kenellä tyttölapsi,n 10v,ja sillä ystävinä kaksi muuta..................

Kun me ollaan muuettu tänne n. 10kk sitten,ja tyttöni on ystävystynyt kahden naapurintytön kanssa.Nämä tytöt ovat olleet keskenään kavereita jo ekalta lähtien.Oma tyttöni on hienosti sopinut heidän joukkoonsa,mutta tänään hän tuli itkien koulussa,kun toinen noista tytöistä oli syyttänyt häntä huijjaamisesta,ja kannellut aiheetta opelle.Ja tämä heidän kolmas kaverinsa oli irvistänyt työlleni,ja ilmottanut tuolle toiselle, että "tänään me ollaankin IHAN kahdestaan"

Nuo kaikki kolme ovat kyllä tavattoman tuittuja kaikki,mutta kumminkin............Kuinka yleistä tällainen on?
Kun mulla ihan kamala olo tuon tytön puolesta,vaikka tyttö ite ei mitenkään nuupea illallakaan ollut.Paras kaverinsa tuolta (eri koulussa kuitenkin)muutaman kilomertin päästä haettiin sitten leikkiinkin,kun ei kuulemma "IKINÄ enää oo tyttöjen kaveri!!!!

Kertokaa,stressaanko minä turhaan.Onko muilla vastaavia kokemuksia?Miten sujui?Ja kyllähän minä tiieän,että juur tuon ikäiset likat riitelee useinkin,mutta kumminkin mulla on tosi raastavan paha olo likan takia.Naarasleijona heräsi,ja haluaisin mennä ja paasata noille likoille hiukan ystävyyden merkityksestä!

 

minusta on ylipäätään jännä että he ovat KOLMISTAAN kavereita? yleensä tuon ikäiset tytöt ovat kaksin ja kolmas on jo liikaa.

 

Mulla ei oo muuta kokemusta, ku omasta lapsuudesta. Kolme tyttöä ystävyksinä on vaikee yhtälö. Välillä mennään yksiin toisen kans ja välillä kolmannen (toki nyt joskus kolmestaanki onnistuu).
Pienet tytöt osaa olla tosi ilkeitä toisilleen. Ja mun mielestä 10-11 -vuotiaat tytöt on "pahimpia".

 

No olenhan minä sitäkin kummastellut.Mutta aika ajoina tietysti sitten on tilanteita että kaksi tuosta kolmikosta leikkii koulunjälkeen kahestaan,ja kolmas ei edes halua mennä mukaan.Esim. kesä meni niin,että mun tyttö ja tämä yksi olivat vallan keskenään.Ja nyt taas alkulukukausi mennyt ihan kivasti,muutamaa tuittuilua lukuunottamatta.Mutta tää oli eka kerta kun mun tyttö itki tollasen takia.

 

Mulla ei oo muuta kokemusta, ku omasta lapsuudesta. Kolme tyttöä ystävyksinä on vaikee yhtälö. Välillä mennään yksiin toisen kans ja välillä kolmannen (toki nyt joskus kolmestaanki onnistuu).
Pienet tytöt osaa olla tosi ilkeitä toisilleen. Ja mun mielestä 10-11 -vuotiaat tytöt on "pahimpia".

No tätäkin pelkään,että ei enää nyt onnistukaan.No,onneksi on tuo paras kaveri.Yritetään tietysti hirmusti kuskailla monta kertaa viikossa toisilleen kyläileen.Ja yökylässäkin ovat puolin ja toisin vähintään joka toinen viikonloppu.MUTTA KUN HÄN EI OO SAMASSA KOULUSSA!

 

eikö kellään muulla kommentteja...?

 

Ikävä kyllä tuon ikäisillä tytöillä yleensä on se bestis, ja kolmas ei kuvioon sovi, tai ainakin valtataistelua käydään kuka on kenenkin parempi kaveri ja yksi kolmesta on kahden juttujen ulkopuolella. Tämä on selkeästi tyttöjen suhteiden ominaisuus, pojat pyörivät isommalla porukalla, eikä samanlaista taistoa käydä että kuka on kenenkin paras kaveri.

