Kellään muulla tilannetta, että on 1 lapsi ja mies ei halua toista, mutta itse haluaisi.....?

Meillä tyttö on nyt 2,5-vuotias. Vauva-aika oli rankkaa ja itsekin ajattelin että ei ikinä toista, että en jaksaisi enkä kestäisi. Mutta kuitenkin nyt tuntuu että meillä olisi vielä yhden lapsen mentävä aukko....=)

Mies ei kuitenkaa lämpene ollenkaan, tippaakaan ajatukselle toisesta lapsesta.

Eihän siinä silloin ole mitään tehtävissä, mutta tuntuu vaan tosi pahalta. Ja olen kyllä todella kiitollinen tästä yhdestä ihanasta tytöstä. Ja tiedän todellakin myös sen, että toista lasta ei välttämättä edes saisi vaikka haluaisi. Ei se ensimmäinen meillä tullut tosiaankaan heti.

Kuulisin mieluusti teidän kokemuksianne asiasta.

 

Meillä on tällainen tilanne ja ei auta kun hyväksyä se.
Olin itsekin sitä mieltä, että toista ei tule, mutta jossain vaiheessa muutin mieleni. Mies ei. Vauvavaihe oli sen verran rankkaa.

 

Hmm, no meillä vähän. Tai siis mies haluaa vielä miettiä, ei siis ole ehdottomasti kielteisellä kannalla. Meillä vauva-aika ei ollut edes erityisen haastavaa, mutta tietysti nyt sellaista vähäunista ja väsynyttää kuin se yleensä on

Meillä tyttö jo 3 vee enkä itsekään nuorin mahdollinen äiti, että siinä mielessä ei viitsisi kovin kauaa enää odotella. Niin ja siis alunperin itsekin olin varsin tyytyväinen yhteen muksuun ja sitä suureen ääneen kuuluttelinkin. Niin ne ajatukset muuttuu...

 

että meillä tulevaisuudessa vastaava tilanne. Todella rankka vauva-aika ja mies on moneen kertaan sanonut että tämän perheen lapsiluku on nyt sitten täysi. Ja tuntuu olevan melko tosissaan. Mä en oo siltikään ihan varma ettenkö joskus haluais toista lapsukaista vaikka tää ensimmäisen rankka vauva-aika (esikoinen 9kk) on yhä kesken ja vieläkään ei olla ilman viittä herätystä selvitty yhtenäkään yönä jne. Mut ajatus siitä, että tää ois nyt tässä, tuntuu melko pahalle, vaikka kuten joku sanoikin: ei auta kuin hyväksyä jos niikseen on.

 

että meillä tulevaisuudessa vastaava tilanne. Todella rankka vauva-aika ja mies on moneen kertaan sanonut että tämän perheen lapsiluku on nyt sitten täysi. Ja tuntuu olevan melko tosissaan. Mä en oo siltikään ihan varma ettenkö joskus haluais toista lapsukaista vaikka tää ensimmäisen rankka vauva-aika (esikoinen 9kk) on yhä kesken ja vieläkään ei olla ilman viittä herätystä selvitty yhtenäkään yönä jne. Mut ajatus siitä, että tää ois nyt tässä, tuntuu melko pahalle, vaikka kuten joku sanoikin: ei auta kuin hyväksyä jos niikseen on.

Näinpä. Kieltämättä itsekin ajattelee kun nyt on helpompaa, että tästä ei haluaisi lupua, mutta sitten taas ajattelee että kuinka paljon lapselta saa takaisin voimaa jne. Mutta minkäs hittoa sitä sitten tekee!?

Olen tasasin väliajoin kysellyt ja esittänyt asian myönteiset puolet, mutta mies ei tunnu taipuvan. Tuntuu että kohta tämä jo vaikuttaa parisuhteeseen kun hän kokee minun jutut painostuksena... huoh.

Vaikeaa on.

 

Meillä :wave:
Tosin meidän esikoinen vasta 6 kk, että ehtiihän tässä vielä mieli muuttua miehelläkin.
Etukäteen ajateltiin molemmat yhtä lasta, mutta nyt minä olen alkanut haaveilemaan toisesta...

Hyväksyttävä on jos näillä mennään, mutta katkeralta se hieman tuntuu välillä. Varsinkin kun miehellä on jo yksi lapsi edellisestä liitosta...

