Keinoja, vinkkeja, apuja 8-vuotiaan pojan kaytokseen

Aletaan olemaan aivan hukassa meidan 8-vuotiaan pojan kanssa. Aamulla kun avaa silmat, alkaa uhoaminen, kiukuttelu ja raivoaminen. Ja se jatkuu siihen saakka, kun lahtee kouluun. Ja tietysti jatkuu, kun tulee kotiin aina iltaan saakka. Saa mielettomia itkupotkuraivareita ja yrittaa joskus jopa hyokata paalle, lahinna isansa kimppuun. Raivarit tulee lahes jokaisesta kiellosta, kehotuksesta tai jopa positiivisista asioista. Eika ole ns. vieraskoreutta vaan tekee naita myos vieraiden lasnaollessa ja vieraammille ihmisille. Koulussa menee hyvin ja on siella aivan normaali kaytoksinen. Kaikki on vaantamista ja tappelua. Alkaa olla kaikki vasyneita tahan tilanteeseen. Nyt kaipaankin teidan vinkkeja, apuja ja neuvoja milla saataisiin jonkunlainen tasapaino meille.

 

Mä luulen, että useimmille lapsille tulee tällainenkin vaihe jossain iässä. Meillä se on tullut kahdella lapsella jo alle kouluikäisenä ja muksut on pistetty aisoihin. Sen jälkeen mitään isompaa räjähtelyvaihetta ei ole tullut. Jos teillä on ollut helppo lapsi ja melkolailla seesteistä tähän asti, niin ehkä nyt on teillä lapsella tuollainen todellinen rajojen koettelun vaihe. Älkää antako lapsen pyörittää koko perhettä, älkääkä katselko yhtään huonoa käytöstä. Hyvästä käytöksestä puolestaan tietysti kiitosta ja paljon myös yhteistä aikaa lapsen kanssa.

 

Nain on toimittu ja tata on nyt jatkunut yli kesan. Ns. kiltti ja kuulianen lapsi ollut aina. Mun mielesta tama on vain TODELLA rajua kaytosta mita nyt on. Eika kylla hyvaksyta ollenkaan uhoamista ym. Hyvia asioita tulee vahan jos ollenkaan, koska kaikki alkaa aamulla ja loppuu illalla. Hetkeakaan ei mene hyvin.

 

Niin ja eskari-iassa ja ekalla oli myos jotain tallaista, mutta ei nain pitkakestoiseti. On tosiaan aivan hallitsematon ja pitelematon.

 

No miten teillä toimitaan kun kiukuttelu ja uho aamulla alkaa? Mitä seuraamuksia lapselle on ollut huonosta käytöksestä?

Ja kyllä se aikaa vaatii, meilläkin nuo pahimmat vaiheet ovat kestäneet jopa puoli vuotta, vaikka lapsen kanssa on otettu tiukka meininki ja toimittu johdonmukaisesti.

 

Jätä se sika!

 

Onko pojalla kavereita? Kiusataanko koulussa? Tuli vaan mieleen että jos poikaa kiusataan koulussa ja siksi purkaa pahaaoloaan teihin.

 

Turhaa kiukuttelua ja uhoamista seuraa tiukka keskustelu ja tarvittaessa rangaistus (telkkarin katselu pois, pelipäivän peruuntuminen, kaverikielto ym.). Mä en yhtään siedä "silmille hyppimistä". Raivareissa joudutaan pitämään kiinni, kun on aivan holtiton ja niin suuressa tunne kuohussa, ettei voi jättää pois silmistä.

Koulussa ei pitäisi olla kiusaamista ja kavereitakin on, olen käynyt keskustelemassa opettajan kanssa. Ainut mikä haittaa koulunkäyntiä, on hahmotushäiriö. Mutta ei ole pahemmin vielä näkynyt koulutyöskentelyssä.

Jotenkin mua jopa säälittää poika, on niin täynnä hallitsemattomia tunteita. Kiihtyy 0-100 1sek. Ja samaa käytöstä on niin kummeille kun mummeille ym.

 

Osaako hän itse kertoa syytä käytökselleen? Osoittaako jälkeen päin katumusta? Pyytääkö anteeksi? Onko ollut jäähypenkki käytössä, entä palkitsemisjärjestelmä?

 

Jäähy toimii, se käyttöön nyt ensimmäisenä. Määrätietoisesti vain viette pojan jäähypenkille kun alkaa raivoaminen ynnä muu. Sen jälkeen anteeksi pyyntö ja asia unohdetaan.

 

Miettikää yhdessä syitä käytökseen. Pojalla on varmasti itselläänkin tosi paha olla. Pelkääkö jotain? Koulussa, kotona ristiriitoja tai sitten jotain mitä ei itsekäään osaa pukea sanoiksi? Tai voiko olla jotain sairautta taustalla? Oma tyttäreni oli aivan hirveä 9-vuotiaana ja pistin kaiken esimurrosiän piikkiin ja 10-vuotiaana puhkesikin diabetes ja pahaan oloon oli sittenkin fyysinen syy, sairaus se siellä teki tuloaan ja me taistelimme päivittäin aivan kaikesta.
Voimia ja rohkeutta, selvittäkää sitä ydintä, jos on vain uhmaa on hyvä että lapsi pystyy itsekin sen ymmärtämään.