 

Kuulostaa tutulta... Tuon ikäiset tytöt ovat juuri tuollaisia. Yhtenä päivänä ollaan yhden kaveri ja toisena toisen, joskus jopa kolmestaan... Mutta sitten päätetäänkin, että halutaan olla kahdestaan... Välillä joku on paras kaveri "pitkän" aikaa, mutta sitten se saattaa yhtäkkiä vaihtua. Toisille voidaan olla myös todella ilkeitä :/ Oman kokemukseni mukaan noihin välien selvittelyihin ei kannata liiemmin puuttua vaan antaa tyttöjen hoitaa ne ihan itse(jollei mene kiusaamiseksi)Saattaa olla hyvinkin niin, että jo huomenna ovat taas ylimpiä ystävyksiä.

 

Niinpä niin.Mut silti,onko kellään kokemusta onnistuneesta tuonikäisten kolmen tytön ystävyydestä?
Hitto kun harmittaa niin peevelisti!

 

Mulla ei oo muuta kokemusta, ku omasta lapsuudesta. Kolme tyttöä ystävyksinä on vaikee yhtälö. Välillä mennään yksiin toisen kans ja välillä kolmannen (toki nyt joskus kolmestaanki onnistuu).
Pienet tytöt osaa olla tosi ilkeitä toisilleen. Ja mun mielestä 10-11 -vuotiaat tytöt on "pahimpia".

No tätäkin pelkään,että ei enää nyt onnistukaan.No,onneksi on tuo paras kaveri.Yritetään tietysti hirmusti kuskailla monta kertaa viikossa toisilleen kyläileen.Ja yökylässäkin ovat puolin ja toisin vähintään joka toinen viikonloppu.MUTTA KUN HÄN EI OO SAMASSA KOULUSSA!

Eikö voisi koulua vaihtaa vai onko siihen kaverin kouluun liian pitkä matka?

 

Kuulostaa tutulta... Tuon ikäiset tytöt ovat juuri tuollaisia. Yhtenä päivänä ollaan yhden kaveri ja toisena toisen, joskus jopa kolmestaan... Mutta sitten päätetäänkin, että halutaan olla kahdestaan... Välillä joku on paras kaveri "pitkän" aikaa, mutta sitten se saattaa yhtäkkiä vaihtua. Toisille voidaan olla myös todella ilkeitä :/ Oman kokemukseni mukaan noihin välien selvittelyihin ei kannata liiemmin puuttua vaan antaa tyttöjen hoitaa ne ihan itse(jollei mene kiusaamiseksi)Saattaa olla hyvinkin niin, että jo huomenna ovat taas ylimpiä ystävyksiä.

Tolleen mäkin sen aattelen.Et varmaan taas unohtuu,mutta toisaalta jos likka on äitiinsä tullu niin saattaa olla hyvinkin pitkävihainen.Joo,ja en aio puuttu tuohon kun ei tosiaan ainakaan vielä kiusaamiselta vaikuta.Mutta tuntuu kumminkin niin pahalta.

 

Mulla ei oo muuta kokemusta, ku omasta lapsuudesta. Kolme tyttöä ystävyksinä on vaikee yhtälö. Välillä mennään yksiin toisen kans ja välillä kolmannen (toki nyt joskus kolmestaanki onnistuu).
Pienet tytöt osaa olla tosi ilkeitä toisilleen. Ja mun mielestä 10-11 -vuotiaat tytöt on "pahimpia".

No tätäkin pelkään,että ei enää nyt onnistukaan.No,onneksi on tuo paras kaveri.Yritetään tietysti hirmusti kuskailla monta kertaa viikossa toisilleen kyläileen.Ja yökylässäkin ovat puolin ja toisin vähintään joka toinen viikonloppu.MUTTA KUN HÄN EI OO SAMASSA KOULUSSA!

