Kehutko koskaan itseäsi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tytsi-89
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

tytsi-89

Aktiivinen jäsen
27.04.2007
20 996
11
38
Tuli mieleen tuosta syvällisyys-ketjusta :whistle: Itsensä kehuminen taitaa olla aikamoinen tabu, muita saa kehua, mutta pitää olla vaatimaton, jos joku kehuu sinua eikä missään nimessä sanoa mitään hyvää itsestään tai muuten on kyllä niin itserakas ihminen...kuulostaako tutulta? :saint: Sitten toisaalta myös niitä arvostellaan, jotka haukkuvat itseään, ovat liian huonoitsetuntoisia tai kerjäävät vain kehuja mollaamalla itseä :saint: Eli teit niin tai näin niin aina menee väärin B)

Mä kyllä kehun sekä itseäni että muita, eikä siinä mielestäni ole mitään pahaa..kunhan ei liikaa hehkuta ihmisille omia hyviä puoliaan. Mutta noin periaatteessa kaikki on kunnossa, jos osaa kehua itseään muita väheksymättä ja sitten toisaalta osaa myös kehua toisia ihmisiä :) Eikös se sanontakin mene niin, että voidakseen rakastaa muita, pitää rakastaa myös itseään :heart: :D
 
Itsensä voi nähdä myös realistisesti, ja rakastaa itseään. Ei rakastaminen tarkoita kehumista. Itsekkyys ja itserakkaus minulla tulee mieleen lähinnä sellaisista ihmisistä, joilla ajatukset pyörivät omassa itsessä, olivat ne ajatuksen sitten millaisia hyvänsä.

Ei realistisessa minäkuvassa ole mitään vikaa, eikä se tee ihmisestä itserakasta tai tarkoita sitä, että pitäisi olla erityisen vaatimaton. Mutta tietynlainen itsekorostus on vain... no, ainoastaan itsekorostusta, eikä suinkaan oman itsensä ja oman itsen heikkouksien ja vahvuuksien tuntemista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto:
Itsensä voi nähdä myös realistisesti, ja rakastaa itseään. Ei rakastaminen tarkoita kehumista. Itsekkyys ja itserakkaus minulla tulee mieleen lähinnä sellaisista ihmisistä, joilla ajatukset pyörivät omassa itsessä, olivat ne ajatuksen sitten millaisia hyvänsä.

Ei realistisessa minäkuvassa ole mitään vikaa, eikä se tee ihmisestä itserakasta tai tarkoita sitä, että pitäisi olla erityisen vaatimaton. Mutta tietynlainen itsekorostus on vain... no, ainoastaan itsekorostusta, eikä suinkaan oman itsensä ja oman itsen heikkouksien ja vahvuuksien tuntemista.

Näin :)
 
Tottakai itseäänkin pitää rakastaa ja osata olla tyytyväinen mitä osaa esim. tehdä ja mitä omistaa, mutta mulla nousee aina niskakarvat pystyyn jos joku ihminen on "minäminäminä".. Jotenkin jos nostaa itseään liian jalustalle se on tyrkyttämistä.
 
kehun kyllä muita mutta itteeni vaan mielessäni,ei sitä oikeen viitti lähtee kaverille kehumaan omia hyviä puolia eikä edes kyllä tartte mä luulen että ne tietää ne hyvät puolet ilman kertomattakin :) ainakin mä tiiän niitten!
 
kunhan osaa olla riittävän kriittinen myös itsensä suhteen.... Oikeastaan en kyllä kehu itseäni mutta tulee itselleen joskus todettua selvinneensä jostakin hyvin * taputus omalle päälaelle*.
Lapsia "kehun" aiheesta ja kannustukseksi.
mutta tyhjänpäiväistä kehumista en harrasta
 

Yhteistyössä