Kellään koskaan vaikeeta parisuhteessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja neuvoton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mutta onko tässä nyt kyseessä siitä,että mä en jaksa miehen oikutteluja vai siitä, että meillä oikeesti menee huonosti..en osaa sanoa..
Ja täytyy myöntää, etten kertaakaan ees aatellu,että mies suuttuis siitä etten meekkään mökille..Mun mielestä se oli hänen valintansa olla mökillä koko lomansa...ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄHHHHHHHHH........
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kiitos teille kun ootte vastannu..sai mutkin oikeesti ajattelemaan..

Meneeköhän mun haaveet vauvasta kaiken muun yli ja tää olikin se viiminen niitti mikä sai näkemään, että huonokin ja ei-toimiva parisuhde jää kakkoseks kunhan mä saisin sen vauvan...en tiedä..taitaa tosiaan olla miettimisen ja pohdinnan aika..

En suosittele vauvaa tuohon tilanteeseen. Teidän täytyy ensin saada asiat selviksi. Vauva tulee viemään teiltä paljon aikaa ja voimia. Riitoja saattaa sen myötä tupsahtaa sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta kun molemmat on niin väsyneitä. *kokemusta* Ajattelet nyt ja selvität pääsi, ensi töiksesi nyt toki soitat miehellesi ja pahoittelet ja toivottavasti et lähde kaverisi mukaan! Menet miehesi luo ja hyvität hänelle aiheuttamasi riidan ja puhut hänen kanssaan.. sanot hälle vaikka että voisitteko te keskustella riitelemättä ja niin että molemmat voi kertoa mikä mättää ja yritätte ko'ota suhteenne uudelleen. Teillä on monta vuotta kulunut yhdessä.. miksi heittää sitä hukkaan?
 
Vaikea tietty hahmottaa koko tarinaa parin kirjoituksen perusteella, mutta kyllä mäkin loukkaantuisin siitä jos olisin puolisoni kanssa tekeväni jotain yhdessä ja hän viime metreillä peruisi kun menee mielummin kaverinsa kanssa :(

Teissä molemmissa on vikaa, kirjoittamasi perusteella aika tasaisen paljon. Toinen provosoi, toinen suuttuu, mennään henkilökohtaisuuksiin, haukutaan, mahdollisesti provosoidaan lisää jne. kierre on valmis. Toi on niin tuttua, ollaan veisattu samaa virttä vuosikausia. Välillä on kausia että riidellään vähän sivistyneemmin ja välillä on kausia jolloin tapellaan oikein kunnolla ja riivitään kaikki vanhat haavat auki. Tosi kehittävää, tiedän..

Muutaman kerran kun massiivisten riitakausien päätteeksi ollaan jälleen kerran asioita puitu ja puhuttu on mies alkanut kunnolla avata ajatuksiaan siitä miksi on yhtäkkiä ottanut jostain kipinän huutaa kaikki kahdeksan vuoden takaiset asiat auki, miten häntä on silloin ottanut tosi paljon päähän joku muttei sillon asiasta viitsinyt mainita.. Usein nämä on juuri liittyneet siihen ettei sillä hetkellä ole sanonut mielipidettään suoraan, on ajatellut että pääsee helpommalla kun ei aiheuta riitaa, mutta ne on kuitenkin jääneet kalvamaan ja sitten ne nousee kymmenkertaisina pintaan jonkun muuhun liittyvän tappelun yhteydessä.

Hyvin voi olla että teilläkin miehen haukkumiset ja raivostumiset liittyy paljon siihen että on asioita mitä te ette ole käsitelleet. Ne ei aukea muulla kuin puhumalla, mutta siihen ei voi liittyä provosointia eikä lisää haukkumista. Sitten kun teillä on molemmilla tarpeeksi rauhallinen olo järkevään keskusteluun, ottakaa kunnolla aikaa ja kertokaa toisillenne mikä teidän mielestä teidän suhteessa mättää ja mitä te toisiltanne toivotte, kuten myös mitä olette itse valmiita antamaan. Ongelmat on mahdollista selvittää jos vain molemmat haluaa, aivan varmasti :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mutta onko tässä nyt kyseessä siitä,että mä en jaksa miehen oikutteluja vai siitä, että meillä oikeesti menee huonosti..en osaa sanoa..
Ja täytyy myöntää, etten kertaakaan ees aatellu,että mies suuttuis siitä etten meekkään mökille..Mun mielestä se oli hänen valintansa olla mökillä koko lomansa...ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄHHHHHHHHH........

Heitän toki viel pienen vinkin et kannattais sun varmaan käydä keskustelee jollekkin.. oletko masentunut tms? Vaivaako sinua muukin kuin miehesi? Koska miehesi ei kuulosta kuitenkaan miltään pahalta.. etenkään jos reppana hermostuu ettet menekkään hänen luokseen. Se jos mikä kertoo paljon! Mutta mitäpä se kertoo miehellesi että sä et sinne mene? Rakastatko häntä?
 