 

Osaako hän itse kertoa syytä käytökselleen? Osoittaako jälkeen päin katumusta? Pyytääkö anteeksi? Onko ollut jäähypenkki käytössä, entä palkitsemisjärjestelmä?

Ei osaa kertoa, eikä koe omaa käytöstään mitenkään huonoksi tai sitten on "mitä väliä". Harvemmin osoittaa edes katumusta vaan sysää syyn meille vanhemmille tai sitten pikkuveljelleen. On todella ylimielinen.

Useimmiten ei pyydä anteeksi vaan vaatii sitä meiltä vanhemmilta (vaikka ei oltaisi sanottu tai tehtykään mitään mitä tarvitsisi pyytää anteeksi). Väittää, että hänelle huudetaan, vaikka ei huudettaisikaan. Syyttelee usein turhaan ja joskus jopa keksii jotain tarinoita mm. tukistamisesta (mitä ei todellakaan ole ollut). Ylidramatisoi kaikki meidän sanomiset ja vääntää ne aivan eri tarkoituksiin.

Jäähypenkistä ei ole apua, kun ei sillä ole väliä. Palkitseminen on toiminut joskus, mutta nyt silläkään ei ole väliä.

 

[QUOTE="vieras";29067683]Jäähy toimii, se käyttöön nyt ensimmäisenä. Määrätietoisesti vain viette pojan jäähypenkille kun alkaa raivoaminen ynnä muu. Sen jälkeen anteeksi pyyntö ja asia unohdetaan.[/QUOTE]

Ei toimi. Ja on raivareissaan NIIN holtiton, että ei voi laskea edes omaan huoneeseen rauhoittumaan, vaan on yksinkertaisesti pidettävä kiinni. On kokeiltu.

 

Tietääkö poika etukäteen mitä seuraamuksia mistäkin käytöksestä tulee? Pisti silmään tuo, että kiukkuilun jälkeen tiukka keskustelu ja mahdollisesti jokin rangaistus. Lapsen kannalta voi olla melkoisen mielivaltaista, että isä ja äiti summassa pätkäisee jonkin rangaistuksen. Meillä tehdään selväksi jo etukäteen, mitä seuraa jos huono käytös jatkuu. ihan pienestä asti on ollut käytössä 1-2-3 laskenta, eli kun temppuilu alkaa, ilmoitan, että lasken kolmeen ja jos ei siihen mennessä ole käytös muuttunut, tulee seuraamuksia. Näin lapsella on hetki aikaa koota itsensä ja tietää jo etukäteen mitä seuraa jos ei tottele.

 

Miettikää yhdessä syitä käytökseen. Pojalla on varmasti itselläänkin tosi paha olla. Pelkääkö jotain? Koulussa, kotona ristiriitoja tai sitten jotain mitä ei itsekäään osaa pukea sanoiksi? Tai voiko olla jotain sairautta taustalla? Oma tyttäreni oli aivan hirveä 9-vuotiaana ja pistin kaiken esimurrosiän piikkiin ja 10-vuotiaana puhkesikin diabetes ja pahaan oloon oli sittenkin fyysinen syy, sairaus se siellä teki tuloaan ja me taistelimme päivittäin aivan kaikesta.
Voimia ja rohkeutta, selvittäkää sitä ydintä, jos on vain uhmaa on hyvä että lapsi pystyy itsekin sen ymmärtämään.

Ei myönnä pelkäävänsä. Kesällä oli paljon asioita; jotka varmasti silloin vaikuttivat (mummon sairastuminen ja isä teki vain yövuoroja silloin). Mummo edelleen sairas, mutta poika ei tiedä kuinka sairas ja pystyy kuitenkin tästä keskustelemaan.

Nälkä usein on laukaissut kiukkuja, mutta kuuluu asiaan. Lähinnä huolestuttavat nuo järkyttävät raivarit, jolloin on arvaamaton ja holtiton. Raivari voi alkaa mistä vain, vaikka sukkien väristä tai jos ehdotan aamupalaksi jugurttia tms. Usein oikein hakee riitaa. Omaa aikaakin saa molemmilta vanhemmilta, sekään ei pitäisi olla ongelmana.

Keskustelua on yritetty, niin me vanhemmat kuin kummitkin (ammattikasvattajia).

 

Jestas, meillä oli 8-vuotiaan tytön kanssa tänään ihan hirveä "välikohtaus", raivosi ihan kamalasti ja kun oltiin ulkona, niin löysi kepin ja sitten alkoi sillä meitä huitoa.. Näitä raivareita ei tule kovin usein, eskari-iässä tuli enemmän. Nyt oli ollut kipeä, eilenkin nukkui päivällä hetken, tänään ei suostunut, joten veikkaanpa, että oli väsynyt.

