Toggle sidebar

Kaverin mies olisi sopivampi minulle kuin hänelle, mutta mitäpäs siitä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja näin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

näin

Vieras
Tuli vaan mieleen, että me kaikki sen tiedämme, mutta ei sille asialle ikinä mitään tehdä, tietenkään, vaikka kai se vähän sääli toisaalta on - heillä ei ole lapsia, eivät ole saman katon alla asuva pariskunta, mutta silti en kaverille tuollaista tekisi eikä mieskään.

Monesti kai tulee tälläisiä ajatuksia, kun ne kavereiden miehet tulevat tutuiksi.
 
Surullista, mut toisaalta hyvä et itsekin tiedät ettei asialle kannata mitään tehdä.


Mua inhottaa, kun yhden kaverin exä on mulle monta kertaa sanonut, että mä olisin sille paras mahdollinen puoliso, ja että häntä harmittaa että hän tapasi kaverini ennen kun tapasi minut :$
Ovat siis eronneet jo, sentään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hölmöläinen:
millä tavalla sopivampi? miten siis määrittelet sen? en oikein nyt tajuuu...
Click to expand...

En viitsi alkaa erittelemään, kun koskaan ei tiedä kuka palstailee ja kuka ei, mutta kaikella tapaa sopivampi - meillä on yhteistä melkein kaikki - en ole siis ihastunut, tajusin tuon vain samalla kun sen taisi tajuta aika moni muukin.
 
Mistä teitä valopäitä oikein sikiää?

"Kyllä mä ja Martti tultais paremmin kanssa toimeen kuin Lissu ja Martti." :headwall: :headwall:

Se sun kaverin mies on itse eukkonsa valinnut, joten tommonen spekulonti on ihan turhaa. Jos se sun kaverin mies haluaa mielummin olla sun kanssa, niin sitten ottaa "eron" nykyisestä eukostaan ja rupeaa styylaa sun kanssa.
;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hölmöläinen:
millä tavalla sopivampi? miten siis määrittelet sen? en oikein nyt tajuuu...
Click to expand...

En viitsi alkaa erittelemään, kun koskaan ei tiedä kuka palstailee ja kuka ei, mutta kaikella tapaa sopivampi - meillä on yhteistä melkein kaikki - en ole siis ihastunut, tajusin tuon vain samalla kun sen taisi tajuta aika moni muukin.
Click to expand...

mutta joskushan kuitenkin vastakohdat täydentää toisiaan.. mulla ja miehellä on jonkun verran yhteistä, mutta enemmän sitten eroavaisuuksia tietyissä jutuissa, mutta hyvin sovitaan toisillemme..varmasti olisi maailmalla joku joka olisi mieheni kanssa samankaltainen..mutta hänpä ei tahdo itselleen toista samanlaista kuin itse..
 
Ollaan miehen kanssa kuin yö ja päivä. Tumma ja vaalee, tuli ja vesi, leijona ja kalat. Täydennetään toisiamme ja sovitaan yhteen kuin palapelin erilaiset palat. En kestäisi olla kopioni kanssa yhdessä. :D Näin se vaan on...
 
Jostain kumman syystä mies kuitenkin on valinnut tämän toisen. Joko hän on täysi typerys tai sittenkin he vaan sopivat toisilleen loistavasti ja mies ei halua vaihtaa kehenkään muuhun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin:
Tuli vaan mieleen, että me kaikki sen tiedämme, mutta ei sille asialle ikinä mitään tehdä, tietenkään, vaikka kai se vähän sääli toisaalta on - heillä ei ole lapsia, eivät ole saman katon alla asuva pariskunta, mutta silti en kaverille tuollaista tekisi eikä mieskään.

Monesti kai tulee tälläisiä ajatuksia, kun ne kavereiden miehet tulevat tutuiksi.
Click to expand...

Mulle kävi niin, että olin vuosia sitä mieltä että siskon avomies olisi mulle parempi kumppani kuin siskolleni, mieskin tuntui välillä olevan samoilla linjoilla vaikkei koskaan asiasta suoraan juteltukaan, mutta jotenkin vain rivien välistä aistin sen - kemiaa oli ja paljon. Noh, kumpikaan ei tehnyt mitään, tietenkään, suuntaan tai toiseen.

Sitten minä tapasin tulevan mieheni, surustelimme muutaman vuoden, menimme naimisiin, ja melkein heti sen jälkeen siskoni ja avomiehensä erosivat... Tuli vähän outo olo, vaikka mieheni kanssa onnellinen olinkin / olen edelleen.
 
