Olen sairastanut vuodesta 1993 asti rintasyöpää, joka levisi luustoon 1996. Siitä saakka olen käynyt erilaisissa tutkimuksissa ja toimenpiteissä sairauteni vuoksi lukemattomat kerrat, myös magneettikuvissa. Jos laitan näitä vuosien varrella kertyneitä kokemuksiani jotenkin järjestykseen, voin vakuuttaa, että magneettikuvaus on helpoimmasta päästä. Vertauskohtana esim. tunteja kestävät leikkaukset jälkikipuineen tai ensi tiistaina tehtävä leukaluun leikkaus, jossa osa leukaluuta poistetaan. Uskallan väittää, että magneettikuvauksessa ei ole mitään pelättävää - ei edes se 'meteli' mitä kuvausta suoritettaessa syntyy ja selviät ilman rockia tilanteesta aivan varmasti. Koetapa suhtautua realistisesti tutkimuksiin/hoitoihin ajatuksella; et ole ensimmäinen jolle niitä tehdään ja kaikki sinua ennen kuvatut ovat selvinneet. Toisaalta kaikki se mitä sinulle tehdään, tehdään sinun elämäsi pelastamiseksi. Ole kiitollinen kaikista niistä tutkimuksista/hoidoista, joihin 'pääset'. Tiedän kokemuksesta, ettei etenkään tulosten odottaminen ole helppoa, mutta siitäkin selviää. Puhu asioistasi avoimesti, jaettu huoli/suru/pelko on helpompi kantaa - tiedän kokemuksesta. Rohkaisen sinua etsimään kokemuksistasi myös niitä kokemuksia, joita et olisi saanut, jos et olisi ollut kuvauksessa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että sairauden mukanaan tuomat kokemukset ovat järjestäneet elämän arvot uuteen järjestykseen, joka on parempi 'kuin se entinen' järjestys. Voimia ja rohkeutta kohdata tuleva, mitä se sitten kohdallasi onkaan!