Käynnistämisestä..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja syysmyrsky
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

syysmyrsky

Aktiivinen jäsen
17.11.2010
1 005
0
36
Monesta tää kuulostaa varmaan todella itsekkäältä,mutta siitäkin huolimatta..
Tässä yön taas valvottua tuli mietittyä et mitä odottava äiti voi vaatia?
Eli siis tilanne on se että rv25 alkoi lantio löystymään ja vauva kiinnittymään ja siitä lähtien on ollut kauhea tuska alapäässä ja kävelystä ei tule mitään. Rv26 saan diagnoosin RD jota lähdetään hoitamaan dieettilinjalla. Rv30 menee selkä,johtuen ehkä tästä kauheasta notkosta. Eli ei siis pysty seisomaan ns tasajaloin minuutti pidempään kun jalat lähtee alta. Kaikkia erilaisia lonkkalevossa variaatioita voi aina kokeilla sillä uhalla et selkä tulee entistä kipeämmäksi. Yöunet loppuu kuin seinään rv34,pissattaa,supistaa ja tuskastuttaa. Nukuttua saa noin 20h viikossa. Rv35 sokeriarvot ovat jo ihan mitä vaan kun ei saa nukuttua kunnolla ja tähänkin asti ainoa mitä on voinut syödä niin että on kylläinen on ruisleipä. Lääkäri on sitä mieltä että voin syödä loppuajan pelkkää ruisleipää jotta arvot pysyy kurissa. Eikä ne siltikään pysy kunnolla. Samalla viikolla eli rv35 tehtiin painoarvio 3,2kg ja synnytyslääkäri sanoi lapsen olevan valmista kamaa ja jos ei viim 39+4 ole spontaanisti syntynyt niin käynnistellään,painon ja mun fyysisien tuskien vuoksi.
Nyt on viikot 40+0,keskiviikkona lähetettiin kotiin 4kg painoarvion kera,ei puhettakaan käynnistyksestä enään. Itellä alkaa henkinen ja fyysinen kunto olemaan erittäin heikoissa kantimissa. Nyt ä-poli ja neuvola pompottelee mua vuorotellen kun ei kumpikaan ottais enään. Ä-poli ei edes yliaikaiskontrolliin RD:stä ja vauvan isosta koosta huolimatta.
Voinko siis mennä laitokselle ja vaatia että aletaan käynnistämään? Tähän asti oon ollut ihan viileä synnytyksen suhteen vaikkakin oon ekakertalainen mut nyt alkaa jo oikeasti pelottamaan. En mä jaksa synnyttää kun en saa nukuttua kunnolla ja kun kaikki paikat on hajalla jo valmiiksi.:ashamed:
 
Kurja tilanne:hug:
Ei ne vaan valitettavasti käynnistä vaatimalla:/Ainakaan jos toteavat vauvan voivan hyvin,äiti on aika kakkossijalla siinä vaiheessa.
Voithan soittaa polille ja sanoa ettet jaksa enää,kun et nuku ja särkyjä,että voitaisko tehdä jotain /tulla näytille tms ja samalla kannattaa sanoa että synnytys alkanut pelottaa,kun iso kokoarvio.Nyt kun on nää pyhät,mä luulen että käskevät näytille tiistaina tai ainakin käskevät oottaa sinne,mutta aina kannattaa yrittää.

Tsemppiä paljon sulle!
 
Viimeksi muokattu:
Osaan todella samaistua sun tilanteeseen ja sanoisin, että mars polille ja VAADIT sen käynnistyksen. Mulla oli raskausaikana munuaislaajentuma, joka yritettiin leikata viikolla 29. Viikolla 36 oli yltynyt jo niin pahaksi, etten saanut kivuilta tehtyä mitään. Yli viikon pidettiin osastolla ja jossiteltiin käynnistyksen kanssa "ehkä huomenna, ehkä huomenna, ehkä huomenna..." Sanottiin, että kun 37 on täynnä niin käynnistetään, mutta pääsinkin sitten vain kotiin kärsimään. 37+5 raahautusin prenataaliosastolle suoraan ja vaadin saada puhua johtavan lääkärin kanssa. Sain kun sainkin hänet paikalla ja hän päätti heti käynnistää synnytyksen kun näki minut itkemässä kipujani. Aina sanotaan, että synnytystä ei käynnistetä äidin jaksamisen takia, mutta ei se ole inhimillistä antaa ihmisen olla kamalissa kivuissa ja henkinen jaksaminen nollassa. Ei siinä kunnossa jaksa synnyttääkkään. Jos sulla vielä on viikotkin täynnä niin en kyllä näe mitään syytä olla käynnistämättä. Tietenkin käynnistyksessä on aina riskinsä, turhaa käynnistystä en suosittelisi missään nimessä. Oma tyttäreni syntyi käynnistyksen aiheuttamien liian rajujen supistusten myötä elottomana ja kiidätettiin elvytettäväksi. Mutta mulla olikin viikkoja vasta se reilut 37 ja paikat olivat kiinni ja epäkypsät.
 
Voi sua:hug:
Mulla oli aika samanlainen tilanne.
Rd,unettomuus ja kauheat säryt,iso maha ja povasivat isoa lasta.
Juoksin loppuajan käyrillä ja insuliinihoitajan luona...mulla oli insuliinihoitoinen rd.

Unettomuus oli jotain ihan kauheata koska olen aina rakastanut nukkumista.Öisin oli niin levottomat jalat että meinasin ne jo kirveellä hakata irti.

Raskaus oli enemmän kuin toivottu,meillä meni 3 vuotta siihen että tulin viimein raskaaksi hoidoilla....
Rv22 jäin saikulle supistelujen ja kohdunkaulan lyhenemisen vuoksi.Ja saikku jatkui ihan äitiyslomaan saakka...tunsin itseni luuseriksi.

Itselle rd:stä oli ainakin se hyöty ettei paino noussut kuin 3kg ja nyt olen lahtunut 15kg.

Kätilöopistolla on ainakin ihan ohjeena se ettei rd-vauvoja päästetä yliaikaiseksi vaan käynnistetään rv39.
Itse menin ultraan vk 38 ja itkin lääkärille sitä etten saa nukuttua enkä mitään muutakaan...ei kuulemma ole oikein unilääkettä ja koita vaan vielä viikko jaksaa.

Viimein rv39 menin ultraan jossa ihana naislääkäri sanoi että käynnistetään ballongilla ja 10h tuosta hetkestä oli poika maailmassa....sektioon tosi jouduttiin koska vauvan sydänäänet pomsahti 220 kun olin 8cm auki.Onneksi lääkäri teki nopean päätöksen.

Poika olikin sitten onneksi vain 3990g vaikka lääkärit povasivat 4500g muksua.

KOvasti jaksuja
 
Kiitos kovasti vastauksista! Taidan ensin tiistaina soittaa neuvolaan ja sitten toivon että ne tällä kertaa hoitaa asian polin kanssa etten joudu taas palloksi heidän väliin. Pakko mun edes joku yliaikaiskontrolli saada :ashamed: Synnytys todella alkanut pelottaa,aluksi olin ihan viilee koko synnytyksen suhteen,kipujen ja muun. Meillä myös kesti 2vuotta saada tämä pienokainen aluilleen ja on todella toivottu ja odotettu. Nyt on vaan oma henkinenkin psyyke niin kovilla et pelkään etten jaksa hoitaa vauvaa kun joskus syntyy :(
 

Yhteistyössä