Eikö voisi koulua vaihtaa vai onko siihen kaverin kouluun liian pitkä matka?

No onhan se,kun kaveri käy pientä kyläkoulua,ja mein tyttö tossa keskustan isossa kolussa.Ja eivät siis kumminkaan olis samalla luokalla vaan kaveri on vitosella,tyttöni nelosella.Ja en nyt kumminkaan ihan tollasen takia ala koulunvaihtoa miettimään.Sosiaalisesta tytöstä kumminkin kyse.)

 

Kannattaa kannustaa tyttöä hankkimaan paljon kavereita. Silloin nuo tuommoiset jutut eivät tunnu hänestäkään ehkä enää niin pahalle vaan voi itse myöskin sujuvasti olla sitten toisten kanssa, jos jotkut päättävätkin olla kahden. :xmas: Vähän hölmösti selitin... Mutta ehkä ymmärsit mitä ajan takaa?

 

Mulla ei oo muuta kokemusta, ku omasta lapsuudesta. Kolme tyttöä ystävyksinä on vaikee yhtälö. Välillä mennään yksiin toisen kans ja välillä kolmannen (toki nyt joskus kolmestaanki onnistuu).
Pienet tytöt osaa olla tosi ilkeitä toisilleen. Ja mun mielestä 10-11 -vuotiaat tytöt on "pahimpia".

No tätäkin pelkään,että ei enää nyt onnistukaan.No,onneksi on tuo paras kaveri.Yritetään tietysti hirmusti kuskailla monta kertaa viikossa toisilleen kyläileen.Ja yökylässäkin ovat puolin ja toisin vähintään joka toinen viikonloppu.MUTTA KUN HÄN EI OO SAMASSA KOULUSSA!

Eikö voisi koulua vaihtaa vai onko siihen kaverin kouluun liian pitkä matka?

No onhan se,kun kaveri käy pientä kyläkoulua,ja mein tyttö tossa keskustan isossa kolussa.Ja eivät siis kumminkaan olis samalla luokalla vaan kaveri on vitosella,tyttöni nelosella.Ja en nyt kumminkaan ihan tollasen takia ala koulunvaihtoa miettimään.Sosiaalisesta tytöstä kumminkin kyse.)

Anteeksi kun en tiennyt millaisissa kouluissa tytöt käyvät ja että ovat eri luokilla.
Jos on sosiaalinen,saa varmasti pian lisää kavereita

 

Joo se onkin tässä ihan plussaa,että tyttö on tosi sosiaalinen ollut aina,ja kuulemma aikookin huomenna olla kahden muun tytön kanssa.*huoh,tätähän se on,lasten kasvaessa vaan huolenaiheet muuttuu*

 

Mulla ei oo muuta kokemusta, ku omasta lapsuudesta. Kolme tyttöä ystävyksinä on vaikee yhtälö. Välillä mennään yksiin toisen kans ja välillä kolmannen (toki nyt joskus kolmestaanki onnistuu).
Pienet tytöt osaa olla tosi ilkeitä toisilleen. Ja mun mielestä 10-11 -vuotiaat tytöt on "pahimpia".

No tätäkin pelkään,että ei enää nyt onnistukaan.No,onneksi on tuo paras kaveri.Yritetään tietysti hirmusti kuskailla monta kertaa viikossa toisilleen kyläileen.Ja yökylässäkin ovat puolin ja toisin vähintään joka toinen viikonloppu.MUTTA KUN HÄN EI OO SAMASSA KOULUSSA!

Eikö voisi koulua vaihtaa vai onko siihen kaverin kouluun liian pitkä matka?

No onhan se,kun kaveri käy pientä kyläkoulua,ja mein tyttö tossa keskustan isossa kolussa.Ja eivät siis kumminkaan olis samalla luokalla vaan kaveri on vitosella,tyttöni nelosella.Ja en nyt kumminkaan ihan tollasen takia ala koulunvaihtoa miettimään.Sosiaalisesta tytöstä kumminkin kyse.)