Kyllä meilläkin riidellessä tulee sanottua vaikka ja mitä mikä sillä hetkellä tuntuu ihan oikeelta mut muuten ei sitten olekaan samantuntuista.
Mä ite viimeks huusin vihasena miehelle että "oot säkin idiootti kun paukaset paksuks tällasen akan joka on ihan sekopää" :D :saint:
Ja mies siihen että "syytänyt mua sit kaikesta taas..."
 
Tiedätkös ap, kuinka tunnistankaan tekstistäsi häivähdyksen omasta parisuhteestani vuosia sitten?
olin minä minä minä minä minä, minä olin oikeassa, minä päätin, minä halusin ja minä sain.
Kun ensimmäisen kerran kohtaat elämässäs jotakin, jonka menettäminen sattuu paljon, tai jo ajatus siitä, heräät kyllä näkemään sen kaiken mistä haluat pitää kiinni.
voisiko miehesi ja suhteesi olla se asia? vauvahaaveet siinä lomassa? yhteinen tulevaisuus?
Parisuhde ei parane jossittelemalla, ei itkemällä, ei haukkumalla, ei vaatimalla, eikä toisen väheksymisellä..
teidän pitää nyt kummankin miettiä mitä te tahdotte parisuhteeltanne ja sopia kompromisseja jotka teitä miellyttävät kumpaakin jotta tuo suhde saadaan toimimaan,
kummankin on joustettava, kasvettava..ei kasvettava erikseen, vaan kasvettava yhteen.
Parantakaa suhde ennen lapsen tuloa,
vältytte sillä paljolta.

nimim. en voisi olla onnellisempi, varttuneena ja rakastavana, rakastettuna.
 
Kiitos kaikille..onneksi kirjoitin tänne...

Soitin miehelle ja pyysin anteeksi, hän pyysi myös. Menen kuitenkin huomenna reissuun, mutta ajan reissun jälkeen miehen luo mökille ja olen siellä yön! Myönsin tyhmyyteni enkä ajatellut, että tein päätöksen liian nopeasti hältä kysymättä.

Tää vauva-asia on muodostunut haluttua suuremmaksi asiaksi ja mulle siitä tullu ehkä jopa vähän pakkomielle..len halunnut jo niin monen monta vuotta vauvaa ja kun mies vihdoin näytti vihreää niin mulla näköjään meni vähän yli...en paljoa muuta pysty ajattelemaankaan..

En ainakaan tiedosta että oisin masentunut...
 
Olen kyllä eri mieltä miehen reppanuudesta kun sellaista tekstiä mulle taas kerran lateli...
Ehkä tosiaan se tauko tekis ihan hyvää..toisaalta kauhistuttaa koko ajatus tauosta koska miehen kanssa haluan olla...
 
mä en henk.koht. tajua miksi ihmeessä ihmiset pitää suhteesta "tauon" jos olis tarkoitus yrittää läheisemmiksi tulla ja keskustella, eikä suinkaan valmistautua eroamaan tai jotain?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Olen kyllä eri mieltä miehen reppanuudesta kun sellaista tekstiä mulle taas kerran lateli...
Ehkä tosiaan se tauko tekis ihan hyvää..toisaalta kauhistuttaa koko ajatus tauosta koska miehen kanssa haluan olla...

No nyt oon mustana tääl, mutta mä en tule koskaan harkitsemaan taukoa oman mieheni kanssa. Aivan liian paljon olen kuullut tarinoita joissa on tauolla tapahtunut sit jos jonkinmoista säätöä.. Puhuminen auttaa aina.

Eikö miehesi ole reppana? Mitä teit hälle? hän täss oli aluksi se viaton osapuoli joka käsitteli sitten asian omalla tavallaan. Itse teen asiat myös noin.. riitelen sitten oikein kunnolla että saan varmasti sanani esille koska muuten toinen sattaa sivuttaa asian aivan liian helposti. Toki miehesi haukkuminen ei ole sallittavaa.. sitä en edes itse tee.
 
Niin..nyt vaan tuntuu jotenkin vaikeelta alkaa puhumaan ja purkamaan tilannetta...täytyy saada selvitettyä päätä itteni kanssa...

Ja täytyy tosiaan miettiä ollaanko vaan liian erilaisia toisillemme..mä kun haluan käydä kylässä, touhuta ja mennä..Mies taas nauttii rauhassa kotona olosta tai mökillä..Mä taas haluaisin aina paljon ihmisiä ympärilleni...
 
Kaikki tuntuu vaan niin käsittämättön vaikeelta...Ja siis jumaliste vaan yhden reissun takia. Okei, mä tiedän nyt, että tein väärin kun päätin yhtäkkiä lähteä, mutta en oikeesti tajunnu, että se miestä haittais vaikka lähdenkin...Äh!!

Taukon kuulostaa kyllä kamalalta ja melkeen sama kuin olis olla kokonaa sitte erossa. Mutta emmä halua sitäkään, kai..
Toisaalta mietin, että oonko kiinni tässä vaa olemisen vuoksi, vai sen vuoksi, että haluan sen vauvan vai sen vuoksi, että oikeesti rakastan miestä niin kovin...Mä en osaa vastata...Ja se on kamalaa...
Olenko tässä vaan sen takia, että lähteminen ja kaiken aloittaminen uudelleen on niin hankalaa ja vaikeeta, niin pitkäkestoista..
Vai olenko oikeesti onnellinen ja rakastan miestäni oikeesti..Ja kestän nämä kamalat riidat ja haukut...
 
