Kaveristani ja sen pojasta

[sääliksi käy]

Onko teistä nyt ihan normaalia et lapsi joutuu tyytymään tosi vähään? Siis nyt ei ole rahasta kyse vaan ihan asenteesta. Esim. poika on touhukas ja leluja riittää mut ulos häntä ei viedä eikä hän esim omista pyörää taikka hiekkaleluja kun äiti ei jaksa ulkoilla lastensa kanssa. Tämä poika on aina hirveän kiinnostunut meijän jäppisen pyörästä ja meillä pihalla olosta hiekkalaatikolla. Sama koskee heillä pienempää joka joutuu aina istuun rattaissa eikä pääse koskaan myöskään pihalle ku ei isompikaan. Ja sen mitä ovat pihalla joskus tosi harvoin (elleivät käy kaupungilla shoppaileen mikä on lasten mielestä varmaan toooosi hauskaa eli tylsää) niin pienempi istuu senki rattaissa vaikka on jo taaperoikäinen ja kävelee/juoksee.. Lisäksi se että näiden äiti ei koskaan leiki lastensa kanssa vaan pieni touhuaa omia tuhojaan ja isompi huutaa huomiota taikka sit istutetaan telkkarin eteen.. Minusta on niin väärin! Lapselle täytyy tarjota virikkeitä lO Tämä äiti ei ole mitenkään masentunut vaan tosi pirteä tapaus jaksaa kulkea kyllä omia menojaan mut lapset jää varjoon heidän tarpeinensa =( Surullista kattoa vierestä

 

[Ruttunokka]

On kyllä surullista... :/ Voithan sä yrittää siellä pihalla tarjota esim. sitä poikas polkupyörää, että saa kokeilla ajoa? Ja ottaa mukaan hiekkaleikkeihin... ( siis silloin, kun ovat ulkona ). Jospa se äitikin siitä tajuaa, että lapsi tykkää moisesta puuhasta...

 

[ap]

Ja monesti pyydänki lapsia menemään ulos mutta kun muun ajan millo ovat kotona (siis loput 6päivää viikossa) niin joutuvat kököttään kotona ilman mitään tai sit kaupungilla äitinsä asioilla meikkejä kattelemassa.. Niin suututtaa.. Enkä kehtaa mennä sanomaan toiselle että laiminlyö lapsiaan ku eivät pääse ilmasemaan itseään pihalle.. Niin ja poika ei edes omista värikyniä ja paperia... kaikkea muuta "yksinleikittävää" roinaa kyllä löytyy...
Niin väärin et tekee mieli huutaa !!!

 

[mä]

ei mekään olla viikolla ulkona paitsi jos käydään kylässä tai kaupassa: lapsi on hoidossa melkein viiten asti iltapäivällä niin eiköhän se riitä ulkoiluksi mitä päiväkodissa ovat monta tuntia! samoin en jaksa viikolla leikkiä lapsen kanssa, juttelen kyllä ja annan huomiota,mut ei tee mieli yhtään leikiä mitään työpäivän päälle(enkä pode huonoa omatuntoa,kyllä se leikkii sen 8h hoitopäivän aikana tarpeeksi), enkä mä aina viikonloppuisinkaan jaksa leikkii, tosin ulkona ollaan vklo aka paljon pääsee ite helpomalla ku poitsu pyöräilee yms. ja on rauhallisempi sisällä sitten.

-mutta vasta kysymys sinulle mistä sä tiedät että EI IKINÄ leiki tai touhua lasten kanssa? ellet sitten asu samassa osoitteessa? en mäkään yleensä leiki silloin muksun kanssa jos kaveri on kylässä ja niin ollen pojalLa leikkikaveri toisesta lapsesta

mutta kahdestaan ollessa kyllä touhutaan vaikka mitä tehdään majoja ja leikitään merirosvoja maalataan ja muovaillaan yms sitä ei vaan kukaan ole näkemässä

 

[FANG-ANN-75]

Meilläpäin on perhe jossa pieni lapsi. Yhdistelmärattaat varastossa sananmukaisesti homehtunut(koskaan ei oo ollu käytössä vaan poiskasattuna), muksu ei IKINÄ pihalla eikä missään. Viedään vaan autolla mihin milloinkin. Päikyssä on arjet. Ikää n. 2v. Kun esim talvella touhusin pihal muksujen kaa, joskus poika oli äidin sylissä ja katsoi ikkunasta eikä vahingossakaan pihalle. Enhän varmaksi voi sanoa mutta ihan vahva oletus ettei puistoissa käy eikä ole meidän pihalla KOSKAAN ollu. Jotenkin surullista.
Edellisessä asunnossa oli perhe jossa 3 poikaa. Kotona olivat vain. Ei ulos kävelylle, ei puistoihin. Verhot yötäpäivää tiukasti kii vaikka oli 6. eli viimenen kerros. Nyt asuvat rivarissa, verhot kii taasen ihan aina! Ihme luolaelämää. Pääseeköhän muksut vieläkään ulos :/
En vaan ymmärrä.

 

[ap]

No siitä tiedän ku on itse sanonut ettei leiki. Ja sun kohallas asia on ihan eri ku lapses on tarhassa mut tää ei. Mistä se sitte saa virikkeet jos ei ole tarhassa eikä pääse pihalle (senki on itse sanonut ettei viiti nähdä vaivaa et veis pihalle koska ei jaksa vahtia) ja ellei äiti järjestä tekemistä ku vaan telkkarin tölläämistä.. Saati se ettei sillä ole muita kavereita ku meijän jäppinen jonka näkee ehkä kerran viikkoon pari tuntia.. NIIN SIKSI TÄÄLLÄ KYSELEN JA IHMETTELEN!!!

