niin,meillä on kolme ja mietin ja mietin että vieläkö.... onhan tässä hulabaloota mutta kun tuntuu että 3 on huono luku, aina joku jää yksin.... ja muutenkin tuntuu että jos lapsia monta, heillä ainakin seuraa toisistaan nyt ja aina, aikuisinakin. Miten isot perheet pärjäilette, millaisia ikäeroja ym? ja joutuuko ruokaa tekeen vieläkin enemmän,heh....
kenellä yli 3lasta?
- Viestiketjun aloittaja Martza
- Ensimmäinen viesti
Mullakin on kolme ja olen alkanut nyt haaveilemaan iltatähdestä....tai.....iltatähdistä (todennäköistä että tuplat tulis )
:wave: tässä taloudessa 5 (minun, sinun ja meidän ) Iät 16, 14, 8, kohta 5 ja kohta 2v. Ja kaikki paitsi nuorin poikia. Ruokaa saa kyllä suunnitella ja vääntää urakalla 
Soppa tehdään 9l kattilassa jne
Soppa tehdään 9l kattilassa jne Meillä on omat huoneet jokaiselle. Oman ajan anto... hmmm... no joo siinä voi olla toivomisen varaa :ashamed:
Oliskin kaikille omat huoneet :headwall:Alkuperäinen kirjoittaja Martza:
Isoimmat pojat on yhteisessä huoneessa, 7v tytöllä on oma huone, 3vuotiaalla on oma huone jonne vauva kasvettuaan muuttaa kaveriksi.
Jotta kaikille saataisiin oma huone niin tarvittais vähintään 7h+k-asunto ja vaihtoehtoina meillä olis maksaa moisesta lähemmäs puoli miljoonaa tai muuttaa jonnekin periferiaan... Olemme päätyneet siihen että asumme ahtaammin haluamallamme alueella.
Meillä on 10 lasta, ikävälillä 16v - 1v. Kahdella vanhemmimmalla (poika ja tyttö ) on omat huoneet, pojat 12v ja 11v jakavat omasta halustaan huoneen, tyttö 9v on omassa huoneessaan.
8v pojalla ja 6v tytöllä on "omat huoneet", iso 30 neliön huone on jaettu kahdeksi huoneeksi hyllyköllä ja pöydällä väliaikaisesti, joskus siihen tultaneen laittamaan kevyt väliseinä.
4v, 2v ja 1v ovat vielä yhteisessä huoneessa alakerrassa, jossa me vanhemmatkin olemme.
Isohan tämä talo on, mutta ihan sopuhintainen hankkia jos ei vaadi uuden uutta, ja on aikaa ja halua remontoida. Ja suostuu asumaan vähän syrjemmässä.
Omaa aikaa lapsille saa jaettua isommille iltaisin ja pienemmille päivisin. Ja aina voi ottaa vaikka vaan sen yhden mukaan lenkille, kauppaan, kirjastoon jne.
Minusta se on vaan järjestelykysymys - haluaako antaa sitä "omaa aikaa", vai viettääkö sen mielummin ihan itsekseen.
Toki minäkin välillä "pakenen" kotoa ihan yksin... koska minäkin tarvitsen sitä omaa aikaani, välillä.
Ruokaa toki saa tehdä isoja määriä, ja silti 6,5 litran keittoastian pohja uhkaavasti häämöttää yhden päivällisen jälkeen, aamupuuroa menee kummasti se 2,5 -3 litran satsi jne, mutta siihenkin tottuu - ja sit joskus kun yksi lapsista on mummolassa, yksi naapurissa ja yksi kummilassa, niin huomaat automaattisesti osaavasi tehdä vain isoja annoksia... ja sit syödäänkin pokkeuksellisesti samaa laatikkoruokaa pari päivää.
Pyykkiä saa pestä, mutta kun siihen oppii oman hyvän tapansa (mulla se on se, että kone menee päälle aamusta heti klo 6), niin se on ihan huomaamatta aamupäivän aikana tehty - lakanapyykkipäivää lukuunottamatta.
Pyykin kun malttaa vielä viikata suoraan kun sen ottaa rummusta / kuivaustelineeltä ja laittaa pinoihin, niin isommat lapset sit osaavat jo itse kiikuttaa ainakin omansa paikalleen.
Siivouksessakin saa... ja minusta pitääkin, pyytää ja vaatia koko perheen osallistumista - kykyjensä mukaan.
Samoin muissa kodin askareissa.