Mun mielestä ne tauot ei auta mitään vaan perusteellinen selvittely jokaisen esiintulleen asian suhteen ja sitten sopiminen jatkossa pelisäännöistä että milleen riidellään ja mitä ei sitten kaivella tai mitä kaivellaan.
Se selvittely voi mennä vielä kovemmaks riitelyks ellei sille sovita ensin pelisääntöjä...ja sit ei pidä olla väsynyt eikä nälkänen eikä valmiiks pahalla tuulella.

me yleensä joka riidan jälkeen käydään läpi se mitä on sanottu ja mitä tarkotettu ja mikä pn tullutvaan heiteltyä. Ja ihan yhteisymmärryksessä. Ja sit jälkeenpäin mietitään et miks pitikin taas riidellä kun ois voinut jutella silleen jo heti...mut hyvä se on "tuulettaakin" välillä.
Sellanen parisuhde missä ei ikinä riidellä niin siitä puuttuu paljon muutakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Niin..nyt vaan tuntuu jotenkin vaikeelta alkaa puhumaan ja purkamaan tilannetta...täytyy saada selvitettyä päätä itteni kanssa...

Ja täytyy tosiaan miettiä ollaanko vaan liian erilaisia toisillemme..mä kun haluan käydä kylässä, touhuta ja mennä..Mies taas nauttii rauhassa kotona olosta tai mökillä..Mä taas haluaisin aina paljon ihmisiä ympärilleni...

Ei parisuhteessa tietenkään pidä tehdä koko ajan samoja asioita.
Eikö olis aika kauheeta, että sitten kun teille tulisikin vauva,
haluis mies vaan olla ja mennä?
Muutenkin, voittehan te sopia viettävänne vaikka kerran vk yhteisen koti-illan ja kerran vk käyä yhessä vaikka kahvilla ja leffassa.
PUHUKAA HYVÄT IHMISET!
 
Yainaba, niin me yleensä tehdäänkin, siis tai mies sanoo, ettei oikeesti tarkottanut riidan aikana sanomisiaan ja sit molemmat pyytää anteeks ja itketään ja mietitää miten tyhmiä taas oltiinkaan..

Mutta taustalla myös paljon muuta joita ette tietenkään voi tietää koska ette meitä tunne, mutta esim.mies koko ajan huomauttelee painostani yms. ja haluaisi että laihtuisin ainakin 10kg ennen raskautumista...
toki mä joskus piikittelen hänen ylipainostaa takaisin...
hän ei halua olla yhtää ylimäärästä mun sukulaisten/vanhempien kanssa tekemisissä ja pitää itteään parempana kuin monia mun kavereita kenen kanssa olen paljon..joten ei voida yhdessä tehdä mitään..
Mutta kuinka ollakkaan, että kyllä hänen äidin seurassa pitäisi aina jaksaa olla...tai hänen kavereiden...
 
Parikymppisiä...mies vähän vanhempi minua....

Ja se on mies joka aina sanoo, että nyt riitti ja hän ei jaksa tällaista..joten mä siihen, että miksei sitte erota..Ja heitän aina ilmaan, että jospa mies ei olekkaan kanssani onnellinen, muttei uskalla sanoa sitä ääneen ja oikeesti tehä sitä ratkasevaa liikettä...

Mutta oikeesti, tää selventää munkin päätä kun saan purkaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Yainaba, niin me yleensä tehdäänkin, siis tai mies sanoo, ettei oikeesti tarkottanut riidan aikana sanomisiaan ja sit molemmat pyytää anteeks ja itketään ja mietitää miten tyhmiä taas oltiinkaan..

Mutta taustalla myös paljon muuta joita ette tietenkään voi tietää koska ette meitä tunne, mutta esim.mies koko ajan huomauttelee painostani yms. ja haluaisi että laihtuisin ainakin 10kg ennen raskautumista...
toki mä joskus piikittelen hänen ylipainostaa takaisin...
hän ei halua olla yhtää ylimäärästä mun sukulaisten/vanhempien kanssa tekemisissä ja pitää itteään parempana kuin monia mun kavereita kenen kanssa olen paljon..joten ei voida yhdessä tehdä mitään..
Mutta kuinka ollakkaan, että kyllä hänen äidin seurassa pitäisi aina jaksaa olla...tai hänen kavereiden...

tiätkö ihan on pakko sanoa..
PARISUHTEESSA voi olla molemmilla OMAKIN elämä..
pitäkää miehen perhe miehen perheenä,
sun perhe sun perheenä ja kaveritkin ominanne jos ette viihy.
ei teiän tarkoitus ole väkisin tehä kaikesta yhtä suurta ihanaa sukua jossa sätitään toisia.. ei todella.
OMAA YHTEISTÄ perhettähän te olette haluamassa rakentaa?!?!?!
 

Yhteistyössä