Toggle sidebar

Kenellä kaikilla on huono itsetunto, ja mistä se johtuu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Varpunen jouluaamuna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

Varpunen jouluaamuna

Vieras
Mun johtuu isäpuolestani, joka joka ikinen päivä haukkui mua rumaksi, tyhmäksi, sellaiseksi josta ei ikinä tule mitään. Muistan kun meikkasin ja hän sattui kulkemaan mun huoneeni ohi, hän sanoi että "meikkaa vaan, kukaan ei ikinä pidä sua kauniina etkä ikinä ole mitään"
Olin teini, vanhemmat oli eronneet ja valitsin että tahdon muuttaa äidin luokse.
Toinen valinta olis ollut se, että olisin jäänyt ankarasti uskonnollisen isän luokse joka mm. hylkäsi siskoni ihan täysin. Kirjoitti vain kirjeen, ettei voi olla missään tekemisissä koska siskoni tulee kuolemaan kivisateessa.
Isä on siis JT. Vanhin seurakunnassaan, todella ankara.

Etä itsetunnon palasia tässä keräillään vieläkin, vaikka ikää 34.
 
No en osaa nykyisin sanoa, ainakin mulla on parempi olla, kuin ennen. Lapsena mulla on ollut huono itsetunto, varsinkin murrosiässä. Kysyin kerran äidiltä, että onko sen mielestä mulla hyvä itsetunto, niin se sanoi, että liiankin hyvä on... Eli yksi huonoon itsetuntoon liittyvä tekijä on kasvatus, jonka mukaan ihmiselle ei kuulu hyvät asiat, vaan elämässä roikutaan kiinni väkisin, jossain syrjässä, saadaan jotain rippeitä, mitä jää. Miltään ei saisi näyttää ja huomiota ei saisi herättää. Ei saisi rakastaa itseään.
 
tjaah.
koulukiusaamisesta. vanhemmista, joilla oli vaikeaa osoittaa rakkauttaan. narisistisista parisuhteista, joihin kai ajauduin noiden kahden aiemman asian perusteella.
 
On tavallaan, olen hyvin riippuvainen muiden mielipiteistä, koen helposti alemmuutta enkä usko siihen, että kehujat oikeasti tarkoittavat sanoillaan jotain. Taustaa: koulukiusaaminen, lapsuuden hylkäämiskokemukset, ex-poikaystävä oli narsisti.
 
Voi luoja mikä lista tästä tulee..
Pienenä äitini valitti että miksi rintani eivät kasva (olin 12vee), isoveli otti tästä mallia ja haukkui laudaksi siihen asti kun muutin kotoa. Yläasteella olin poikien mielestä ruma,tikku,lauta..kaikkea. Hain hyväksyntää olemalla vanhempien miesten kanssa.
Myöhemmin eräässä koulussa kauempaa kotoa koin kamalaa syrjintää; minun kanssani ei istuttu ruokalassa samassa pöydässä, käskettiin pois jos yritin mennä istumaan. Minulle ei puhuttu mitään,haukuttiin rumaksi jne. Kaiken tämän jälkeen elin narsistin kanssa avoliitossa 4 vuotta ja se tuhosi minut lopullisesti ja yritin itsemurhaa. En pystynyt edes katsomaan itseäni peilistä, kuvotin itseäni ja olin omasta mielestäni ruma ja huono ihminen.


Kaikista hauskinta on,että nyt kun monta vuotta on kulunut niin olen erittäin suosittu miesten keskuudessa ja useat kehuneet kauniiksi ja hyväkroppaiseksi. Silti en pysty hyväksymään itseäni vaan näen aina itseni rumana.
 
itselläni äiti aina mollasi ja hyväksyntää sai vain olemalla kiltti tyttö
sekä minulla että siskollani on huono itsetunto ja varsinkin kriittisyys omaa ulkonäköä kohtaan on valtavaa....syynä varmaan se, että äiti aina ääneen valitti miten ruma ja lihava hän on, joten olemme samanlaisia.
Pelkään, että teen samat virheet omille lapsilleni, vaikka olen päättänyt etten halua olla samanlainen kuin äitini
 
Mä kans kehun kamalasti lastani ja hakuan että hänelle tulee parempi itsetunto kuin minulla on :( Kamalinta on kuunnella olevansa jotenkin puutteellinen omien vanhempiensa mielestä.
 