Eihän sitä koskaan tiedä miten elämä heittelee. Me vietettiin ennen exän kanss paljon aikaa yhden ystäväpariskunnan kanssa. Ystäväpariskunnan silloinen avovaimokin sanoi usein, että minä sopisin paremmin hänen miehelleen. Meillä vaan sujui ajatukset, ehdotukset, huumori ym. yhteen. Minä erosin miehestäni ja vuosi meidän eron jälkeen erosi tämä tuttavapariskunta ja siitä meni noin vuosi kun aloin seurustella tämän ystäväni miehen kanssa. Nyt meillä on yksi lapsi ja toinen tulossa, elämä hymyilee :) Mistään kolmiodraamasta tms. ei ollut missään vaiheessa kyse. Nykyisen mieheni ex ja minun ystäväni on edelleen yhteinen ystävämme.
 
Koitahan hakea sinä niitä miehiä muualta ja jätä ne kavereiden miehet rauhaan. Eipä olis kiva jos olis itellä tollanen "kaveri" joka himoitsis salaa toisen ukkoa, mutta joitain ne kavereiden ukot vaan tuntuu enempi kiinnostavan kuin jotkut sinkkumiehet, kiinnostaneeko sitten enemmän kun on jo varattu..
Kyl se mies siitä sun kaveristas taitaa kuitenki enempi tykätä kun sen kanssa haluaa olla.
 
Niin mun miehen ex:kin oli sanonut mun ja miehen suhteesta et se ei kauaa kestä kun eivät toisilleen sovi yhtään. Tässä sitä on oltu 12 vuotta ja kaksi lasta ja edelleen onnellisia.
 
Jostakin syystä olisin huolestunut omasta mielenterveydestäni jos yhtäkkiä pukkailis aatteita kaverin emännästä/isännästä ja yhteensopivuudesta. Hankkisin parempaa tekkaa, selkeesti kirjoittajalla on liikaa aikaa käsissään... :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peuhu:
Niin mun miehen ex:kin oli sanonut mun ja miehen suhteesta et se ei kauaa kestä kun eivät toisilleen sovi yhtään. Tässä sitä on oltu 12 vuotta ja kaksi lasta ja edelleen onnellisia.
Click to expand...

Noin muuten KAIKKI sanoivat mun ja miehen suhteesta alkuvaiheessa. Mutta tässäpä ollaan, yhdessä jo 12v joista aviossa 10v, neljä lasta ja yhä voin sanoa että rakastan miestäni ja on aivan huipputyyppi :D
 
Minä olen kovaääninen, räväkkä, tempperamenttinen, kärttyinen, yltiösosiaalinen ja elämänasenteeltani vähän sellainen "hällä väliä" -tyyppi. Hain toki samanlaista ihmistä vierelleni, jonka kanssa olikin tietty joo hauskaa jne, mutta arki tökkäsi aina.

Sit tapasin nykyisen mieheni, joka on TÄYSIN mun vastakohta. Kaikki kaverit ihmetteli aluksi, että mitä hänessä näen, kun ei meillä ole mitään yhteistä, mutta mun rakas miespä tekee minusta kokonaisen :)

Varmasti vieläkin ihmiset ajattelee, että me ei voida sopia yhteen, mutta kyllä tämä on mun ensimmäinen parisuhde, joka oikeasti toimii. Ja kestää loppuelämän :)
 
mistä sä sen tiedät, millainen kumppani on? yleensä ihmiset eivät jaksa olla aina niin hyväntuulisia ja sosiaalisia kotona.

Minun mies on kiltti ja mä ilkeä, enkä vois kuvitellakaan vaihtavani häntä ilkeään! =) ei se samankaltaisuus ole se juttu, mikä liimaa parit toisiinsa.

Älä tee turhia oletuksia, kun kerran et ole puhunut asiasta miehen kanssa. mun kokemuksen mukaan miehet ovat paljon yksinkertaisempia, tuskin on "tajunnut" mies moista asiaa... tai muutkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pehmeäpupu:
Alkuperäinen kirjoittaja Peuhu:
Niin mun miehen ex:kin oli sanonut mun ja miehen suhteesta et se ei kauaa kestä kun eivät toisilleen sovi yhtään. Tässä sitä on oltu 12 vuotta ja kaksi lasta ja edelleen onnellisia.
Click to expand...

Noin muuten KAIKKI sanoivat mun ja miehen suhteesta alkuvaiheessa. Mutta tässäpä ollaan, yhdessä jo 12v joista aviossa 10v, neljä lasta ja yhä voin sanoa että rakastan miestäni ja on aivan huipputyyppi :D
Click to expand...

Niinpä mut tottakai muut tietää teidän suhteen paremmin kuin te itse :D

 
mäkin olen ihan erillainen kuin mun mies, ja mun sisko ja mun mies on samanlaisia, ja mä ja siskon mies samanlaisia. mutta en pystyisi olemaan samanlaisen ihmisen kanssa...joten oma mies erillaisuutensa kanssa on juur nam. ja meille taas kaverit aina sanonu että ollaan unelmapari:)
 

Similar threads

Y
Lasteni suusta kuultua eri ihmisten kertomina.
Viestiä
3
Luettu
5K
Aihe vapaa
vierailija
V
Y
Lasteni suusta kuultua.
Viestiä
4
Luettu
3K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa