Kellään tuttavia, jotka pitää lastansa puolijumalana? Millainen nuori tällaisesta lapsesta tulee?

[voivoivoi]

En tosin tiedä, onko tällainen lapseen suhtautuminen yleistä Turkkuuses Itse kun asun Lappeenrannassa.

Asiaan: tuttavallani on nyt 9-vuotias esikoistytär. Kaksi pienempääkin lasta on. Erityisesti tätä esikoistaan tuttava tuntuu pitävän jonkinlaisella jalustalla ja hänellä on hirveän kovat odotukset lasta kohtaan. Tuttava puhuu aina tyttärestään, kuinka tämä on niin kamalan viisas, kuinka tämä osaa niin hyvin ja niin paljon, että tuttavaa oikein pelottaa tyttären murrosikä kun tytär on NIIN viisas. Perusteina tälle käyttää mm sitä että tytär oppi 6-vuotiaana lukemaan.

Tytär harrastaa vilun soittoa ja balettia. Viulua soitetaan kotona joka ilta opetellen ja tankaten (tuttavan kertoman perusteella siis). 5-vuotiaana tuttavani opetti lastaan lukemaan joka ilta (!) lähinnä sulkeistyyppisesti, jotta tytär oppisi hyvin lukemaan. Samoin nyt tyttären oltua 2. luokalla opetetaan kotona tälle kemiallisia kaavoja ja "korkeampaa matematiikkaa". Äiti olikin haljeta ylpeydestä kertoessaan jo tyttären ollessa ekalla luokalla, kuinka tämä oli ilmoittanut opettajalle odottavansa pääsevänsä koulussa oppimaan "korkeampaa matematiikkaa".

Tuttava pitää tytärtään kauneimpana mitä maa päällään kantaa. Osti mm meikit ja ripsivärit tyttären ollessa 8-v koska tytär on niiiiiiin kaunis ja sillä on niiiiin ihanat silmät joita voisi korostaa kauniisti Baletin suhteen on ollut suuri pettymys, kun tuttavan naapurin samanikäisellä tytöllä onkin rytmitajua enemmän ja tämä on tuttavan tytärtä taitavampi. No, siitäkin varmaan selvitään hirveällä treenaamisella....

Minusta taas (omia lapsia myös kolme) tämä tuttavan tytär on tavallinen pulliainen kuten me muutkin Ihana lapsi, joka joutuu pinnistelemään paljon pärjätäkseen ja jota äitinsä pitää jo tosi isona ja jonka pitäisi aina olla paras kaikessa äidin mielestä. Lähinnä pohdin monesti, mitä se tekee lapselle...kuinka hän oireilee myöhemmin.

 

[juuh]

kamalaa...lapsi parka,.,.

 

["vieras"]

No mustakin kuulostaa tavalliselta, mut tottakau jokaisen äidin pitääkin olla ylpeä lapsistaan, kunhan ei opeta ylimieliseksi. Mä opin 5-vuotiaana lukemaan, olin hyvä koulussa, lahjakas piirtäjä, musikaalinen ja liikunnallinen. Pidin itseäni ihan tavallisena.

 

[xcxc]

No, oppiipa tähtäämään kuuhun ja putoamaan keskelle tähtiä.

 

["noh"]

Tiedän tällaisen tapauksen omalta lapsuusajaltani. Tämä myös viulua, kannelta ja pianoa soittava tyttönen oli luokkansa paras aina ja ikuisesti. Kavereristani kehkeytyi melkoinen vallankäyttäjä jo 6-vuotiaana perheessään ja sen enempää isänsä kuin äitinsäkään ei kielloilla tai erimieltä olemisella kodin ilmapiiriä halunut pilata (näin asia oli kuvattu vanhemmilleni).

Kaverini jatkoi lukion jälkeen huikeasti alkaneisiin yliiopisto-opintoihin, jotka loppuivat katkeraan riitaan gradun ohjaajan kanssa, ja sieltä uusiin opintoihin, jotka katkesivat erimielisyyksiin opettajan kanssa, ja sieltä Ruotsiin parempaan kouluun, joka myös kariutui kaikenlaisten vaikeiden ihmisten epäreiluun toimintaan.

Miesystävät olivat ties mitä koulutettuja ja rikkaita herrashenkilöitä, mutta vaihtuivat nekin tiuhaan. Jos olen ymmärtänyt oikein, kouluaikainen kaverini on nyt perheetön käsityöläisyrittäjä toisella puolella Suomea.

Nykyään hänen vanhempansa kuulema puhuvat aniharvoin koulukaveristani kun vanhempani tapaavat heitä.

