Keinohedelmöitykseen vasektomian jälkeen

  • Viestiketjun aloittaja Äidiksi...?
  • Ensimmäinen viesti
[QUOTE="...";28376926]tää nyt on vähä ohi kysymyksen, mutta mun äidille oltiin tehty steriilisaatio (vai miten se nyt sanotaan :D) se siis tehtiin sen jälkeen kun mun pikkusisko syntyi. sitten mun pikkusisko kuoli vähän vajaa vuoden ikäisenä, ja äidiltä purettiin se, koska he halusivat isäni kanssa tehdä vielä yhden lapsen. parisen vuotta yrittivät, ja äitini sai toisen tytön. :) niin ne elämäntilanteet muuttuu..[/QUOTE]

En ota kenenkään muun kuin omaan henkilökohtaiseen tilanteeseeni kantaa, mutta mä toivon että jos käy niin kamala asia kuin lapsen menetys, ei itselläni ole siinä vaiheessa edes mahdollista saada uutta lasta menetetyn "tilalle". Tuo on nimittäin yksi sellainen syy purkaa steri tai lähteä hedelmöityshoitoihin jota käytetään paljon ihan kieltämään sterilisaatiolähete; mitä sitten jos teiltä kuolee lapsi, kyllä sä sitten muutat mielesi. Ja se uusi lapsiko korvaa sen menetetyn? Syy syntyä on täyttää tyhjiö.. En ole ollut tilanteessa, onneksi, mutta asiaa on paljon mietitty ja se tuntuu kauhealta..
 
"Aloittaja"
Miks joka palstalla joutuu vaan äkkiä puolustusasemiin jos on meidän tilanteessamme? Jokainen varmasti joskus tekee virheitä, mieheni arvioi väärin halunsa saada lisää lapsia, rakastan häntä tästä virheestä huolimatta, ja haluan yhteisen lapsen, sillä minulla ei ole lapsia ennestään. Miehen lapset ovat jo melkein aikuisia. Olemme vihdoin löytäneet jonkun jonka kanssa olo tuntuu hyvältä ja silloin on luonnollista haluta myös perheenlisäystä. kiitos kaikille jotka ovat ilman syytöksiä ja tuomitsemista kertoneet kokemuksistaan!
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
"..."
En ota kenenkään muun kuin omaan henkilökohtaiseen tilanteeseeni kantaa, mutta mä toivon että jos käy niin kamala asia kuin lapsen menetys, ei itselläni ole siinä vaiheessa edes mahdollista saada uutta lasta menetetyn "tilalle". Tuo on nimittäin yksi sellainen syy purkaa steri tai lähteä hedelmöityshoitoihin jota käytetään paljon ihan kieltämään sterilisaatiolähete; mitä sitten jos teiltä kuolee lapsi, kyllä sä sitten muutat mielesi. Ja se uusi lapsiko korvaa sen menetetyn? Syy syntyä on täyttää tyhjiö.. En ole ollut tilanteessa, onneksi, mutta asiaa on paljon mietitty ja se tuntuu kauhealta..
tyhjiön täyttöön meille otettiin koira pian siskoni kuoleman jälkeen. eivät he heti toista alkaneet yrittämään.. mutta sen jälkeen joskus kuitenkin.
siskoni ei kyllä koskaan ole sanonut, että hänellä olisi ollut tunnetta, että hänen pitää "täyttää" jotain, tai että häneltä oltaisiin odotettu jotain.. (en nyt osaa muotoilla ajatustani täysin sanoiksi.) ja olen siskoni kanssa asiasta kyllä joskus puhunut. kai äitini ja isäni vain halusivat ne 3 lasta. en tiedä.. äitini kanssa en asiasta tuon pahemmin ole puhunut, kun aihe on tietenkin kipeä.

itse en tiedä mitä tilanteessa tekisin.. jotenkin vaikea tietenkin ajatella sellaista.
 
[QUOTE="Aloittaja";28376954]Miks joka palstalla joutuu vaan äkkiä puolustusasemiin jos on meidän tilanteessamme? Jokainen varmasti joskus tekee virheitä, mieheni arvioi väärin halunsa saada lisää lapsia, rakastan häntä tästä virheestä huolimatta, ja haluan yhteisen lapsen, sillä minulla ei ole lapsia ennestään. Miehen lapset ovat jo melkein aikuisia. Olemme vihdoin löytäneet jonkun jonka kanssa olo tuntuu hyvältä ja silloin on luonnollista haluta myös perheenlisäystä. kiitos kaikille jotka ovat ilman syytöksiä ja tuomitsemista kertoneet kokemuksistaan![/QUOTE]

Varmaankin sen takia että tuo on niin älyttömän yleistä, koska ihmiset tietää tasan tarkkaan miten heppoisalla pohjalla liitot tänä päivänä tuppaavat olemaan ja miten ne uusperheet yleensä halutaan kruunata sillä omalla rakkauden hedelmällä jne jne., kuten tälläkin palstalla usein törmää, ja sterilisaatioon lähdetään tosi usein ajatuksella 'tämä on nyt hetkellisesti hyvä ehkäisykeino mutta koska se mieli kuitenkin muuttuu niin..'. Ja usein näitä yritetään purkaa ja hoidattaa julkisella, verovaroin. Oikeesti perseestä.
 
