Kellään muulla olematon suhde äitiinsä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja topsi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

topsi

Vieras
Heräsin taas aikaisin tänään. Aamun olen taas miettinyt suhdettani äitiini. Kerran olen hänestä kuullut joulun jälkeen. Tuli taas katkera, vihainen olo. Hän ei käy eikä soita. Häntä ei kiinnosta lapsen lapsensa eikä tyttärensä elämä. Taustalla mielenterveys ongelmia mutta miten voi katkaista välinsä omiin lapsiinsa? Mulla taas paha mieli ja kyllä, katkeruus siitä kun näin on käynyt. Kateellisena kuuntelen kavereiden juttuja miten lapset ovat mummolassa, miten usein mummo käy on apuna ja tukena...Tasan ei käy onnen lahjat...
 
Täällä kans yks. Ei kiinnosta vaikka kuuleman mukaan äiti otettiin sisään osastolle, kun taas kerran huomion kipeenä on mennyt ensiapuun. Viime vkolla meni ambulansilla, kun "huippas",olivat kuulemma huutaneet hänelle siellä.Mistäköhän johtuis??
Ilmeisesti Isä saanut "liikaa" huomiota=muutti vanhusten taloon kun ei selviä ihan yksin(ovat eronneet).
Hänel kun tapana olla heti kuoleman kielis kun ei häntä tarpeeks huomioida.Näin on ollut viimeiset 35 vuotta-pidemmälle en kykene muistamaan kun olen ollut niin pieni.

Karsein muisto on kun hän oli pelotellut aina meitä nassikoita että tämä on viimeinen kesä jne kaikki vuoden ajat läpi.. Hän joutui sairaalaan johonkin ihan perus leikkaukseen,oisko ollut umpisuoli,ei muista.Mutta kumminkin kävimme häntä siellä katsomassa ja se sairas pelko meillä lapsilla että ny se kuolee. Me ei pystytty muutaku itkemään siellä. Ja itkettiin vielä kotonakin et ei nähdä äitiä enään koskaan.Nyt ei enään tunnu missään,kaikki sympatia on kulutettu loppuun... Ikävä hänelle.
 

Yhteistyössä