Kävikö meille "vanhanaikaisesti"?

[Neuvoton]

Olen toistakymmentä vuotta avoliitossa elänyt nainen ja viime kesänä saimme yllättäen lapsen. Jo raskausaikana sain kuulla paljon siitä, että lapsen tultua, pitää muistaa pitää huolta myös parisuhteesta...
Raskausaikana mieheni ei halunnut harrastaa seksiä ja synnytyksen jälkeen tämä sama meininki vaan jatkui. Ei sen puoleen, että sitä nyt erityisemmin kaipaisinkaan.

Arvostan miestäni nykyisin lähinnä lapseni isänä (ja onkin tosi hieno ja osallistuva isä). Viime aikoina olen myös mielessäni miettinyt sitä, että kuinka vähäpätöiseltä rakkauteni mieheeni on verrattuna siitä mitä tunnen lastani kohtaan.

Mieheni on nyt esim. ehdottanut että lähtisimme kahdestaan viikonlopuksi kylpylään, mutta en kyllä voi lähteä (en voi vielä jättää lastani yön yli hoitoon).

Onko muilla ollut vastaavia tuntemuksia, ja miten niitä pitäisi lähteä tästä työstämään?

 

[sade]

Toivottavasti teille ei käy vanhanaikaisesti...sillä vielä ei ole menetetty mitään.

Miehesi on halukas uudelleen "sytyttämään" suhdettanne, hieno piirre miehessä. Tietysti parisuhdetta pitää hoitaa, se kun on lapsellekin tärkeää. Lapsen on hyvä elää tasapainoisessa parisuhteessa. Harmoninen suhde tarvitsee myös vanhempien läheisyyttä ja seksiä, yhteisymmärrystä, yhdessä tekemistä, toisen arvostamista ja kunnioittamista. Miten selviätte näistä, jos laitatte lapsen "edelle"?

Lisäksi kuulostat, kuin lapsi olisi teidän VÄLISSÄ. Toivottavasti et alitajuntaisesti käytä häntä välikappaleena, ettei tarvitse olla miehen kanssa kahdestaan! Teidän lapsi on jo sen ikäinen, että hänet voi yöksi vielä turvalliseen hoitoon, ei lapsi siitä pilaannu. Eikä äidin tunteet kärsi, eikä lapsi kiinny "hoitajaan" liikaa. Varsinkin äidin on hyväkin huomata, että lapsen on hyvä olla muuallakin, et kuitenkaan voi koko elämääsi hänessä kiinni olla. Toivottavasti. Etkä saa lapsesta tehdä riippuvaista itsestäsi - jos ajattelet lapsen parasta.

Älä pilaa ihmissuhdettasi lapsesi isään, koska tuntuu, että valinta on nyt sinulla. Älä aja häntä luotasi pois läheisyyden tarpeessa.

 

[miukumaukumanninen]

Teidän lapsenne koti on sinun ja miehesi suhde.
Rakastat lastasi parhaiten huolehtimalla tästä hänelle elintärkeästä suhteesta.

On selvää, ettei rintalasta (jos imetät vielä) voi noin vain jättää. Kerro asiasta miehellesi ja esitä, että menisitte kesällä kahdestaan, ja varaisitte vaikka jo nyt viikonlopun. Sen sijaan syömään, teatteriin tai konserttiin kannattaisi mennä mahdollisimman pian, ja sitä voisit esittää kompromissina.

Ja tilanteessasi ei ole mitään epätervettä. Äidin kuuluukin pienen lapsen kanssa eläessään käpertyä kohti lasta ja hänen tarpeitaan; tosin ymmärtäen sen, että lapsen tarpeisiin kuuluu myös äidin ja isän keskinäinen rakkaus.