Sanoi minulle, äidille, tosi rumasti monta kertaa. Kun teillä poika on juuri enemmän isäänsä kohtaan hyökkäävä, niin voisko tässä olla taustalla jotakin, joka liittyy kasvuun poikana ja meillä tyttönä ja uhmataan sitä omaa sukupuolta edustavaa vanhempaa kohtaan eniten..?

Näistä ikävistä jutuista huolimatta on helpottavaa kuulla, että muillakin on vastaavia kokemuksia ja että nämäkin kohtaukset varmasti menevät ohi, kun mitään suuria ongelmia ei ole kotona eikä koulussa.

 

[QUOTE="vieras";29067748]Tietääkö poika etukäteen mitä seuraamuksia mistäkin käytöksestä tulee? Pisti silmään tuo, että kiukkuilun jälkeen tiukka keskustelu ja mahdollisesti jokin rangaistus. Lapsen kannalta voi olla melkoisen mielivaltaista, että isä ja äiti summassa pätkäisee jonkin rangaistuksen. Meillä tehdään selväksi jo etukäteen, mitä seuraa jos huono käytös jatkuu. ihan pienestä asti on ollut käytössä 1-2-3 laskenta, eli kun temppuilu alkaa, ilmoitan, että lasken kolmeen ja jos ei siihen mennessä ole käytös muuttunut, tulee seuraamuksia. Näin lapsella on hetki aikaa koota itsensä ja tietää jo etukäteen mitä seuraa jos ei tottele.[/QUOTE]

Siis tietää lapsi mitä seuraa, meillä myös lasketaan. Puhelimella vaan en jaksanut kovin pitkiä tarinoita kirjoittaa, oli niin kökköä. Myös aina ennen rangaistusta annetaan varoitus. "jos ei homma lopu kun olen laskenut kolmeen, tulee kaverikielto täksi päiväksi" tms.

 

Mä ottaisin ehdottomasti yhteyttä perheneuvolaan. Asian perusteellinen selvittely, tuki vanhemmille, pojalle mahdollisuus jutella asioistaan täysin ulkopuoliselle, muutosta tilanteeseen.

 

[QUOTE="vieras";29067748]Tietääkö poika etukäteen mitä seuraamuksia mistäkin käytöksestä tulee? Pisti silmään tuo, että kiukkuilun jälkeen tiukka keskustelu ja mahdollisesti jokin rangaistus. Lapsen kannalta voi olla melkoisen mielivaltaista, että isä ja äiti summassa pätkäisee jonkin rangaistuksen. Meillä tehdään selväksi jo etukäteen, mitä seuraa jos huono käytös jatkuu. ihan pienestä asti on ollut käytössä 1-2-3 laskenta, eli kun temppuilu alkaa, ilmoitan, että lasken kolmeen ja jos ei siihen mennessä ole käytös muuttunut, tulee seuraamuksia. Näin lapsella on hetki aikaa koota itsensä ja tietää jo etukäteen mitä seuraa jos ei tottele.[/QUOTE]

PEESI. Juurikin näin sen kuuluisi mennä. Johdonmukaisesti toiminen auttaa, ei se että toisella kerralla huutaa ja toisella ottaa jonkun tavaran pois. Varoitus --> Jos ei tottele --> Rangaistus.

Lapsi oppii näin luottamaan kasvattajiin ja tietää että te pidätte sananne. Hän myös oppii tärkeän läksyn: Teoilla ON seurauksensa.

 

[QUOTE="vieras";29067906]PEESI. Juurikin näin sen kuuluisi mennä. Johdonmukaisesti toiminen auttaa, ei se että toisella kerralla huutaa ja toisella ottaa jonkun tavaran pois. Varoitus --> Jos ei tottele --> Rangaistus.

Lapsi oppii näin luottamaan kasvattajiin ja tietää että te pidätte sananne. Hän myös oppii tärkeän läksyn: Teoilla ON seurauksensa.[/QUOTE]

Kysehän ei todellakaan ole siitä, että mielivaltaisesti annetaan rangaistuksia tms. Aina ennen sitä tulee varoitus eli 3:een lasku. Ainut rangaistus, joka nykyään kolahtaa on kaverikielto. Mutta toki se aiheuttaa loppu päivän itkupotkuraivarit/väännöt. Isällään on ehkä enempi ongelmana, että antaa aina vielä sen "yhden varoituksen". Tästä on kyllä puhuttu.

Tämä varmaan vaan kuuluu ikään ja yritetään selvitä tästä jollain keinolla. Tuntuu vaan itsestä kurjalta, kun teen vuorotyötä enkä aina ole täällä kotona miehen ja lapsen apuna/tukena. Kumpakin sitä tarvitsisi, tulisieluja kun ovat.