Kaverisuhteista

Meillä on sellainen tilanne, että oma poika aloitti juuri eskarin ja naapurissa on poika, joka meni viidennelle luokalle. Asumme syrjäseudulla, jossa ei lähellä muita lapsia ole.

Kesän alussa meidän poika ja naapuri alkoivat kaveeraamaan. Viettivät jonkin verran aikaa yhdessä, josta tietysti meidän oma lapsi oli kovin innostunut, koska on aina halunnut kaverin jostain läheltä jne. Kerran sitten pisti silmään sellainen asia, että naapurin poika alkoikin karttamaan tätä meidän poikaa. Juoksi selvästi pakoon, kun meidän poika yritti lähestyä. Onhan se ymmärrettävää, kun ikäero on valtaisa!

Kysymys kuuluukin, mitä minun kannattaisi tehdä? Pitäisikö kylmästi kieltää poikamme yhteydenotot naapurin poikaan? Kun kuitenkin joskus sitten taas poikamme seura kelpaa tälle naapurin pojalle. Vai onko tyhmää mennä väliin, jos olenkin asiat tulkinnut jotenkin väärin? En vain haluaisi, että meidän omaa poikaa pidetään jollain asteella maanvaivana kenellekään... Mutta en myöskään haluaisi "riistää" kaveria pojaltamme joka ainoana asuu tässä meidän lähellä... : /

 

Olen myös sitä mieltä, että todennäköisesti naapurin poika juoksi karkuun juuri sen takia, että ei halunnut teidän pojan kanssa leikkiä. Varmasti syynä juuri ikäero, mikä iso. Teidän poikahan saisi siitä leikkivinkkejä jne, kun poika vanhempi. En sitten tiedä, mutta voisiko pojalle ihan kertoa totuuden, että naapurin poika on niin paljon vanhempi, että ei sen vuoksi halua aina leikkiä teidän pojan kanssa, mutta aina joskus voi halutakin. Eskarilainen kuitenkin ymmärtää jo yllättävän paljon asioita. Usein itsekin hämmästyn omien lapsien nokkeluudesta ja ajatusmaailmasta.

Mutta ei mun mielestä ainakaan kannata lähteä kieltämään leikkimistä naapurin pojan kanssa. Vaan kertoo omalle pojalle, ettei se vaan aina onnistu. Ja nyt kun alkaa eskari, niin varmasti saa sieltä kavereita (jos siis ei ole ennen päiväkodissa ollut). Voisitko ajatella, että aina silloin tällöin teidän poika menisi eskarikaverin luokse leikkimään pariksi tunniksi ja sitten taas teillekin tulisi joskus joku leikkimään? Onhan siitä vaivaa, jos kaukana asuu, mutta kai autolla pääsee. Ja mitä me vanhemmat emme lastemme vuoksi tekisi?!

Mitä mieltä olet? Voisiko tällainen lähestymistapa toimia?

 

Se voisi olla hyvä neuvo. Meillä on jonkin verran kyläpaikkoja, jossa siis samanikäisiä lapsia ja kesällä pyrittiin usein kyläilemäänkin, sekä meillä käytiin myös. Nyt vaan kun kaikilla on alkanut eskarit, kerhot ja vanhemmilla työt niin yhteisen ajan löytäminen on aina hankalempaa, mutta ei mahdotonta kuitenkaan.

Pojalleni olen kertonut nyt useaan otteeseen, että naapurin poika on jo niin paljon vanhempi, että hänellä on varmasti omat juttunsa ja nyt tuntuu, että poikamme alkaa sen käsittämään. Olen myös pyrkinyt laatimaan säännöksi sen, että leikkimään saa mennä jos naapuri tulee pyytämään. Ehkä se tästä ajan mittaan lähtee sujumaan. Ja tuntuu nyt eskarin aloittamisen myötä poikamme on koulupäivän (käy siis ala-asteen järjestämää eskaria) jälkeen sen verran väsyksissä, että leikkii mielellään hetken itsekseen...

Kiitos kannan otostasi tuhkimo81 =)