Kaveriperheestä huoli...mitä tehdä...

[Huoli]

Nyt tuon kuopion lapsisurmien myötä miettinyt.....
Kun kuulin tuosta surmasta myöhään la yönä, sanoin heti miehelleni, että kunhan vaan ei xxxx lapset!!
No tällä kertaa onneksi ei....mut kun myöhemmin mietin tuota esille tullutta ajatustani ja etenkin kun tänään luin tuon lapsisurmaajan ystävän blogia, tuli mieleen, että pitääkö mun jollekin puhua huolestani....

Tämä perhe, josta olen huolissani on myös kuopion kaupungin lastensuojelun asiakkaana, eli periaatteessa "hoidon piirissä". Ollut jo muutaman vuoden ajan. Jotenkin mä itse säikähdin omaa ajatustani, se tuli niin voimakkaana, heti tämä ihminen mieleen....ja nimenomaan äiti, vaikka en ees uutisen kuultuani tienny, kuka lapset oli murhannut....

Viimeks toissaviikolla olen tän ystäväni tavannut ja silloin ajattelin että menee aika kierroksilla ...

Sekavaa tekstiä, mut toivottavasti joku ymmärtää ja ehkä neuvookin, mitä mun kannattais tehdä, vai kannattaako mitään? Mut entä jos tuo tuttavani tekeekin jotain lapsille ja mä en oo ilmaissut huoltani? Tai jos ilmaisen huoleni ja hän kuulee siitä ja sekoa sitten tuosta epäilystä? Nimettömänä ehdottomasti haluaisin huoleni ilmaista....

Huh...tulee vaan nämä"ei kahta ilman kolmatta" mieleen....

 

[Huoli]

Ja vielä lisään, että tietääkseni tänä ko äiti ei koskaan ole lapsiaan fyysisesti satuttanut, kovin ylihuolehtivan ja hiukan neuroottisestikin huolehtivan kuvan antaa itsestään kyllä....

 

[Vasemman käen rukkanen]

Jos on tosiaan kaveri, niin piipahda kylässä

 

[Huoli]

Ollaan nyt sillee ristiin töissä, etten ennen ensi viikkoa pääse kyläilemään , sunnuntaina kyllä soitin ja ihan "oma itsenä" kyllä oli. Mutta siis on sellainen vauhti päällä ihminen ja tosi hankalassa ja raskaassa elämäntilanteessa tällä hetkellä

 

[luottamus]

Eli et luota kaveriisi ja kysyt PALSTALTA mitä pitäisi tehdä? No mikäs sen luottamuksen siihen kaveriin on rikkonut vai etkö koskaan ole luottanut tuohon kaveriin? Miksi sitten olette kavereita?

 

[chef]

Kun kyseessä on kaveri, niin toimisin niin, että soittaisin ja sopisin kyläilystä. Ja kyläillessä ottaisin asian puheeksi.

En tokikaan niin, että "aattelin heti, että olitko se sinä!" vaan ennemminkin niin, että "nyt kun tällainen tapahtui ja toi asian taas esille, niin ymmärrät kai sen, että jos ikinä, koskaan, milloinkaan sulle tulee sellainen olo, ettet enää jaksa/pysty/kykene, niin älä jää yksin, vaan pyydä apua. Soita vaikka mulle, tai 112".

Ja jottei se mene kaverin mielestä syyttelyksi tai sormella osoitteluksi, on ehkä ihan hyvä tuoda asiaa esiin myös omalta kantilta, eli ei ehkä tekisi pahitteeksi sanoa jotain sellaistakin, jossa peilaat asiaa suoraan itseesi, etkä vain häneen.
Eli kerrot vaikka, että "toisinaan mäkin olen väsynyt, mutta olen päättänyt, että jos alkaa oikeasti tuntumaan liian raskaalta, niin puutun asiaan jo heti alkuunsa, jottei vain koskaan pääsisi käymään niin, että tilanne etenisikin liian pitkälle".

 

[Huoli]

Varmaan siks kysyn palstalta, kun oikeesti pelästyin tuota omaa niin voimakasta ajatusta, että tämä äiti vois olla kyseessä, kun noista surmista kuulin! Lasten kautta ollaan kavereita ja en kyl suoraan pysty sanoo tälle ihmiselle, että tuli sellainen olo, että sä voisit tappaa sun lapset....
(Ei kuitenkaan mikään paras ystävä ole), ennemmin kaveri. Tavataan vaihdellen, välillä useamman kerran viikossa, välillä saattaa mennä useampi kuukausi, että vaan soitellaan silloin tällöin.
Mut tunnen toki paljon muitakin äitejä, joista osa elää tiukassakin tilanteessa, mut ei kukaan muu tullu mieleen kun noista surmista kuulin! Tai nytkään kun mietin...siitä huoli

 

[Vie]

Up