Anteeksi kun en tiennyt millaisissa kouluissa tytöt käyvät ja että ovat eri luokilla.
Jos on sosiaalinen,saa varmasti pian lisää kavereita

Eiku ei mitään anteekspyytelemisen aihetta,kun en tosiaan tiiä miten tollanen hymiö tonne ponkas!!!!!Ihan ymmärsin vastauksesi "sävyn" *heh*

 

Joo se onkin tässä ihan plussaa,että tyttö on tosi sosiaalinen ollut aina,ja kuulemma aikookin huomenna olla kahden muun tytön kanssa.*huoh,tätähän se on,lasten kasvaessa vaan huolenaiheet muuttuu*

Isovanhemmat aina sanovatkin että mitä isommiksi lapset kasvavat,sitä suuremmiksi huolet tulevat..

 

Mulla ei oo muuta kokemusta, ku omasta lapsuudesta. Kolme tyttöä ystävyksinä on vaikee yhtälö. Välillä mennään yksiin toisen kans ja välillä kolmannen (toki nyt joskus kolmestaanki onnistuu).
Pienet tytöt osaa olla tosi ilkeitä toisilleen. Ja mun mielestä 10-11 -vuotiaat tytöt on "pahimpia".

No tätäkin pelkään,että ei enää nyt onnistukaan.No,onneksi on tuo paras kaveri.Yritetään tietysti hirmusti kuskailla monta kertaa viikossa toisilleen kyläileen.Ja yökylässäkin ovat puolin ja toisin vähintään joka toinen viikonloppu.MUTTA KUN HÄN EI OO SAMASSA KOULUSSA!

Eikö voisi koulua vaihtaa vai onko siihen kaverin kouluun liian pitkä matka?

No onhan se,kun kaveri käy pientä kyläkoulua,ja mein tyttö tossa keskustan isossa kolussa.Ja eivät siis kumminkaan olis samalla luokalla vaan kaveri on vitosella,tyttöni nelosella.Ja en nyt kumminkaan ihan tollasen takia ala koulunvaihtoa miettimään.Sosiaalisesta tytöstä kumminkin kyse.)

Anteeksi kun en tiennyt millaisissa kouluissa tytöt käyvät ja että ovat eri luokilla.
Jos on sosiaalinen,saa varmasti pian lisää kavereita

Eiku ei mitään anteekspyytelemisen aihetta,kun en tosiaan tiiä miten tollanen hymiö tonne ponkas!!!!!Ihan ymmärsin vastauksesi "sävyn" *heh*

Meilläkin tyttö ekalla ja jo nyt joillakin kuulemma tuota että meillä on yhteinen leikki kesken,ei mahdu leikkiin mukaan..

 

itselläni on myös 10-v tyttö ja olen huomannut saman asian, meidän neitillä on pari bestistä joiden kanssa on myös kolmisin eikä tähän mennessä ole tullut ainakaan mun tietoon että mitään riitaa olisi näillä kolmella ollut mutta heidän luokallaan on eräs tyttö joka yrittää omia tätä meidän tytön bestistä koko ajan ja komentaa muita että "hän on mun kaveri, ei teidän" yms. mä oon tytölle sanonut ettei ketään voi omistaa, ei myöskään kavereita mutta meidän neiti ei oikein arvaa mennä sanomaan tälle tytölle sitä ja ite en sotkeudu heidän riitoihinsa jos niitä tulee, saavat itse selvittää välinsä

 

Tuota se näyttää olevan noilla tytöillä :/
Juuri eilen 4.lk vanhempainillan jälkeen parin tytön äidin kanssa juteltiin tuosta samasta asiasta.
Aina joku tulee itkien kotiin kun se ja se ei leiki mun kanssa, mä en ikinä enää oo sen kanssa, ja seuraavana päivänä ollaan ylimmät ystävät taas..

Mutta se kai kuuluu tytöillä tuohon ikään, ja ikävää se on, mut kai se siitä joskus loppuu.

