K
kiulu
Vieras
Seurattuani sivusta yhtä klassista "Minun kattoni alla..." -veisuuta tuli mieleeni, että kenen kodissa asut? Omassasi, sinun ja puolisosi kodissa vai perheenne kodissa? Miten se ilmenee?
Yksi merkki voisi olla lasten jäljet. Pitääkö niiden kadota tietyllä kellonlyömällä, miten paljon rajoitetaan sitä, missä niitä saa olla, mikä on peruste siivoamiselle? Monessa kodissa lelut siivotaan illalla pois, että yöllä ei kukaan astu legon päälle mennessään vessaan. Jossakin siivotaan pois vain muualla kuin lastenhuoneessa olevat lelut, kun ne jäävät muuten kuljeksimaan. Joku antaa lasten pitää keskeneräisen leikin, vaikka muu tilpehööri pakataan laatikkoon yöksi. Joku pakottaa siivoamaan, koska tahtoo, että "minun kodissani" on siistiä, toinen taas vain siksi, että on välillä mahduttava imuroimaan, vaikka olisi kiva antaa lasten leikkiä huoneessaan, leikki yritetään ehkä siirtää sitä särkemättä imuroinnin ajaksi syrjään.
Miehen asema on myös monessa kodissa aika jännä. Meidän perheessäkin oli hirmuinen haloo, kun isän "romuja" piti säilyttää ja äiti valitti niiden vievän tilaa. Uudessa kodissa isä sai pienen komeron tavaroilleen. Äidin ja yleensäkin naisten oikeus yhteisiin kaappeihin tuntuu monesti olevan suurempi kuin miesten. Mikä haloo siitäkin syntyisi, jos isä käskisi äidin vähentää kenkiä ja ulkoilutakkeja tai viedä ne vinttiin, kun ne vievät tilaa! Jessus.
Mulla itsellä oli opettelemista, että en sortunut samaan, tämä kun on miehenikin koti ja hänen tavaransa hänelle yhtä tärkeitä kuin omani minulle. Joskus olisi kiva, että huusholli säilyisi siistinä lasten leluista, ihan siksi, kun olen juuri siivonnut isolla vaivalla. Omat leikkinsä pitäköön, kunhan pari kertaa viikossa pääsen sekaan imurin kanssa. Silloin siivotaan, että villakoirat eivät valtaa taloa ja lelulaatikoitakin. Yleensä kerran päivässä vien irtolelut takaisin lastenhuoneeseen, niitä kantaa koirakin ja ne todella vain pyörivät jaloissa, kukaan ei niillä leiki.
Saa nähdä, missä vaiheessa murrosikää löydän itseni silti pauhaamasta, että "niin kauan kun asut minun kattoni alla..."
Sitä odotellessa
Yksi merkki voisi olla lasten jäljet. Pitääkö niiden kadota tietyllä kellonlyömällä, miten paljon rajoitetaan sitä, missä niitä saa olla, mikä on peruste siivoamiselle? Monessa kodissa lelut siivotaan illalla pois, että yöllä ei kukaan astu legon päälle mennessään vessaan. Jossakin siivotaan pois vain muualla kuin lastenhuoneessa olevat lelut, kun ne jäävät muuten kuljeksimaan. Joku antaa lasten pitää keskeneräisen leikin, vaikka muu tilpehööri pakataan laatikkoon yöksi. Joku pakottaa siivoamaan, koska tahtoo, että "minun kodissani" on siistiä, toinen taas vain siksi, että on välillä mahduttava imuroimaan, vaikka olisi kiva antaa lasten leikkiä huoneessaan, leikki yritetään ehkä siirtää sitä särkemättä imuroinnin ajaksi syrjään.
Miehen asema on myös monessa kodissa aika jännä. Meidän perheessäkin oli hirmuinen haloo, kun isän "romuja" piti säilyttää ja äiti valitti niiden vievän tilaa. Uudessa kodissa isä sai pienen komeron tavaroilleen. Äidin ja yleensäkin naisten oikeus yhteisiin kaappeihin tuntuu monesti olevan suurempi kuin miesten. Mikä haloo siitäkin syntyisi, jos isä käskisi äidin vähentää kenkiä ja ulkoilutakkeja tai viedä ne vinttiin, kun ne vievät tilaa! Jessus.
Mulla itsellä oli opettelemista, että en sortunut samaan, tämä kun on miehenikin koti ja hänen tavaransa hänelle yhtä tärkeitä kuin omani minulle. Joskus olisi kiva, että huusholli säilyisi siistinä lasten leluista, ihan siksi, kun olen juuri siivonnut isolla vaivalla. Omat leikkinsä pitäköön, kunhan pari kertaa viikossa pääsen sekaan imurin kanssa. Silloin siivotaan, että villakoirat eivät valtaa taloa ja lelulaatikoitakin. Yleensä kerran päivässä vien irtolelut takaisin lastenhuoneeseen, niitä kantaa koirakin ja ne todella vain pyörivät jaloissa, kukaan ei niillä leiki.
Saa nähdä, missä vaiheessa murrosikää löydän itseni silti pauhaamasta, että "niin kauan kun asut minun kattoni alla..."
Sitä odotellessa
Ehkä ihan tietoisesti vältin käyttämästä tuota lausetta, koska lapset olisivat luultavasti pakanneet kamansa ja huikanneet heipat ovelta. Kuopus tosin olisi haukannut hatullisen sitä itteään, koska exä on huomattavasti nipompi asioista kuin minä.