Varmaankin sen takia että tuo on niin älyttömän yleistä, koska ihmiset tietää tasan tarkkaan miten heppoisalla pohjalla liitot tänä päivänä tuppaavat olemaan ja miten ne uusperheet yleensä halutaan kruunata sillä omalla rakkauden hedelmällä jne jne., kuten tälläkin palstalla usein törmää, ja sterilisaatioon lähdetään tosi usein ajatuksella 'tämä on nyt hetkellisesti hyvä ehkäisykeino mutta koska se mieli kuitenkin muuttuu niin..'. Ja usein näitä yritetään purkaa ja hoidattaa julkisella, verovaroin. Oikeesti perseestä.
Julkinen ei hoida, ei pura vasektomiaa eikä anna hedelmöityshoitoja.
 
"Aloittaja"
Miltähän meidän yhteinen lapsi näyttäis? Mikä tulisi nimeksi? Ei siinä sen ihmeempää oikeastaan. Datalla oli ollut fixaantunut lapsiluku, että 3 lasta jo ennen kuin hänestä koskaan tuli isä ja teetti vasektomian kolmannen syntymän jälkeen. Vaimonsa otti eron ja Data eleli lastensa kanssa, kunnes kohtasimme ja siinä sitten muuttui yhdessä yössä suunnilleen hänen parikymmenvuotinen vakaumuksensa kolmeen lapseen.

Jos mies sallii kiveksiään puhkottavan suurella poramaisella neulalla niin minulle se on osoitus siitä, että tahtoo lapsen. Pussailee ja halii minun vauvamahaani ja hössää odotuksestani, jää myös vanhempainvapaaksi kotiin lapsen kanssa. Lapsirakas mies, jonka lapsiluku ei ollutkaan vielä täysi.
Kiitos Astrolabe kun jaoit kokemuksesi kanssani, olen todella iloinen että teit sen! :)

t. Aloittaja
 
[QUOTE="...";28376991]tyhjiön täyttöön meille otettiin koira pian siskoni kuoleman jälkeen. eivät he heti toista alkaneet yrittämään.. mutta sen jälkeen joskus kuitenkin.
siskoni ei kyllä koskaan ole sanonut, että hänellä olisi ollut tunnetta, että hänen pitää "täyttää" jotain, tai että häneltä oltaisiin odotettu jotain.. (en nyt osaa muotoilla ajatustani täysin sanoiksi.) ja olen siskoni kanssa asiasta kyllä joskus puhunut. kai äitini ja isäni vain halusivat ne 3 lasta. en tiedä.. äitini kanssa en asiasta tuon pahemmin ole puhunut, kun aihe on tietenkin kipeä.

itse en tiedä mitä tilanteessa tekisin.. jotenkin vaikea tietenkin ajatella sellaista.[/QUOTE]

Omalta kohdaltani tarkoitan sitä, että jos lapset on päätetty olevan siinä, on hommattu jopa steri, ja sitten menetetään lapsi jonka jälkeen steri puretaan, hommataan uusi lapsi ja sitten jälleen steri.. En pystyisi sanomaan itselleni että minä olen halunnut lapsen puhtaasti perheenlisäyksenä, vaan tietäisin itse aina lapsen olevan täyttämässä toisen jättämää aukkoa, vaikka tottakai lapsi olisi rakas ja lapsi siinä missä muutkin eikä suhtautuminen sinänsä olisi eri. Ja oikeasti pohdin tätä vain omasta vinkkelistäni, en tiedä toisten motiiveista.
 
Tunnen moniakin pareja, jotka menettäneet lapsen ja saaneet yhden tai useampia menetyksen jälkeen. En pidä heitä tunteettomina vanhempina, enkä edes välitä tietää ehkäisytaustasta. Tärkeintä lienee, että lapsi on toivottu ja perheen resurssit antavat myöten hankkia lapsen.
 
jjust
[QUOTE="Vieras";28377072]Cala, olet aivan liian kärkäs mielipiteinesi. Yritä ymmärtää että on tilanteita ja tilanteita, ja olla vähän armollisempi ajatuksissasi. :)[/QUOTE]

Näitä tilanteita ja tilanteita voisivat steria hakeavatkin vähän tarkemmin pohtia....
Tilanteen ymmärtää hyvin siinä vaiheessa, kun koittaa itselleen steria saada ja lääkäri vetoo siihen, kuinka paljon tehdään purkuja ja sterista johtuvia hoitoja.
 
