Käyn henkistä taistelua unikoulun aloittamisen kanssa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja iipunen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

iipunen

Jäsen
23.04.2011
858
0
16
Miten mä kestän sitä, kun poika kiljuen itkee ainakin ensimmäisen illan :( Eikä siihen saa reagoida niin miten yleensä vauvan itkuun reagoin... Ajattelin tuon tassuhoidon olevan parempi vaihtoehto... yöt on todella risaisia ja paikat jumissa, joten olisi jo aika saada nukkua vähän paremmin monen kuukauden jälkeen... Tsempatkaa mua nyt vähän, tuo vauvan itku pelottaa ja miten saan kannustettua ihteni siihen että pari iltaa ne vaan on vaikeampia, että sen jälkeen mahdollisesti alkais yöt menee paremmin... apua :(
 
Meillä ois sama edessä. Ja monta yritystä takana. Tyttö on nyt 1,5v ja herää monesti yössä. Viime yönä sitten päätettiin miehen kanssa että nyt tämä saa riittää ja ensi yönä ei vaan palvelu enää pelaa. Tyttö nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa hänen sänkynsä on meidän sängyn jatkeena, eli siitä on helppo silitellä. Siinä kun toinen huutaa niin pitää vaan saada itsensä sellaiseen tilaan ettet tavallaan kuule lapsen itkua vaikka oletkin siinä vieressä. Onnea yritykseen, meillä ei vaan yöheräilyt ole loppuneet vaikka yösyötöt lopetettu.
 
Meillä ei se tassuttelu kyllä toiminut niin, miten sitä oli kuvattu. Piti keksiä ihan omat meille sopivat keinot siihen. Kyllähän sitä itkua tuli, mutta olin aina vieressä ja jotenkin herkällä korvalla yritin kuunnella. Pieni itku ei haitannut, mutta jos yltyi epätoivoiseksi, niin otin syliin rauhoittumaan ja sitten takaisin sänkyyn.
 
huh... Tsemppiä hansulle!

ja "mau", sen mäkin tiedän ettei meillä nuo hieromiset välttämättä auta... Tai meillä ainakin pahenee itku jos päätä yrittää silittää. Ja jos vauva vähän kitisee, niin oon huomannut että joskus jos yrittää oikein hyssyttellä niin itku vaan pahenee... :/

Sitä tässä pelkään eniten, että jos turhaan huudatankin vauvaa, eikä yöt unikoulusta huolimatta parane :/
 
Niin tuon asian kanssa käynkin nyt henkistä taistelua, että kun on niin pieni... Esikoinen oppi vielä pienenpänä nukahtamaan itse (5kk), mutta hän ei alunperinkään huutamaan jäänyt häkkisänkyyn. Vähäisesti kitisi ja ähisi, nukahtamiseen meni ensin ehkä tunti ja viikon kuluttua nukahti jo 5-15minuutissa ja jätti yösyönnit pois. Mutta hän oli alunperinkin nukkunut häkkisängyssään, eikä syönyt enää tissiä. Ja tämä kuopus on nukkunut aina meidän vieressä ja on oikea tissitakiainen öisin, päivisin ei malta paljoa maitoa edes syödä...

Meillä poika syö jo paljon kiinteätä päivässä, että nälästäkään ei pitäisi olla kysymys...

Kai sitä pitää vain heittää itsensä kylmäksi ja kokeilla tuota pari-neljä päivää ja jos ei ole vaikutusta, niin nukkukoon vieressä tissi suussa ja yritetään kuukauden-parin päästä uudelleen.
 
Meil ei unikoulu lopettanu heräilyä, vähensi mutta lapsi oli pitkästi yli 1v ennenkun alko nukkua edes yhdellä heräämisellä ja lähes 2v alkoi nukkua putkeen. Aika siis teki tehtävänsä tuossa asiassa.
 
Vaan jouduin odottamaan siihen asti, kun lapsi itse haluaa alkaa nukkua omassa sängyssä ja siskonsa kanssa samassa huoneessa. Yritin kyllä monesti, mutta se päätyi niin, että tyttö huusi n.3 tuntia per yö ja minä itkin myös, kunnes päätin, että nyt riittää. Ja ikää lapsella oli 2v5kk, kun alkoi nukkua omassa sängyssä ja eri huoneessa kun me vanhemmat. Menimme yhdessä ostamaan uudet pussilakanat "isojen tyttöjen" ja sitten vielä unilampun. Sitä ennen nukkui lähes joka yö vieressäni.. Olen sitä mieltä, että jokainen lapsi vaatii sen oman aikansa, että on valmis uusiin juttuihin. Myöskään en ole kuivaksi opettanut, vaan odotin että lapsi innostuu asiasta itse. Sama oli imetyksen kanssa... Minusta lapselle koituu jonkun sortin traumoja, jos sitä öisin huudatetaan, eikä lapsi saakkaan kaipaamaansa turvaa ja läheisyyttä.. Aikansa kutakin, uskon. Ja ainakin toiminut meillä..
 

Yhteistyössä