mulla tytär oli 12 v, kun seuraava syntyi. Oli koko odotusaika yhtä tuskaa, kun toinen raivosi hiljaa mielessään (kirosanana UUSperhe), Olin ollut yh tytön kanssa alusta alkaen, takana kolme epäonnistunutta parin vuoden seurustelua, joista vain yksi vuoden avoliitto. Äidin jakaminen on isolle lapselle paha paikka?
Huipennus nähtiin pojan syntyessä. Ei puhettakaan, että olisi suostunut katsomaan edes kuvaa vauvasta, vaikka vauva joutui teholle

Lintsasi koulusta kun olin sairaalassa ja oli aivan kamala kotona.
Hiljalleen arki siitä tasottui ja nyt tytär tykkää ihan hirveästi pikkuveljestään, mutta puhuttelee edelleen puoliveljenä. Ja kun kerrottiin että pikkuveljestäkin tulee isoveli maaliskuuhun mennessä jos kaikki hyvin sujuu, niin alkoi taas mustua ilma ympäriltä.
Ultrakuvaa näytin miehelle tänään eteisessä. kun tyttö tajusi mistä on kyse, liukeni ovi äkäisesti kolahtaen omaan huoneeseensa. silti oli ihan normaali kun hetken päästä kävin sanomassa että nyt mennään. Kaikki on hyvin niin kauan kun vauvan tulosta ei puhuta eikä sitä näy.
Mua väsyttää ja harmittaa. Miksi minä en saa iloita perheeni kanssa yhdessä odotuksesta, miksi sen pitää jakaa tämä perhe asemasotaan. Itsekästä?