kaveripiiri vs perhe

[avovaimo]

mitenkäs teillä muilla vaikuttaa seura (ja seuran laatu) suhteen tilaan tai ehkäpä onnellisuuteen parisuhteessa?

Minä olen huomannut suuren korrelaation perhekeskeisyydellä omassa suhteessa ja vierailulla seurassa jossa on pariskunnilla lapsia (tai oma perhe). Kun olen mieheni perheessä kylässä tai hänen siskojen ja niiden lapsien kanssa, niin biletys on viimeinen asia mielessäni ja tunnen olevani ikionnellinen mieheni kanssa että mekin haluamme pian lapsia.


Toisinaan taas kun on sinkkuseurassa tai muuten vaan rajummin bilettävien kavereiden kanssa niin saattaa kyseenalaistamaan oman suhteen! ja pohtii että hmm. pitäiskohän minunkin lähteä baanalle...? En ole tyyppi joka juoksee muiden esimerkin perässä, eikä tietenkään ole kyse kaverien matkimisesta, vaan ylipäätään jostain ihan muusta! Miten houkutus voi onnellisessa suhteessa? Sitä jotenkin vertaa omaa tilannettaan ja rupeaa mietityttämään.

Luin juuri lehdestäkin että on aivan tilastollisesti todistettua että jopa avioerot tapahtuvat useammin ""ketjureaktiossa"". Aika hurjaa!!

Kyllä meissä ihmisissä taitaa olla vielä laumaeläimen rippeitä!

 

[Olen joskus miettinyt samaa...]

Ehkä se on sitä laumakäyttäytymistä, ehkä erilainen seura vain saa ihmisissä eri puolia esille.

Uskoisin, että nykyisin sitoutuminen tuntuu olevan vaikeampaa kuin entisaikaan paljolti siitä syystä, että mahdollisuuksia on niin paljon enemmän. Ei tarvitse mennä naimisiin sen naapurin pojan tai tytön kanssa, ihmiset matkustelevat ja asuvat usealla paikkakunnalla ja tapaavat enemmän ihmisiä. Enemmän mahdollisuuksia, vaikeampi valita...

Miksi ei voisi vain saada kaikkea?

 

[Pinja]

Mulla taas on päinvastoin eli kun tapaan kavereitani, jotka ovat sinkkuja ja kiitävät tuolla baareissa, niin ajattelen aina, että luojan kiitos, minun ei tarvitse raahautua joka viikonloppu ravintoloihin ja notkua baaritiskeillä ja yrittää iskeä miestä ja viettää mahtavan vauhdikasta sinkkuelämää. Silloin nuorempana se oli ihan hauskaa, mutta aika aikaa kutakin. Nyt ei vain kiinnosta eikä huvita.

Välillä jopa kyllästyttää kuunnella tällaisten 'ikisinkkujen' voivottelua edellisviikonlopun tapahtumista. Yleensä juttujen sisältö on sama - miehen nimi vain muuttuu. Eipä tuokaan nyt kovin hohdokkaalta vaikuta.

 

[Hope]

Jos seura vaikuttaa sinuun tuolla tavalla, niin todellisuudessa et ehkä ole vielä täysin varma, mitä elämältäsi haluat. Voihan olla myös niin, että olet houkutuksille altis ja heittäydyt kulloiseenkin tilanteeseen niin täysillä mukaan, että se tuntuu siinä hetkessä parhaimmalta vaihtoehdolta.

Itselläni on niin, että vaikka käyn silloin tällöin ystävieni kanssa ulkona ilman miestäni, niin olen todella onnellinen, että voin vapautuneesti pitää hauskaa, ilman että minun tarvitsee yrittää iskeä jota kuta tai miettiä, että olenko nyt sen näköinen, että ehkä joku kiinnostuisi. Olen siis äärimmäisen onnellinen, kun kivan baari-illan jälkeen saan tulla omaan sänkyyn, oman miehen viereen.

Se, että avioerot tapahtuvat esim. kaveri-/sukulaispiirissä ketjureaktiossa, voi hyvinkin olla totta eli kun yksi uskaltautuu tekemään ratkaisun, niin toinenkin uskaltautuu. En kuitenkaan usko, että kyse on matkimisesta, vaan siitä, että asiat ovat olleet jo pidempään huonosti sillä toisellakin ja ratkaisun tekeminen on vain pitkittynyt. Saa ehkä vain pontta ratkaisulleen, kun huomaa, että joku läheinenkin selvityi erosta, niin miksi en minäkin.

 

[ap]

niin, sinunkin ajatuksesi avioerosta kuulostaa loogiselta. Mutta luulen, etta tuttavien avioerotilanteissa oma suhde joutuukin tarkemmalle syyningille, olisiko jotain vikaa minunkin suhteessani. Näin minä ajattelin!

Haluaisin hieman korjata edellistä, että minäkin olen hyvin huojentunut baari-illan jälkeen (käyn ""peräti"" 4x vuodessa) kun voin palata mieheni viereen. Ja jotenkin kauhulla katselen sinkku- seka avoliitossa asuvia kavereita jotka jaksaa joka viikko baariin ja oikein kunnolla juhlimaan.

Ajatukseni vain oli niin että minun perheen perustamis intoni ja pelkkä ""parisuhteilu"" hieman hiljenee näiden vauhdikkaampien tuttavien seurassa ollessa. Perheellisten kanssa tuntuu etä tämä on se ainoa oikea tapa viettää minun elämäni ja todella haluan sitä. Mutta sitten kun muiden kanssa tulee uutta perspektiivia ja ajattelen että kylla vauva saa vielä odottaa, on niin paljon vielä mitä haluan kokea perheettomänä. kjuten matkustelu, vapaasti ulos lähteminen kun huvittaa.