Kävin hakemassa apua masennukseen-- sinne menivät vauvahaaveet :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mammeli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"mammeli"

Vieras
Olemme vuoden yrittäneet tulla raskaaksi. Masennusoireita on ollut jo pidempään, mutta tämä vauva asia on tuonut iloa elämääni.

Vihdoinkin uskalsin avata suuni lääkärissä, kiva että asia lähti rullaamaan eteenpäin. Mutta olin siinä käsityksessä että on olemassa sellaisiakin masennuslääkkeitä mitä voi syödä raskaanakin.

Lääkäri tyrmäsi ajatuksen täysin, eikä tuntunut käsittävän että jo vuoden yrittämisen jälkeen en missään nimessä voi kuvitellakaan laittavani asiaa syrjään. Jo olemassa oleva lapseni ei vaikeuta oloani. tiedän että hommaa olisi toisen kanssa enemmän mutta koen että viimeinenkin positiivinen asia viedään pois. Onko ketään joka olisi hoitanut masennustaan samalla kun yrittää hankkiutua raskaaksi? Nyt lannistaa ajatus etten uskalla ruveta lääkitsemään itseäni jos en saakaan raskautua niiden takia.
 
Sen lääkityksen voi lopettaa sitten kun tulet raskaaksi. Eihän se olemassa olematon mahdollinen tuleva lapsi noist lääkkeistä tiiä yhtään mitään :D Outo lääkäri. Ite lopetin masislääkkeiden syönnin kun plussasin. Toki se ois pitäny lopettaa vähän iisimmin, että vähentää annosta ensin muutaman viikon...eikä sekään ois alkiota muuten haitannu.
 
Niitäkin lääkkeitä on, mitä voi syödä raskausaikana. Itse olen joutunut syömään myös raskausaikana masennuslääkettä, citalopramia. Pitää vain lopettaa väh. kuukausi ennen laskettua aikaa.
 
Kyllä monista lääkkeistä voi syödä ylläpitoannosta melkein koko raskauden jos tilanne niin vaatii. Mulle lääkäri ehdotti lääkkeiden jatkamista vaikka tulin raskaaksi ja itse kieltäydyin ja raskausaika meni henkisesti todella hyvin kun lasta oli niin kovasti odotettu.
 
tietääkö joku mitä ne merkit on mitä voi syödä raskaana ollessa? Kyllä mä vaan niin päätin että emme lopeta yritystä. Rupeenko nyt vaan syömään näitä lääkärin määräämiä ihan rauhassa?
 
Minun tapaus oli ehkä vähän erilainen eli meillä ei ollut vielä yhtään lapsia ja olimme pitkään yrittäneet ja osittain sen takia masennus iski (oli siihen muitakin syitä). Kävin lääkärillä ja sain reseptin masennuslääkkeisiin ja niin minäkin ymmärsin että ei niitä raskauden aikana olisi saanut syödä (tai muistaakseni niissä sanottiin että niiden lopettamisenkin jälkeen ne jää vaikuttamaan vielä eli raskautta ei suositeltu). Päätin etten niitä masennuslääkkeitä syö, söin hetken aikaa nukahtamislääkkeitä ja jo se että sai nukkua kunnolla auttoi vähän siihen masennukseen (univaje näkyy teettävän yllättäviä juttuja..). Lopulta masennus meni ohi kun huomasin olevani raskaana pari kuukautta myöhemmin =) Olin tosi tyytyväinen etten sitä lääkekuuria aloittanut!

Mutta tiedän että joskus on parempi vaihtoehto ne masennuslääkkeet syödä, kysy muita vaihtoehtoja.
 
[QUOTE="asd";23749967]Kyllä monista lääkkeistä voi syödä ylläpitoannosta melkein koko raskauden jos tilanne niin vaatii. Mulle lääkäri ehdotti lääkkeiden jatkamista vaikka tulin raskaaksi ja itse kieltäydyin ja raskausaika meni henkisesti todella hyvin kun lasta oli niin kovasti odotettu.[/QUOTE]

Itse olin syönyt nelisen vuotta Sepramia, kun tulin yllätyksellisesti raskaaksi. Lääkäri sanoi, ettei ole turvallista syödä ainakaan ensimmäisen ja viimeisen kolmanneksen ajan kyseistä lääkettä ja minä päätin lopettaa. Ja aivan kuten sulla, kaikki on mennyt paremmin kuin koskaan olisin voinut odottaa ja toivon, että tilanne jatkuisi näin myös raskauden jälkeenkin; Josko minä vihdoin olisin selvinnyt omin voimin ja päässyt yli sen ajoittain äärimmäisen vaikeankin masennuksen.

Jotenka AP:lle tsemppiä ja sisukkuutta asiaan. Syöt lääkkeitä ainakin siihen asti kunnes tulet raskaaksi ja mietit sitten miten kannattaa jatkaa lääkkeiden osalta. Henkisten paineiden helpottuminen ei ainakaan vaikeuta raskaaksi tulemista, joten aloita ne lääkkeet hyvillä mielin ja jatkatte yritystä ihan rauhassa :)

- Kurmeli 26+6
 
Mee toiselle lääkärille, hoitosuhde terapiaanhan sulle olis pitäny ensisijasesti antaa, ja sitten mahdollisesti lääkkeet jotka sopii elämäntilanteeseen. Torvi lääkäri.
 
kiitos vastanneille! Pakko myöntää että on sellainen olo kuin olisi iso kivi pudonnut sydämmeltä,kun vihdoin hain apua. Kun tietää että tää nyt etenee niin tietyllä tavalla helpottaa. sain lähetteen eteenpäin, juttelu apua siis tiedossa joku kaunis päivä. Tunsin itseni niin idiootiksi siellä lääkärin luona asiaa selittäessä, mutta kyllä se kannatti.
 
Mulle taas tuli kielteinen lausunto lapsettomuushoitoihin masennuksen takia. Hyväksyin tilanteen, sain mielenterveyteni kuntoon ja hankin harrastuksia, kun alkoikin ihan luomuraskaus, minkä ei pitänyt olla edes mahdollista. Kävin terapiassa jo ennen raskautta ja käyn edelleen. Masennuslääkityksen lopetin jo ennen raskautta.

Mulle sanottiin aikoinaan ettei Citalopramia (mikä mulla oli lääkityksenä) saa syödä raskauden aikana, mutta kaverille sitä taas määrättiin raskausaikana. Se on niin tapauskohtaista ja jokaisen kohdalla katsotaan mikä on sikiölle paras. Eli jos äidin masennuksen hoidon hyödyt merkkaa enemmän kuin lääkkeen mahdolliset haitat sikiölle, lääkitys on parempi.
 
Mulle tyrkytettiin jotain mielialalääkettä ahdistuneisuushäiriöön ihan raskausaikanakin.. Kysyin että eikö siitä ole haittaa, niin ihan hyvin voisi kuulemma syödä.

Enpä sitten kuitenkaan niitä koskaan hakenut. Ja kyllä pärjäsin ilmankin.
 

Yhteistyössä