Kellään minkäänlaisia kokemuksia vastaavasta? Omakohtaisia, vierestä seuranneena?

["Vieras"]

Tuttavalla on neljä lasta. Muutamia kuukausia sitten sai kaksoset, ja kaksi lasta ennestään - lapset ovat "tupsahdelleet" reilun vuoden välein toisistaan. Vanhin lapsi on siis jotain 2,5 vuoden kieppeillä.

Kyseinen tuttava oli naimisissa miehen kanssa, joka siis on näiden kaikkien lasten isä. Nyt noiden kaksosten synnyttyä ehtivät pitää ristiäiset, ja mies lähti sitten lätkimään. Tiedä häntä, miksi, eikä se tässä nyt aiheena olekaan.

Ko. nainen jäi siis yksin näiden lasten kanssa. Mietityttää vain, että kun lapset on kaikki noin pieniä ja naisellakaan ei autoa ole, niin miten ihmeessä noin monen pienen lapsen yksinhuoltajavanhempi onnistuu tekemään esim. kauppareissut ja hoitamaan muut asiat? Ja varsinkin, että miten sitä jaksaa noin monen lapsen kanssa yksinään, kun ei ole kumppania siinä apuna?

Lapset on toki ilo, mutta kun heitä on paljon ja he ovat pieniä, on heidän kanssaan varmasti melkoinen tekeminenkin. Minusta tuntuu, että tuollainen kävisi jo ihan työstä. Joo...

Nyt minua kiinnostaisi kuulla palstalaisten kokemuksia jaksamisesta monen pienen lapsen kanssa yksin - joko omakohtaisia tai sitten ihan vain ihan vierestä seuranneen kokemuksia jonkun muun jaksamisesta...

 

["maa"]

Tarjoa apua tuttavallesi? Kerro että olet huolissasi jaksamisestaan. tarjoudu vaikka lastenhoitajaksi asioidenhoidon ajaksi tai käymään ruokakaupassa. Raskasta varmasti on.

 

["huh"]

Varmasti kauassa käynti on helvetillistä, jos kaikki mukana. Kyllähän tuohon jo pelkästään henkisen jaksamisen vuoksi apua tarvii. Onko hällä mitään kunnan apua saatavilla, että just vaikka kaupaan pääsee tai nukkumaan?
Itselläni oli just 4 täyttänyt 2v ja vauva sekin teki tiukkaa vaikka mies talosta löytyikin (tosin laiska sellainen, mutta lapsen vahtina toimi kuitenkin tunnin pari)

 

[Ap..]

Olen aina välillä apua tarjonnutkin, ja siihen hän on tarttunut oikein mielellään. Tukiverkkoa hänellä kuulemma on, mutta silti on aina tosi väsyneen ja nuukahtaneen näköinen.. Itsekään en mitenkään "säännöllisesti" pysty olemaan auttamassa, mutta jollain tavalla koetan kuitenkin häntä/heitä muistaa.

Noista kunnan avuista en tiedä, mutta olen hänen puheistaan ymmärtänyt, että ei ole mitään apua saanut muualta kuin omilta sukulaisiltaan, ja sitten välistä minulta ja parilta muulta. Mutta että kun kaikilla tahtoo olla se sama ongelma: Ei pysty koko ajan olemaan auttamassa, vaikka tiedossa on, että hän apua tarvii.

Typeräähän se on mun tietysti tätä täällä päivitellä, hirvittää vain ihan oikeasti hänen jaksamisen puolesta.. Henkisen ja kaiken muunkin. Ja siinä samalla jotenkin tulee mieleen, että entä jos itse oisin tossa tilanteessa, ei mahtaisi olla kovin herkullista. :/