Eilenkin meillä leivottiin 1½ - 2 viikon leivät pakastimeen valmiiksi, hoidettiin samalla pikuväki ja siivottiin yleistä siivousta, sekä tehtiin myös remonttia koko perheen voimin... ja silti jäi aikaa mm. katsoa formulat.
8v pojalla ja 6v tytöllä on "omat huoneet", iso 30 neliön huone on jaettu kahdeksi huoneeksi hyllyköllä ja pöydällä väliaikaisesti, joskus siihen tultaneen laittamaan kevyt väliseinä.
4v, 2v ja 1v ovat vielä yhteisessä huoneessa alakerrassa, jossa me vanhemmatkin olemme.
Isohan tämä talo on, mutta ihan sopuhintainen hankkia jos ei vaadi uuden uutta, ja on aikaa ja halua remontoida. Ja suostuu asumaan vähän syrjemmässä.
Omaa aikaa lapsille saa jaettua isommille iltaisin ja pienemmille päivisin. Ja aina voi ottaa vaikka vaan sen yhden mukaan lenkille, kauppaan, kirjastoon jne.
Minusta se on vaan järjestelykysymys - haluaako antaa sitä "omaa aikaa", vai viettääkö sen mielummin ihan itsekseen.
Toki minäkin välillä "pakenen" kotoa ihan yksin... koska minäkin tarvitsen sitä omaa aikaani, välillä.
Ruokaa toki saa tehdä isoja määriä, ja silti 6,5 litran keittoastian pohja uhkaavasti häämöttää yhden päivällisen jälkeen, aamupuuroa menee kummasti se 2,5 -3 litran satsi jne, mutta siihenkin tottuu - ja sit joskus kun yksi lapsista on mummolassa, yksi naapurissa ja yksi kummilassa, niin huomaat automaattisesti osaavasi tehdä vain isoja annoksia... ja sit syödäänkin pokkeuksellisesti samaa laatikkoruokaa pari päivää.
Pyykkiä saa pestä, mutta kun siihen oppii oman hyvän tapansa (mulla se on se, että kone menee päälle aamusta heti klo 6), niin se on ihan huomaamatta aamupäivän aikana tehty - lakanapyykkipäivää lukuunottamatta.
Pyykin kun malttaa vielä viikata suoraan kun sen ottaa rummusta / kuivaustelineeltä ja laittaa pinoihin, niin isommat lapset sit osaavat jo itse kiikuttaa ainakin omansa paikalleen.
Siivouksessakin saa... ja minusta pitääkin, pyytää ja vaatia koko perheen osallistumista - kykyjensä mukaan.
Samoin muissa kodin askareissa.
Eilenkin meillä leivottiin 1½ - 2 viikon leivät pakastimeen valmiiksi, hoidettiin samalla pikuväki ja siivottiin yleistä siivousta, sekä tehtiin myös remonttia koko perheen voimin... ja silti jäi aikaa mm. katsoa formulat.
mä
Aurinkokunnalle kysymys:millaisia vesi-ja sähkölaskuja teillä maksetaan?Ja entäpä haluaako(ja saako?)isommat,ns.teinit,kaupasta merkkivaatteita =)?
Meillä on neljä lasta ikävälillä 16v-11kk, esikoisella (poika) on ollut aina oma huone ja pikkupojat jakavat yhteisen, tyttö 11kk nukkuu tietty vielä meidän kanssa. Aikaa riittää hyvin jaettavaksi, koska poikien ja tytön ikäero on iso ja pojat pääsevät esim kouluista niin eri aikoihin. =) Viikonloppuisin toki ollaan ja puuhastellaan koko perhe yhdessä. =)
Vesilaksuja ei ole - oma kaivoAlkuperäinen kirjoittaja mä:
Sähkölaskut on kyllä melkoisen isoja... etenkin talvella, mutta siis henkilölukuun, asunnon kokoon ja sellaiseesn suhteutettuna ihan normaaleja laskuja oon käsittänyt.
Meille hankittiin kyllä toi ilmalämpöpumppu (meillä on siis sähkölämmitys) lämmityksen tueksi.
Kuivausrummusta en talvella / kesän sateisina päivinä luovu, mutta en mie näkis, että se ois mitenkään iso lisä sähkölaskun loppusummaan... kun mulla on tuo kuivuri (siis ei tuo sama aina, mutta siis...) kuitenkin ollut jo melkein 15 vuoden ajan - tottumiskysymys sekin.
Saahan nuo lapset toivoa... ja toiveita toteutellaankin tietyssä määrin... ja saavathan he omaakin rahaa, jolla voivat sit tehdä mitä haluavat - suurinpiirtein.