 

[täälläkin yksi]

Minulla lapset 4v, 6v, 6v ja 8v. Vanhin oppi 5 vuotiaana lukemaan, kaksoset 4 vuotiaina, kuopus osaa aakkoset, sekä kirjoittaa ja lukea perheenjäsenten nimet. Mutta, EN TODELLAKAAN pidä lapsiani tämän (enkä muunkaan) takia puolijumalana, minusta ovat ihan tavislapsia.

Minun tutullani on lapset 3v, 5v ja 7v. Hän suorastaan jumaloi kuopustansa, muilla ei niin väliä. Hän lelli tätä kuopusta niin paljon, että melkein itkettää vanhempien lasten puolesta.

Esim. kuvitellaan, että 7v on Matti, 5v on Liisa ja 3v on Moona. Olin kerran hänen luona kylässä, istuimme tutun kanssa sohvalla. Liisa oli leikkimässä OMALLA nukellansa, kun Moona tuli repimään sitä Liisan kädestä. Liisa piti kovasti pintansa, eikä Moona saanut nukkea, no siitähän alkoi huuto. Tuttu alkoi sitten raivoamaan LIISALLE ja pakotti hänet antamaan nukkensa Moonalle, sillä verukkeella, että Liisan pitää oppia jakamaan. Mainitsin tutulle, että hän teki väärin, mutta siitä hän vai kutsui minua nipoksi tiukkikseksi.:O

Tuttu oli lapsineensa meillä, aikuiset olivat keittiössä ja kaikki lapset katsoivat telkkua. Moona meni kiusallaan sammuttamaan sen. Matti haki moonan pois telkun edestä, ja siitä Moona suuttui ja haki meidän kuopuksen huoneesta pikkuautoja (ovat kovia) ja heitteli Mattia niillä, päähän jäi iso kuhmu ja mustelmia oli monia. Kun Matti kertoi äidilleen, hän vain vastasi, että: "no älä kiusaa pientä, niin pieni ei kiusaa sinua, mene nyt heti pyytämään Moonalta anteeksi". Jälleen asiasta mainittuani, sain haukut.

Paljon on myös Moona terrorisoinut meidän lapsia, mutta en jaksa kirjoittaa, ja siis nuo eivät olleet ainoat lellimiset. Moona saa kaikkea enemmän kuin muut, hän pääsee syliin tehtyään pahoja, ja muut lapset saavat syyt niskoilleen Moonan teoista.

 

["aapee"]

[QUOTE="noh";26405127]Tiedän tällaisen tapauksen omalta lapsuusajaltani. Tämä myös viulua, kannelta ja pianoa soittava tyttönen oli luokkansa paras aina ja ikuisesti. Kavereristani kehkeytyi melkoinen vallankäyttäjä jo 6-vuotiaana perheessään ja sen enempää isänsä kuin äitinsäkään ei kielloilla tai erimieltä olemisella kodin ilmapiiriä halunut pilata (näin asia oli kuvattu vanhemmilleni).

Kaverini jatkoi lukion jälkeen huikeasti alkaneisiin yliiopisto-opintoihin, jotka loppuivat katkeraan riitaan gradun ohjaajan kanssa, ja sieltä uusiin opintoihin, jotka katkesivat erimielisyyksiin opettajan kanssa, ja sieltä Ruotsiin parempaan kouluun, joka myös kariutui kaikenlaisten vaikeiden ihmisten epäreiluun toimintaan.

Miesystävät olivat ties mitä koulutettuja ja rikkaita herrashenkilöitä, mutta vaihtuivat nekin tiuhaan. Jos olen ymmärtänyt oikein, kouluaikainen kaverini on nyt perheetön käsityöläisyrittäjä toisella puolella Suomea.

Nykyään hänen vanhempansa kuulema puhuvat aniharvoin koulukaveristani kun vanhempani tapaavat heitä.[/QUOTE]

Voi kamala... :/ Tämä tuttavani tytär ei edes ole luokkansa paras tai mitenkään erinomaisen kaunis/täydellinen. Kiukuttelee minkä kerkiää, ei osaa hävitä ollenkaan peleissä ja on vähän sellainen "känkkäränkkä". Esim oma tavislapseni pärjää koulussa tätä tuttavan lasta paremmin ja oppi itsekseen jo tuttavan lasta vuotta aiemmin lukemaan. Mutta silti minun lapseni ovat mielestäni ihan taviksia - ressukat

Tuttavani pitää omaa tytärtään myös tosi pitkänä ikäisekseen ja kehuskelee aina sillä, muiden lapset kun on niin hirveä pieniä ja säälittäviä. Tuttava hämmästyy kuitenkin aina tavatessamme, kun oma lapseni on hänen lastaan pitempi (lapseni on vähän tätä tuttavan tytärtä nuorempi). Mutta sitten taas se unohtuu häneltä ja hän taas yllättyy asiasta joka kerta yhä uudelleen ja uudelleen - mikä on tavallaan hyvin koomista