[QUOTE="Vieras";28377072]Cala, olet aivan liian kärkäs mielipiteinesi. Yritä ymmärtää että on tilanteita ja tilanteita, ja olla vähän armollisempi ajatuksissasi. :)[/QUOTE]

Kirjoititkohan nimimerkinkin tahallasi väärin :D Tällaiset ketjut osoittavat harvinaisen hyvin miten kevein perustein ihmiset loppujen lopuksi hakeutuvat sterilisaatioon. Jos ne olisivat pidemmälle harkittuja päätöksiä, niitä ei purettaisi niin paljon tai hakeuduttaisi hoitoihin kun mieli onkin elämäntilanteen myötä muuttunut.

Mun mielestä olisi vähintäänkin aiheellista pistää ihmiset läpikäymään hieman monimutkaisempi prosessi sterin saamiseksi ja tehdä täysin mahdottomaksi mitkään yhteiskunnan tuet kelakorvauksista alkaen mielenmuutoksen jälkiseurauksia maksaessa.

En ole tässä(kään) ketjussa tuonut esille juurikaan sitä mitä ko. ihmisistä tilanteineen todellisuudessa ajattelen, koska mulla ei ole kovin vahvoja mielipiteitä suuntaan tai toiseen yksilöjen kohdalla, että se mielipiteiden armollisuudesta ;) Aion kyllä aivan ehdottomasti jatkaa "provosointia" aiheeseen liittyen ja haastaa toivottavasti edes yhden ihmisen miettimään kannattaako niin lopullisia päätöksiä tehdä jos jo valmiiksi tiedostaa että mieli muuttuu kun.
 
Jos se on sellainen päätös jota ei itse pidetä mitenkään kummallisena, miksi siitä hyökätään niin usein puolustuskannalle? Miksi tosiaan lapsia hankitaan, miksi niitä pitää saada ihan hiton monta, miksi pitää saada se yhteinen "rakkauden hedelmä", miksi tehdään päätöksiä steristä miettimättä asiaa useinkaan loppuun saakka, miksi se nähdään ehkäisykeinona eikä pysyvänä ja lopullisena ratkaisuna kuten siihen yleensä ammattilaisten taholta kehotetaan suhtautua? Kyllähän ne mietityttää monia.
Mutta eihän se ole lopullinen. Sterilisaation purkuun en halunnut lähteä, koska olisin sitten halunnut sen uudestaan. Minulle sopii parhaiten että vahinkoraskauksia ei tule.
 
"Vieras"
Kirjoititkohan nimimerkinkin tahallasi väärin :D Tällaiset ketjut osoittavat harvinaisen hyvin miten kevein perustein ihmiset loppujen lopuksi hakeutuvat sterilisaatioon. Jos ne olisivat pidemmälle harkittuja päätöksiä, niitä ei purettaisi niin paljon tai hakeuduttaisi hoitoihin kun mieli onkin elämäntilanteen myötä muuttunut.

Mun mielestä olisi vähintäänkin aiheellista pistää ihmiset läpikäymään hieman monimutkaisempi prosessi sterin saamiseksi ja tehdä täysin mahdottomaksi mitkään yhteiskunnan tuet kelakorvauksista alkaen mielenmuutoksen jälkiseurauksia maksaessa.

En ole tässä(kään) ketjussa tuonut esille juurikaan sitä mitä ko. ihmisistä tilanteineen todellisuudessa ajattelen, koska mulla ei ole kovin vahvoja mielipiteitä suuntaan tai toiseen yksilöjen kohdalla, että se mielipiteiden armollisuudesta ;) Aion kyllä aivan ehdottomasti jatkaa "provosointia" aiheeseen liittyen ja haastaa toivottavasti edes yhden ihmisen miettimään kannattaako niin lopullisia päätöksiä tehdä jos jo valmiiksi tiedostaa että mieli muuttuu kun.
Vahingossa tuli väärin tuo nimimerkki. Pahoittelut siitä. Kaikki näppäimet eivät painuneetkaan alas kun kiireessä hutaisin. OC:n täydelliset naiset vie suurimman osan huomiostani nyt :rolleyes:.
 
