N
Nolo
Vieras
Olen kahden lapsen yh ja lapseton ystäväni, jonka olen tuntenut yli 20 vuotta, ostelee meille kalliita lahjoja. Nyt lapsen synttäreille (on sentään lapsen kummi)300 euron ja jouluksi 200 euron lahjat. Nolottaa. En kuitenkaan koe, että voin kieltää toista kokemasta antamisen iloa, mutta kun itse annan omille kummilapsilleni kierrätyslahjoja kirppikseltä (lapsien vanhemmat arvostavat kierrätystä), niin en voi tätä materiaalista hyvää antaa pienistä tuloista johtuen eteenpäinkään.
Monesti olen painottanut, että lahjoja emme tarvitse (vaikka onhan niitä mukava saada) ja ehdotellut ihan pieniä lahjoja, kun on kysytty mitä toivotaan.
Nolostelenko turhaan, vai mitä pitäisi tehdä?
Monesti olen painottanut, että lahjoja emme tarvitse (vaikka onhan niitä mukava saada) ja ehdotellut ihan pieniä lahjoja, kun on kysytty mitä toivotaan.
Nolostelenko turhaan, vai mitä pitäisi tehdä?