Kenen 2-vuotias lapsi leikkii jo paljon yksin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Tuli tuosta yhestä ketjusta mieleen, että kuin monen 2- vuotias lapsi leikkii jo yksin ja omissa oloissaan?

Meidän neiti tarvitsee koko ajan jonkun kaverikseen ihan vain vaikka viereen katsomaan, mutta kuhan siinä joku on. 5 min saattaa leikki yksin omassa huoneessa kunnes huomaa että on yksin ja hakee jonkun mukaan.
Päivät seuraa koko ajan perässä ja ruualaitonkin ajan seisoo vieressä tai sitten pitää syliin päässä.

Onko muilla tämmöstä vai onko meillä vain jotenkin epänormaalin riippuvainen äitistä.
 
Meillä 2v rakentaa legoilla, leikkii junaradalla, lukee yms. yksin - usein pyytää kyllä aina vähän väliä katsomaan legotaideteoksiaan.

Juuri tässä kyllä manasin, että miten ne leikkihalut aina tuntuukin osuvan siihen hetkeen kun pitäisi lähteä puistoon, tulla syömään, mennä pesulla jne. Sillon poika usein sanoo, että " haluaa leikkiä vähän", mutta kun sitten syömisen jälkeen ehdotat, että nyt voit mennä jatkamaan leikkiä niin eipä tietenkään: sillon kieputaan jaloissa eikä taatusti mennä leikkimään...
 
Meillä ensi kuussa kaksi vuotias leikkii yksikseen (esim. rakentaa palikoilla, ajaa autoilla, laittelee tavaroita rasiaan ja pois yms.) jo suhtellisen pitkiä aikoja (esim. kymmenen- viisitoista minuuttia) mutta toisaalta esikoinen, pian neljä vuotias, tarvitsee koko ajan, että joku on katsomassa leikkejä, muuten tulee jalkoihin pyörimään ja sanomaan että tule leikkimään. Eli täysin erilaisia ovat nämä sisarukset.
 
Ihana, että meidän neiti ei ole ainoa.
Täällä kun lukee näitä juttuja niin saa sen kuvan, että lapset leikkii omassa huoneessa nätistä että äiti saa siivota, tehdä ruokaa tai istua koneelle.
Meillä minä saan olla rauhassa silloin kun neiti on nukkumassa.Muuten ollaan koko ajan sormesta vetelemässä että johonki pitäs mennä.
 
Meillä Alle 2v leikkii aika paljon itsekseen. Vaikkakin hänen leikit on hajota ja hallitse tyyliä, eli raivata saa hänen jälkiään sitten oikein kunnolla.
Esikoinen ei viihtynyt hetkeäkään yksin. Taisi olla jo 4 vuotias, ennen kuin alkoi yksikseen touhuilemaan.
 
Meidän 2,5v on aina viihtynyt ja leikkinyt itsekseen. On tietysti iloinen jos seuraksi menee leikkimään, mutta ihan tyytyväisenä leikkii myös yksin. Rakentelee legoilla, pikkuautoilla ja parkkitalolla yms, jos apua jossain tarvitsee niin sitten tulee pyytämään. Joskus jopa hermostuu jos joku menee häiritsemään kesken leikkien, ja selvästi hakeutuu usein itsekseen leikkimään, vaikka olisi leikkikavereitakin.

Mutta taas esikoinen, nyt 7v, ei koskaan ole osannut leikkiä yksin, aina on oltava joku kaveri. Jos joskus ei ole kaveria niin marisee ihan koko ajan kun on tylsää. Pienempänäkin käveli minun perässä ja kitisi jos en koko aikaa ehtinyt hänen kanssaan touhuta jotain.
 
Meidän tyttö alkanut vast`ikään viihtymään yksinkin leikkiessään. Aiemmin vaati aina kaverin mukaan, että viihtyi.

Tuolla se omassa huoneessaan touhuaa milloin mitäkin, yleensä hoitaa vauvanukkeja ja nyt viimeisin innostus on nukkekoti + mansikkamarjatalo. Kaikista mieluiten olis kuitenkin isosiskonsa huoneessa ja leikkimässä barbietalolla.
 
taisi olla pitkälle tottumiskysymys. Esikoinen totutettiin seuraan, tai sitten on luontojaan sellainen. Ei tarvinnut olla koskaan yksin, kun esikoista on aikaa ja intoa seurata ja seurustella koko ajan.

KUn taas toisen syntyessä se esikoinen tarvitsee edelleen sitä seuraa ja tekemistä, ja vauva saa sitten ihan rauhassa pötkötellä itsekseen ja oppia viihdyttämään itsensä. Meillä kuopus on siis ihan pienestä viihtynyt itsekseen, nukahtaa itsekseen, on mahtava mielikuvitus ja viihtyy ja keksii itselleen pitkälle tekemiset.
 
nyt kun luin muiden vastauksia, aika monella esikoinen vaatii seuraa...

ettei kuitenkin tässäkin olisi vain se kasvatus ja tottuminen, joka muokkaa ihmisten luonteen/käyttäytymisen. Mihin tottuu.
 

Yhteistyössä