 

[Kiin]

Luulis, että jatkuva sisälläolo olis tylsää äidillekin
Ei minnuukaan huvita ulos lähtee joka säällä, mutta sillon, kun on oikein kaunista niin pihalle on päästävä Vaikka vaan rappusille istuskelemaan aurinkoon.

 

[ap]

Luulis, että jatkuva sisälläolo olis tylsää äidillekin
Ei minnuukaan huvita ulos lähtee joka säällä, mutta sillon, kun on oikein kaunista niin pihalle on päästävä Vaikka vaan rappusille istuskelemaan aurinkoon.

Eihän se äitille tylsää ole ku pääsee helpolla. Ja kyllähän ne ulkoilee sen verran ku raahataan muksuja mukana ku ollaan meikki- tai vaateostoksilla, siinähän vasta lapsille mielekästä puuhaa kattoa vierestä ku äiti miettii otanko tän vai tän...

Suurinosa nyt vastanneistä (siis toisessa ketjussa myös) sanoo ettei kauheasti leiki lapsensa kans. No en minäkään jatkuvalla syötöllä, autan leikin alkuun ja teen omia hommiani mutta kyllä mä muksut pari kertaa päivässä ulos vien sentään.. ja ollaan kauan..

 

[Silmukka-]

Aina kun ilmaisen täällä miten tärkeää musta on lasten kanssa ulkoilu ja puuhailu niin joku älähtää että mikä hyvän äidin määritelmä sekin on....

Ei se ole huonoa äitiyttä että ei halua ulkoilla tms. mutta itse henk.koht haluan olla sellaisen isän ja äidin lapsi jotka tykkäävät ulkoilla, käydä pyöräilemässä ja yleensäkin viettää aikaa kanssani eikä niinpäin että tykkäävät tehdä aktiivisia asioita ilman minua itsekseen ja yhdessä olo on sitten himassa nuhjaamista tveen edessä.

Mulla on ainakin vahva tunne lapsuudesta että mun kanssa on oltu, tehty ja aidosti myös tykätty siitä.

Sähän voisit järjestää jotain kivaa puuhaa tai päiväretken teidän perheille nyt kun on niin hienot kelitkin niin ehkä tämä äiti huomaisi että lasten kanssakin voi elää meneväistä ja mukavaa elämää.

 

[kiki]

No eihän toi normaalilta kuullosta, jos lapset ei saa ulkona ollenkaan peuhata. mie ainakin pääsen helpommalla, kun ulkoillaan ton tyttösen ( isommat lapset osaa ulkoiluttaa itse itsensä ) kanssa,sehän olis kauheeta kitinää ja vinkumista jos pitäs sisällä olla koko ajan. ja ne päivät, kun sään takia ulos ei pääse (kuten tänään, sataa koko ajan ja lisäks ollaan vähän flunssassa ) ovat aika pitkiä

 

[vieras]

Itken. Itken sitä, koska tiedän että kuvaamasi kaveri on minun kaltaiseni, erotuksella että en käy shoppailemassa. Tiedän sen, kuinka lapset nauttisivat siitä, että saisivat olla ulkona, saisivat kavereita. Sitä en tiedä, mikä minua estää nousemasta tästä kurjuuden alhosta. Joka ikinen ilta kun laitan nukkumaan, niin mietin jo seuraavaa aamua, kuinka kurjaa on herätä siihen TYLSÄÄN arkeen. En minä helpolla ainakaan pääse, vaikka ap sanoikin kaverinsa helpolla pääsevän kun kotona vain löhöää ja lapset leikkii omiaan, niin kuin meilläkin. Lapsetkaan eivät pääse helpolla, sen tiedän ja sitä suren, enkä ymmärrä mikä minussa on vikana, etten pysty lapsilleni tarjoamaan niitä virikkeitä mitä muut äidit pystyvät. Kauppareissuja odottavat, se on kai lapsillekin viikon kohokohta. Sen verran olen ryhdistäytynyt, että tiedossa on lapsille parempia aikoja, kun lopetan kotihoidon. Täytyy sanoa, että missään nimessä en sano olevani hyvä äiti ja toivoin kauan aikaa, että jostain se olisi minusta löytynyt.

 

[ap]

Tuo kuullostaa jo masennukselta. Oletko käynyt terkan kans puhumassa? Vois auttaa tai ainakin ohjata apuun. Tai kertoa kelan avuista jos arki tuntuu raskaalta..

Kaverini ei ole mitenkään masentunut vaan pirteä tapaus, ainoa vain että ei ajattele lapsiaan vaan omaa napaa eikä tunne siitä syyllisyyttä. Sinä kuitenkin tunnet syyllisyyttä ja tiedostat että se on "väärin" mutta taitaa painaa muut ongelmat nyt, korjaa jos olen väärässä tai sain väärän kuvan kirjotuksestasi.. Mutta kyllä se aurinko risukasaanki paistaa.. muista ottaa vain se paiste vastaan =) Sinä sentään yrität. mikä on suuri plussa se, mutta kun tämä kaverini ei tee edes sitä..