 

Tuota se näyttää olevan noilla tytöillä :/
Juuri eilen 4.lk vanhempainillan jälkeen parin tytön äidin kanssa juteltiin tuosta samasta asiasta.
Aina joku tulee itkien kotiin kun se ja se ei leiki mun kanssa, mä en ikinä enää oo sen kanssa, ja seuraavana päivänä ollaan ylimmät ystävät taas..

Mutta se kai kuuluu tytöillä tuohon ikään, ja ikävää se on, mut kai se siitä joskus loppuu.

Meillä kanssa ihan sama juttu!Kolmen tytön kimppa on,ja usein ollaan "ikinä en enää sille puhu!!!!" |O
Itseasiassa juuri nytkin sellainen tilanne päällä.
Yksi noista tytöistä on sellanen tinttaaja,että jos joku asia ei suju,hän karjuu vastapuolelle kurkku suorana.Meidän likalle siis viimeksi.Ja likka kyllä osaa pitää puolensa,sanattomaksi ei jää.Mutta nyt annoin ohjetta,että kuule seuraavan kerran kun se karjuu sulle,anna ihan samalla mitalla takaisin!Krjase inäki,niin saa maistaa omaa lääkettään.Ja ovat siis juuri tämän kiljukaulan ja erään kolmannen tytön kanssa parhaat kaverit.Nyt on tosin alkanut tulla sitä,että yksi on sitte mustasukkanen toisesta,ja aina ei enää samaan porukkaan sovita.
Mutta eiköhän se siitä taas lutviudu!

 

Tuota se näyttää olevan noilla tytöillä :/
Juuri eilen 4.lk vanhempainillan jälkeen parin tytön äidin kanssa juteltiin tuosta samasta asiasta.
Aina joku tulee itkien kotiin kun se ja se ei leiki mun kanssa, mä en ikinä enää oo sen kanssa, ja seuraavana päivänä ollaan ylimmät ystävät taas..

Mutta se kai kuuluu tytöillä tuohon ikään, ja ikävää se on, mut kai se siitä joskus loppuu.

Meillä kanssa ihan sama juttu!Kolmen tytön kimppa on,ja usein ollaan "ikinä en enää sille puhu!!!!" |O
Itseasiassa juuri nytkin sellainen tilanne päällä.
Yksi noista tytöistä on sellanen tinttaaja,että jos joku asia ei suju,hän karjuu vastapuolelle kurkku suorana.Meidän likalle siis viimeksi.Ja likka kyllä osaa pitää puolensa,sanattomaksi ei jää.Mutta nyt annoin ohjetta,että kuule seuraavan kerran kun se karjuu sulle,anna ihan samalla mitalla takaisin!Karjase sinäki,niin saa maistaa omaa lääkettään.Ja ovat siis juuri tämän kiljukaulan ja erään kolmannen tytön kanssa parhaat kaverit.Nyt on tosin alkanut tulla sitä,että yksi on sitte mustasukkanen toisesta,ja aina ei enää samaan porukkaan sovita.
Mutta eiköhän se siitä taas lutviudu!

 

Kuulostaa tutulta... Tuon ikäiset tytöt ovat juuri tuollaisia. Yhtenä päivänä ollaan yhden kaveri ja toisena toisen, joskus jopa kolmestaan... Mutta sitten päätetäänkin, että halutaan olla kahdestaan... Välillä joku on paras kaveri "pitkän" aikaa, mutta sitten se saattaa yhtäkkiä vaihtua. Toisille voidaan olla myös todella ilkeitä :/ Oman kokemukseni mukaan noihin välien selvittelyihin ei kannata liiemmin puuttua vaan antaa tyttöjen hoitaa ne ihan itse(jollei mene kiusaamiseksi)Saattaa olla hyvinkin niin, että jo huomenna ovat taas ylimpiä ystävyksiä.

