Kävin isän ja äidin haudalla

[viisikymppinen isoäiti]

Muistui mieleen lapsuus ja lapsuuden joulut. Ei ne ollet tälläisia yltäkylläisyyden jouluja, jolloin pöydästä löytyy kaikkea mahdollista. Mutta kinkku oli ja itse tehdyt laatikot. Rusinasoppa ja riisipuuro. Joulutortut ja joulupullaa. Tunnelma oli mitä ihmeelisin ja aito. Lahjoja sain, useamman paketin. Rakkain oli se siskoni tekemä molla maija, jossa oli sahanjauhoista sisusta ja ne puusukset. Ja ne nukenrattaat. Olisin halunnut oikean näköiset vauvanvaunut, mutta niihin ei vanhemmila ollut varaa.
12 vuotias kun olin, äiti kuoli syöpään. Joulut muuttui, oli muutettu isän kans maalta keskustaan kerrostaloon. Isä ei osannut laittaa ruokaa, joten kaikki jouluruuan osti sitten kaupasta. Kuvioihin tuli uutena hautausmaalla käynti, äidin haudalla.
Nyt vietän sitten joulua oman perheen ja lasten ja lastenlasten kanssa.

 

[vierailija]

Muistui mieleen lapsuus ja lapsuuden joulut. Ei ne ollet tälläisia yltäkylläisyyden jouluja, jolloin pöydästä löytyy kaikkea mahdollista. Mutta kinkku oli ja itse tehdyt laatikot. Rusinasoppa ja riisipuuro. Joulutortut ja joulupullaa. Tunnelma oli mitä ihmeelisin ja aito. Lahjoja sain, useamman paketin. Rakkain oli se siskoni tekemä molla maija, jossa oli sahanjauhoista sisusta ja ne puusukset. Ja ne nukenrattaat. Olisin halunnut oikean näköiset vauvanvaunut, mutta niihin ei vanhemmila ollut varaa.
12 vuotias kun olin, äiti kuoli syöpään. Joulut muuttui, oli muutettu isän kans maalta keskustaan kerrostaloon. Isä ei osannut laittaa ruokaa, joten kaikki jouluruuan osti sitten kaupasta. Kuvioihin tuli uutena hautausmaalla käynti, äidin haudalla.
Nyt vietän sitten joulua oman perheen ja lasten ja lastenlasten kanssa.

Vaihtaisitko lapsuutesi tähän päivään?

 

[vierailija]

Oli kaunis kirjoitus , olen myös liki viiskymppinen ja muistelen lämmöllä lapsuuden jouluja kun oli sukua koolla ja isovanhemmat aina mukana myös, serkut, tädit....en tiedä kultaako aika muistot mutta lämpimät ja hyvät muistot on vaikka vaatimatonta oli nykypäivään verrattuna <3

 

[viisikymppinen isoäiti]

Vaihtaisitko lapsuutesi tähän päivään?

Vaihtaisin

 

[vierailija]

Mä en mistään hinnasta vaihtais lapsuuteni jouluihin. Asuin isovanhempien kanssa. Mummolle joulu oli pilkuntarkkaa suorittamista, kaiken halusi tehdä itse (yksin, kenenkään apua ei kelpuuttanut), siivousten ja kokkausten kanssa oli stressikertoimet huipussaan ja ne sain tuntea nahoissani jo viikkoja ennen (purki väsymyksensä sitten muhun). Aatot vedettiin läpi minuuttiaikataululla ja rituaalit oli "pakko" viedä läpi. Koko suku kokoontui meille syömään ja lahjojen jakoon. Sain aina paljon (eniten kai kun olin serkuksista nuorin ja toki muut jakoivat lahjoja kotonaankin)mutta enimmäkseen krääsää. Kun aattoillan spektaakkeli oli vedetty läpi, mummo alkoi purkaa stressiään juomalla. Eikä mitään tissuttelua vaan kunnon änkyräkänniputki joka kesti päiviä, joskus jopa loppiaiseen, aina vähintään uuteen vuoteen. Joulun pyhinä hän sitten kuolikin (ja kännissä), kun veti överit ja pumppu petti. Olin tosin sillon jo muuttanut opiskelemaan.

Tämän kokemuksen turhauttamana, tein sitten meidän jouluista erilaisia, kun saatiin lapsia. On jouluruokaa (mutta vaan sellasia mistä tykätään, ei mitään siksi että "kuuluu olla"), lapsille on lahjoja, ei määrällisesti kovin paljon, mutta toivottuja ja mietittyjä. Joulusauna ja hautausmaalla käynti kuuluu kuvioon, mutta pakko ei oo tehdä mitään, jos joku juttu ei mee niin ku ajateltiin, niin so what? Tärkeintä, että kaikilla on hyvä olla. Ja ihan oman perheen kesken. Ap:n lapsuuden joulut kuulostaa nostalgisilta, oon melkein vähän kateellinen. Hyvää joulua kaikille, kuka sen nyt mitenkin viettää!