Onnistunut Kuopiosta
Miehelleni tehtiin vasektomia edellisessä suhteessa 2001. Turussa saimme hoidon kunnallisella (lupasivat yhden hoitosession, jos sterilisaatio tehty). Muualla tätä ei ilmeisesti myönnetä. Yksityisellä käytiin 2 hoitosessiota. Kaikkiaan n. 8 siirtoa, josta 3 tuoresiirtoa. Nyt reilu 1,5v ikäinen poika...joten toivoa on...Kallista on, lääkkeisiin menee kerralla n.600euroa (jos lääkäri suostuu laittamaan rastin sairauden hoito kohtaan. muuten vielä 35%kalliimpi) ja sitten on vielä kivesbiopsia, munasolujen punktio, siito, uä:t ja jos pakastettavaa on niin pakastus ja niiden sulatus..joiden kustannus n. 5000-6000eur. Mutta on se sen arvoista.
 
Ihmiset tekee virheitä. Niin se vaan on. Kaikkea ei voi tietää etukäteen. Mun mielestä on ihan ok jos mieli muuttuu ja haluaakin vielä lapsen. Keneltä se on pois.. Vaikka meniskin verorahoja siihen niin mulle se on ok. Mielummin terveydenhuolto kuin eduskuntatalon uudet kaakelit.
 
Differ
Juu mutta niitä verovaroja voi käyttää myös muuhun terveyspuolella kun näihin täysin "ehkäistävissä oleviin" sterin purkuihin ja kohtuullisen hinnakkaisiin hoitoihin, jotka vie myös resursseja niiltä, jotka niitä ehkäpä enemmän tarttisivat. Jos vain ihmiset miettis asiat oikeasti loppuun saakka. Sterilisaatio kannattaa hankkia vasta siinä vaiheessa kun on satavarma, ettei halua kenenkään kanssa ikinä enää lapsia, ei vaikka mitä tapahtuisi, oli olemassaolevia lapsia tai ei. Myöhäistä itkeä jos maito on jo kaatunut, ja siinä vaiheessa oikein linjattu että hoidot teetetään yksityisellä, ei julkisella.
 
vierailija
Hei,

vaikka onkin vanha viestiketju niin teki kuitenkin pahaa lukea noita kirjoituksia, että miksi miksi jne.

Meillä on vaimon kanssa kaksi lasta, vaimoni raskaudet olivat todella vaikeita vaikka lapset olivat juuri ja juuri yli kaksikiloisia. Ensimmäisen kohdalla kävelykyky meni kokonaan oli pitkään sairaalassa hoidettavana ja anoppi hoiti lasta kotitiutumisen jälkeen kun vaimo joutui konttaamaan. Toisen lapsen kohdalla lantio oireili ja kiropraktikko sai vaivan korjaantumaan pikkuhiljaa. Lääkärit olivat sitä mieltä, että eiköhän riitä niin säilyy kävelykyky.
Tästä syystä hän meni sterilisaatioon joka epäonnistui ja hän tuli raskaaksi, jolloin jouduimme tekemään raskauden keskeytyksen terveydellisistä syistä, hän otti ehkäisy kapselin ihon alle ja siinä vaiheessa kun sen vaikutus alkoi olemaan lopussa mietimme muuta koska sen toiminta vaikutti elämäämme jonkin verran.
Päätin mennä vasektomiaan, silloin tein päätöksen vaimoni terveydentilan takia.

Mutta nyt tilanne on toinen. Hän löysi toisen miehen jolle lapsi ja nimenomaan poika lapsi on maailman tärkein asia ja hän on luvannut tehdä lapsen miehelle, hänellä siihen on mahdollisuus koska sterilisaatio hänen kohdallaan epäonnistui ja onhan se tietysti mahdollista purkaakin (klipsut). Olemme molemmat hieman yli 40 ja hänen uusi miehensä hieman yli 30 puolen välin joten...

Joitakin asioita tehdään silloin kun tarve vaatii ja ne ovat silloin oikein.
Olemme olleet yhdessä melkein kaksikymmentä vuotta jona aikana lapset ovat syntyneet.
 
vierailija
Poikalapsi tärkeä? Miten varmistavat että syntyy poikalapsi?

En ymmärrä julkisella puolella itseään hoidattavia sterililisaation saaneita. Tärkeämpiäkin kohteita on esim. vanhustenhoito.
Lisäksi oikeasti sterilisaation haluavat eivät saa sitä noiden pelleilijöiden takia...
 
voi luojain sentään
Ei hyvää päivää näitä ihmisiä! Voiko oikeasti joku olla noin tyhmä! Tarkoitan nyt tämän miehen entistä vaimoa joka aikoo tehdä lapsen uuden miehen kanssa. On siis valmis uhraamaan terveytensä ja kenties vielä monta kertaa jos lapsi on joka kerralla tyttö. Ja abortoinut aiemman lapsen terveydellisistä syistä?! Voi helvetti, joskus tuntuu että ainoa järkevä ihminen maailmassa olen minä itse. :D
 

Yhteistyössä