Tätä peesaan. Ja nyt vanhempana 14-15 vuotiaana ollaan taas isommallakin porukalla kavereita ja viihdytään kolmistaankin.

Aikuinen voi/pitää yrittää herätellä lapsesta empatia puolen heräämistä. "Mieti miltä sinusta tuntuu jos"... -kysymykset on ihan hyviä kun asiasta keskustellaan. Turha syyllistäminen on turhaa ja helposti saa aikaan sen ettei ensi kerralla ainakaan olla toisen kavereita. Tunteet tulee ja menee, välillä ollaan kuin myrskyn merkkejä ja välillä taas niin tyventä. Sanoisin tyyntä ennen myrskyä joka usein nousee vesilasissa. Aikuisen tehtävä on antaa asioille oikeat mitta suhteet, ei mennä liiaksi tunteella mukaan. Se on vaikeaa silloin kun oma lapsi jää ulkopuoliseksi. Tärkeää harjoittelua tulevaisuuden ihmis suhde taitoja varten. Lohduta ja rohkaise lastasi, ota syliin ja kerro että tiedät miten paha mieli lapsella on nyt, mutta muistuta samalla että riidat ja erimielisyydet täytyy aina sopia. Että huomenna on uusi päivä ja ettei se kaveruus yhteen riitaan lopu.

Riitoja tulee ja ne sovitaan. Ystävyys on ikuista
:heart:

 

Huh huh, onneksi itsellä on vain poikia! Onko tytöt ja pojat noin erilaisia, oikeesti? No on kai.
Kun omasta lapsuudesta en muista tuollaisia kolmiodraamoja ja siskollani oli tosi tiivis kolmen tytön kaveriporukka ala-asteelta lukioon asti eikä siinä mitään draamaa ollut.

 

Kuulostaa tutulta... Tuon ikäiset tytöt ovat juuri tuollaisia. Yhtenä päivänä ollaan yhden kaveri ja toisena toisen, joskus jopa kolmestaan... Mutta sitten päätetäänkin, että halutaan olla kahdestaan... Välillä joku on paras kaveri "pitkän" aikaa, mutta sitten se saattaa yhtäkkiä vaihtua. Toisille voidaan olla myös todella ilkeitä :/ Oman kokemukseni mukaan noihin välien selvittelyihin ei kannata liiemmin puuttua vaan antaa tyttöjen hoitaa ne ihan itse(jollei mene kiusaamiseksi)Saattaa olla hyvinkin niin, että jo huomenna ovat taas ylimpiä ystävyksiä.

Tätä peesaan. Ja nyt vanhempana 14-15 vuotiaana ollaan taas isommallakin porukalla kavereita ja viihdytään kolmistaankin.

Aikuinen voi/pitää yrittää herätellä lapsesta empatia puolen heräämistä. "Mieti miltä sinusta tuntuu jos"... -kysymykset on ihan hyviä kun asiasta keskustellaan. Turha syyllistäminen on turhaa ja helposti saa aikaan sen ettei ensi kerralla ainakaan olla toisen kavereita. Tunteet tulee ja menee, välillä ollaan kuin myrskyn merkkejä ja välillä taas niin tyventä. Sanoisin tyyntä ennen myrskyä joka usein nousee vesilasissa. Aikuisen tehtävä on antaa asioille oikeat mitta suhteet, ei mennä liiaksi tunteella mukaan. Se on vaikeaa silloin kun oma lapsi jää ulkopuoliseksi. Tärkeää harjoittelua tulevaisuuden ihmis suhde taitoja varten. Lohduta ja rohkaise lastasi, ota syliin ja kerro että tiedät miten paha mieli lapsella on nyt, mutta muistuta samalla että riidat ja erimielisyydet täytyy aina sopia. Että huomenna on uusi päivä ja ettei se kaveruus yhteen riitaan lopu.

Riitoja tulee ja ne sovitaan. Ystävyys on ikuista
:heart:

Ihana kirjoitus!Ja täyttä asiaa,peesailen täysin. =)