Mutta näin maalla kun asutaan, niin nuo vaatemerkit ei oo ainakaan vielä olleet mikään kynnyskysymys meidän lapsille - ei isommille eikä pienemmille.
olipas mukava kuulla positiivisiakin ajatuksia ja kokemuksia isosta perheestä!! =) ajan antamisessa mietin lähinnä sitä että missä välissä kaiken saa toimimaan kun meillä isoinkin menee 20.30 noin nukkuun, mutta onhan siinä hetki aikaa... ja oon kyllä koittanut isoimmankanssa tehdä juttuja kaksinkin jne..
HelloShitty
4 tyttöä. :heart: :wave:
iät 7v, 6v, 3v ja 3kk.
kotityöt kasvaa ym. mutta paljon noi leikkii keskenään ja tykkää auttaa vauvanhoidossakin (vaikkei tarvii ellei haluu). =)
iät 7v, 6v, 3v ja 3kk.
kotityöt kasvaa ym. mutta paljon noi leikkii keskenään ja tykkää auttaa vauvanhoidossakin (vaikkei tarvii ellei haluu). =)
Meillä on seitsemän lasta. Eipä se hulabaloo ole paljon lisääntynyt sen kolmannen jälkeen. Tietty semmonen on, että juur koskaan ei voi olla yksin tai edes kovin pienellä kokoonpanolla kotona, kun sitten lapsien kaverit tulee viel kaiken päälle ja niitä on paljon. Mutta kotityöt, no, pyykkiä tarvii pestä enemmän, ruokaa tehdä enemmän kerralla, mutta saman aikaa siihen melkein menee, kun sitä on kumminkin tehtävä. Siivous vie yhtä paljon aikaa, tai ehkä vähemmänkin jos saa lapset osallistumaan. Marjastus ja sienestys on hauskempaa, kun voi mennä isolla porukalla... mitäs muuta viel voisin kertoa.
Ai niin, sen haluan viel kertoa tosta ajan antamisesta, koska se on todella tärkeä juttu. Joka päivä ei tietysti aina pysty huomioimaan jokaista ihan että oltais vaan kasvokkain kahdestaan. Kahdestaan ajan saaminen on suurin haaste isossa perheessä. Mutta meillä asia hoituu niin, että esim kun lähden kauppaan, otan yhden lapsista mukaan ja siinä samalla saadaan jutusteltua kaikki kuulumiset ja muut ja osan kanssa mulla on yhteinen harrastus, yhden kanssa käydään puheterapiassa kahdestaan. Miehellä vähän sama systeemi, että ottaa jonkun esim apupojaksi pihalle, kun menee sinne jotain tekemään. Ovat myös oppineet tulemaan huomioiduiksi ja tietävät, että he saavat huomionsa jos heillä on jotain tärkeää, tästä esimerkkinä meidän esikoinen, joka on jo 18v. ja tulee joskus illalla istumaan vaan meidän sängylle kun ollaan jo menos nukkumaan ja haluaa vaan jutella kaiken maailman asioistaan.
Haaste se on, kaikkien huomioiminen, mutta kyllä siihenkin keinot keksii. Ja toisaalta, jos joku esim sairastuu, se saa muidenkin kuin vanhempiensa huomion kun on myös sisarukset hoitamassa, ja muutenkin pienemmät haluavatkin olla teinien ja niiden kaverien "lellittävinä".
Ja siitä iso perhe on rikkaus, että yksin ei tarvi jäädä kenenkään. Ongelma on paremminkin sit se, että pystyy järjestämään jokaiselle myös oman rauhan.
Haaste se on, kaikkien huomioiminen, mutta kyllä siihenkin keinot keksii. Ja toisaalta, jos joku esim sairastuu, se saa muidenkin kuin vanhempiensa huomion kun on myös sisarukset hoitamassa, ja muutenkin pienemmät haluavatkin olla teinien ja niiden kaverien "lellittävinä".
Ja siitä iso perhe on rikkaus, että yksin ei tarvi jäädä kenenkään. Ongelma on paremminkin sit se, että pystyy järjestämään jokaiselle myös oman rauhan.
Alkuperäinen kirjoittaja jaa:ai miten niin tulis tuplat?Alkuperäinen kirjoittaja PikKuinkkuli:
Samaa mietin. Kaksosten saaminen on kuitenkin aika epätodennäköistä. Mulla on neljä lasta joista nuorimmat ovat identtiset kaksoset. Suvussa ei kenelläkään ole kaksosia.
5 lasta löytyy.Poika 18v, tytöt 16v,13v,9v ja 2v.Kuudetta odotan.Raskauduin hormonikierukasta huolimatta.