 

vielä muita?

 

Välillä huomaan kyllä itsekin miettiväni, miten helppoa olisi vain tämän yhden kanssa. Varsinkin, kun ikää on jo muksulla sen verran, että voi touhuta ja puuhailla kaikenlaista.

On se hankalaa.

 

Meillä samanikäinen poika kuin ap:lla ja itselleni riittäisi jo tämä yksikin, mies vaan tahtoo lisää . Eilen sitten jätti ehkäisyt väliin, huomasin vasta kun oli liian myöhäistä...

 

Itse olin sitä mieltä että synnytys jne oli tosi pelottavia ja yksi lapsi saisi olla meillä. Mutta siis järkisyista sitten kuitenkin haaveilin toisesta ja mitään vauva kuumetta ei ollut....vaan halusin isommalle lapselle sisaruksen koska ajattelin että se on niin suuririkkaus että mun on vaan pakko se jaksaa.

Ja tässä ollaan meillä on kaksi maailmanihaninta poikaa. Ja monesti mietin miten yksinäistä ja "tylsää" esikoisen vauva aika on ollut kun ei ole ollut isosisarusta telmimässä ja naurattamassa. Ikä eroa on 2v3kk. vanhempi nyt 3 vee ja nuorempi 9kk. Ihania hetkiä sisaruksilla ja yhtään en kadu että sisarus vaan toivottiin järkisyistä. Maailman parhain päätös oli.

 

meillä oli tuollainen tilanne..
vuoden puhuin asiasta, viimeiset puolivuotta painostin, uhkailin ja kiristin..
väärin ehkä juu, mutta toinen tuli ja pois ei kumpikaan antaisi..
mies lupautu jo kolmanteen, mä en vaan halua enää

 

Meillä, minä olen alkanut miettimään jos kuitenkin tekis vielä sen toisen. Ainokainen täyttää tammikuussa 7v.
Aikaisemmin ei vaan ole kaivannut sitä toista lasta, mutta nyt kun ikää tulee lisää, on vauvakuume todellinen.
Mies on sitä mieltä, että yhden lapsen kanssa on niin helppo liikkua ja harrastaa.

 

Meillä on sellanen tilanne. Esikoinen nyt 1v9kk. Toinen oli jo tulossakin, mut sain keskenmenon...

 

meillä oli tuollainen tilanne..
vuoden puhuin asiasta, viimeiset puolivuotta painostin, uhkailin ja kiristin..
väärin ehkä juu, mutta toinen tuli ja pois ei kumpikaan antaisi..
mies lupautu jo kolmanteen, mä en vaan halua enää

Sittenhän miehesi puhuu vuoden asiasta, viimeiset puoli vuotta painostaen, uhkaillen ja kiristäen... neljännen lapsen kohdalla on taas sinun vuorosi.

 

Meillä oli vähän samanlainen tilanne, mutta nyt kyllä huomaa, että mieskin on tyytyväinen siitä että meille kuitenkin tuli toinen lapsi. Noista on jo nyt niin paljon seuraa toisilleen ja toisen lapsen vauva-aikakin oli paljon helpompi kuin esikoisen varmasti osittain siksi, että itse osasi siihen eri tavalla suhtautua.

 

Meillä oli vähän samanlainen tilanne, mutta nyt kyllä huomaa, että mieskin on tyytyväinen siitä että meille kuitenkin tuli toinen lapsi. Noista on jo nyt niin paljon seuraa toisilleen ja toisen lapsen vauva-aikakin oli paljon helpompi kuin esikoisen varmasti osittain siksi, että itse osasi siihen eri tavalla suhtautua.

Tätä juuri minäkin yritän toitottaa, vaan ei tunnu ajattelevan samoin. hittolainen.

 

Meillä oli vähän samanlainen tilanne, mutta nyt kyllä huomaa, että mieskin on tyytyväinen siitä että meille kuitenkin tuli toinen lapsi. Noista on jo nyt niin paljon seuraa toisilleen ja toisen lapsen vauva-aikakin oli paljon helpompi kuin esikoisen varmasti osittain siksi, että itse osasi siihen eri tavalla suhtautua.

Minkälainen ikäero teillä on lapsilla?

 

up