Ala-asteen kahden viimisen luokan miesopettaja kiusasi kun olin 10-12-vuotias. Nöyryytti ja haukkui aina koko luokan edessä. Ikinä en kuulemma mitään osannut tehdä ja näytinkin ihan mollamaijalta, sen se sanoi tuomalla mollamaijan viereeni ja tokaisemalla että eikö ole ihan samannäköisiä, sitten koko luokka nauroi ja opettaja sai huvinsa. Esitelmäni katsottiin videolta myöhemmin luokan kanssa ja ope koko ajan selosti että katsokaa nyt kun se on naurettava, lukee paperista koko ajan jne.. Kenenkään muun esitelmää ei edes kuvattu, minun kohdalla opettaja muka testasi toimiiko videokamera. Hyvin näytti toimivan... Poikia se suosi, tyttöjä melkeinpä vihasi ja minä satuin olemaan sen silmätikku ne kaksi vuotta. Se opettaja valitsi joka luokalta jonkun jota kiusasi ja nöyryytti, koko koulu sen tiesi ja kaikki toivoi ettei joutuisi sen luokalle. Myöhemmin yläasteella olin jo niin huonossa itsetunnossa että ääni tärisi jo pelkästään oman nimen sanomisessa uuden luokan läsnäollessa ja olin koko yläasteen niin arka että luokka"kaverit" sai siitä pontta nälvimiseen.
Esitelmiä vihaan vieläkin vaikkei niitä onneksi enää tarvi pitää. Ihmisten edessä en uskalla esiintyä ja viihdyn parhaiten kotona. Sekoan helposti sanoissani jos juttelen jonkun kanssa ja kaikesta huomaa että tuo opettajan kiusaamaksi joutuminen jätti pahat jäljet. Ikää alkaa olla jo 30 enkä usko että enää ikinä olen kovin sosiaalinen. Lapsena olin paljon rohkeampi ja sosiaalisempi kunnes jouduin tuon kusipää-opettajan luokalle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
No en osaa nykyisin sanoa, ainakin mulla on parempi olla, kuin ennen. Lapsena mulla on ollut huono itsetunto, varsinkin murrosiässä. Kysyin kerran äidiltä, että onko sen mielestä mulla hyvä itsetunto, niin se sanoi, että liiankin hyvä on... Eli yksi huonoon itsetuntoon liittyvä tekijä on kasvatus, jonka mukaan ihmiselle ei kuulu hyvät asiat, vaan elämässä roikutaan kiinni väkisin, jossain syrjässä, saadaan jotain rippeitä, mitä jää. Miltään ei saisi näyttää ja huomiota ei saisi herättää. Ei saisi rakastaa itseään.
Click to expand...

just tällainen kasvatus meilläkin. samoin miehellä. meidän lapsiraukat. tosi vaikea itsetunnottoman kasvattaa toista ihmistä.
 
Aikanbaan oli. Lapsuudessa ja nuoruudessa minua ei mitenkään vähätelty, muttei myöskään koskaan ikinä mistään kehuttu :( Pitkään etsin hyväksyntää eri tavoin, ja koetin miellyttää muita, mutta näin nelikymppisenä olen kliseisesti "tullut sinuksi itseni kanssa". Tiedän itse esim. olevani hyvä työssäni, josta pidän äärettömän paljon. Ketään en tahdo loukata mutten myöskään väkisin miellyttää. Dag Hammarskiöldin sanoin"Ollako toisille mieliksi? Itsensä kanssa on kuitenkin elettävä."

Lastani kehun ja kiitän, paljon, toivon hänelle jo nuorena parempaa itsetuntoa kuin itselläni oli.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa