät lapsille pärjätä elämässään. Meidän "valinta" on hyvät kotiolot, joihin kuuluu se, ettei ole taloudellisia, sosiaalisia tai esim. päihdeongelmia.

 

[hääh]

Kyllä on valinta. Voisin sanoa, että on pakko viedä lapset hoitoon että A) voisin opiskella nopeammin ja mies voisi olla "paremmissa" töissä eli meillä olisi taloudellisesti "parempi" elintaso tai B) menisin töihin, jotta meillä olisi enemmän rahaa. Mutta olemme valinneet, että minä opiskelen ja mies käy töissä niin, että lapset saavat olla kotona alle 3-vuotiaina. Kyllä se on valinta. Olisimme voineet tehdä myös toisin ja perustella sitä juuri esim. taloudellisilla tekijöillä.

Mitä törkeää on siinä, että on sitä mieltä että ihmiset väittävät jotain pakoksi mikä on oma valinta? Siis tässä tapauksessa minun mielestäni ihmiset tekevät valintoja ja valitsevat lapsille päivähoidon esim. työuran takia tai paremman toimeentulon takia, mutta väittävät, että se oli pakko. Ei ollut, se oli halu ja valinta. Elintaso tai elämäntapa oli valinta. Minäkin voisin ajatella, että lapset kotona häiritsevät opintoja tai töiden tekoa ja veisin heidät tieltä hoitoon., jotta voisin toimia eri tavalla. En minä ole ottanut kantaa siihen ovatko toiset perheet kunnollisempia kuin toiset. Teillä on varmaan ihan kunnollinen perhe ja olette VALINNEET perheellenne toimivimman ratkaisun. Vai toimitteko pakon edessä?

 

[elora dana]

Mun ois pakko kun äitiysloma ei ole kuin 3kk, potkuthan siitä tulis jo kotona 3 vuotta olisin.

 

[vieras]

Mä olen aivan samaa mieltä siitä, että pakko se ei ole. Se on valinta.

Me asumme keskustassa. Meillä on iso ja kaunis asunto. Viihtyisä. Laitamme itse porukalla tavallista ja terveellistä ruokaa. Ulkoilemme, vaellamme, käymme kerhoissa, askartelemme ym. touhuamme yhdessä koko perhe. Ei maksa mitään, tai juuri mitään. Minä opiskelen ja kaksi lastamme on kotihoidossa. Miehellä on pienipalkkainen työ ja hän tekee melko vähän tunteja, jotta voi hoitaa lapsiamme minun pakolliset koululla käynnit. Minä saan opintotukea (n.260e/kk) ja vanhempainrahaa sen minimin ja tietenkin lapsilisät. Emme saa asumistukea, emme saa toimentulotukea. Emme ole edes hakeneet.

Meidän ei ole pakko viedä lapsia hoitoon. Meillä on kaikkea, mitään ei puutu.

Emme siis elä äärimmäisessä köyhyydessä, joista täällä jo jänniä visioita maalailtiinkin..
Kyllä, olen koulussa noin kaksi vuotta muita pitempään. En kuitenkaan osaa ajatella, että sen takia en töitä saisi. Kyllä saan, se on varmasti muistakin asioista kiinni.

Tässä meidän valinnat. Jonkun mielestähän tässä ei muita vaihtoehtoja olisi kun laittaa lapset pois elämää häiritsemästä, ettei olisi niin kovin kurjaa. Elämä on kuulkaas valintoja. Jos haluaa leveätä elämää ja toteuttaa itseään töissä, se on tietenkin ok, mutta voisiko sen sanoa myös niin. Että on valinnut niin. Koska ainoa pakko se ei kyllä ole.

Kuules, mikä "valinta" tuo on ollut? Eihän sinulla ole edes työpaikkaa minne mennä!? Ennemminkin sopeutuminen tilanteeseen. Sinänsä ihan ok, jos se teille sopii, mutta kovin aidosta valintatilanteesta ei ole kyse. Tilanne on eri, jos vaakakupin toisella puolella on ensinnäkin jotain. Ellei ole, niin sitten "valinta" on aika selvä ja helppo.

Helppo on sanoa ettei tarvitse elää köyhyydessä jos on kaksi vanhempaa ja edes toinen pystyy käymään töissä.