Kaverin mielestä teen väärin vauvan nukuttamisen suhteen, miten on?

[Noo]

Jos se noin toimii, niin toimii. Mä nukutin lapseni perhepetiin, pienempi imetettiin uneen ja isompikin siinä sitten nukahti, kun siliteltiin ja käärittiin peitto meidän kaikkien yli

 

[kati1974]

pitääkin pojun kanssa keskustella vähän kun vielä kasvaa, että onko traumoja jäänyt. ja nyt on ikää siis 5v ja aikakin reipasj poika on :heart:

no tuo poikasi reippaudella kehuminen on kyllä huonoin puolustus ikinä, siitähän tässä on kyse. kun lapsi huomaa että äiti ei vastaa tarpeisiin, hän rupeaa kiltiksi että saisi huomiota. taidat tykätä enempi reippailusta, oletko sanonut että voi olla myös heikko ja antanut turvaa?

ei se puolustukseksi ollu tarkotettukaan. meinasin vaan, että ihan täyspäinen, reipas poika on. vaikka en olekaan nukuttanu ja pitäny sylissä nukahtamiseen asti..

 

[Karvapallo]

Olen jossakin määrin itsekin pehmeiden arvojen kannattaja, mutta tämän palstan kiintymyshömppä on ihan kipeää. Yhtenä hetkenä vauva on niin kehittymätön, ettei se edes tajua olevansa äidistä erillinen persoona. Toisena hetkenä se on taas niin kehittynyt, että jos se nukahtaa yksikseen itkemättä, se ajattelee ettei halua olla kenellekään vaivaksi.

Jos se yksin jätetty itkee, sillä on asiat huonosti. Jos se ei itke, sillä on asiat huonosti. Ja jos se jokeltelee, sekin on merkki siitä, että lapsella ovat asiat huonosti. Kylläpä on kovin syvällistä tämä kiintymysteoreetikkojen analyysi lapsen sielunelämästä.

:flower:

 

[kati1974]

juu, ja miun mielestä jokainen tekee, niinkun parhaaksi näkee. toiselle käy ehkä toinen, toiselle toisenlainen tapa. joku voi joskus huomata,e ttä helpomminkin olisi voinut tehdä.

 

[vieras]

Näin meillä lapset on nukkuneet aina ja ei kyllä mitenkään normaalista poikkeavia ole...itsellä vaan helpompoaa kun nukkuneet 1-kuisina täydet yöt ja aina omissa sängyissään.

toi tekikin varmaan hyvää imetykselle toi kuvio. nyt sit sanot että maito vaan loppu ja korviketta piti antaa jo alussa..

sit noin yleisesti, mäkään en laittais vauvaa noin nukahtamaan yksikseen vaikka oiskin hiljaa. en todellakaan.

tiedoksi vaan että olen täysimettänyt 2 lasta puoli vuotta jonka jälkeen vasta alettiin kokeilemaan korviketta ja soseita. Eli meillä ei vaikuttanut ainakaan mitenkään muuten, kuin että saatiin kaikki nukkua yöt rauhassa ja saadaan edelleen...

no mikä tilanteen muka 6kk iässä sitten yhtäkkiä muutti että korviketta aloit antaa? et enää viitsinyt imettääkään? tiesitkö että lehmänmaitoa ei suositella missään muodossa ennen vuoden ikää.

...tsiisus... hanki elämä!

 

[vieras]

Mun mielestä todella vastenmielistä kuvitella, että joku oikeasti pystyy noin vain jättämään lapsensa yksin. Ihan pieni vauva ei osaa edes protestoida sitä, että hänet jätetään yksin. Onhan se silloin hyvä luulotella, että vauvalla on kaikki hyvin ja hän voi vallan mainiosti.

Todellisuudessa ihmisen vauvat eivät voi hyvin ollessaan erossa äidistään. Sinä sivuutat nyt sen tarpeen mutta älä kuvittele, että se mystisesti häviää. Se tulee takaisin jossain muodossa joskus.

Virheesi on kovin tyypillistä tälle ajalle. Otapa selvää kiintymysteoriasta, kiintymysvanhemmuudesta jne. Tekisi teille hyvää.

höpöjä! jos vauva tyytyväisenä nukahtaa itsekseen sänkyynsä ensin syötyään, niin siinä ei tosiaan ole mitään väärin! ootko kenties itse niitä äitejä, jotka hikihatussa koittaa saada huutavaa vauvaa nukkumaan, kanniskelee ja hyssyttelee kunnes viimein nukahtaa rättiväsyneenä syliin? Onko se muka parempi vaihtoehto? Sitä lasta saa sitten olla aina kanniskelemassa...

vauvan kiintymyssuhde ei todellakaan kärsi siitä jos itsestään nukahtaa sänkyynsä. Kuten ap itsekin totesi, vauva kyllä osaa protestoida itkemällä jos ei ole tilanteeseen tyytyväinen

 

[v]

jatka vaan samaan malliin! se on kuule "kiva" joskus kuunnella,kun kamut nukuttaa lapsiaan tunti tolkulla. kiität itteäs myöhemmin,kun et opettanut muuhun,kun nukahtamaan omineen!

tähän peesi. meillä kuopus nukhataa parhaiten juuri näin!

 

[attachment theory]

mutta eikö olekin kauheeta; meiän pikkumies on nukkunut laitokselta tultuaan joka ikisen yön omassa huoneessaa

ON. Tulen surulliseksi kun mietin lapsesi hätää kun äiti yhtäkkiä hävisi Ja miten hän on jäänyt paitsi tuhansista ja taas tuhansista tunneista läheisyyttä kanssasi.

Mutta se on vissiin jotenkin hienoa nykyään olla välittämättä lapsistaan? Onko kivaa olla kova?

juuh, ensinnäkin en ole varmaa sen kovempi kun siekään."mietin lapsen hätää kun äiti yhtäkkiä hävisi?" siis minne hävisi? oletjo sie 24/7 lapsen kanssa? poju oppi vauvana nukahtamaan ittekseen, eikä ole ikinä vaatinut/kaivannut nukutuksia. jos tekisin toisen lapsen, tekisin ihan samalla tavalla. ja toi, että "hienoa olla välittämättä lapsistaan"; en viitti edes vaivautua kommentoimaan

Kyllä, muutaman viikon ikäisen lapsen kanssa olin käytännössä 24/7, tietenkin. Ei lapsi ikuisesti ole riippuvainen äidistään.

Kyllä ilmeisesti on vallan mahtavaa olla "hyvä äiti" jonka ei tarvitse hoitaa lapsiaan kun lapset eivät sitä osaa pyytää tarpeeksi hanakasti. Kyllä tuollasella laiminlyönnillä on kuitenkin vaikutuksensa Oletkohan liian kylmä huomataksesi ne kun ne tulevat?

 

[--]

Jos vauva on tyytyväinen niin tottakai voi jättää yksin. Jos itkee paljon niin sitten paikalle.

 

[attachment theory]

Mun mielestä todella vastenmielistä kuvitella, että joku oikeasti pystyy noin vain jättämään lapsensa yksin. Ihan pieni vauva ei osaa edes protestoida sitä, että hänet jätetään yksin. Onhan se silloin hyvä luulotella, että vauvalla on kaikki hyvin ja hän voi vallan mainiosti.

Todellisuudessa ihmisen vauvat eivät voi hyvin ollessaan erossa äidistään. Sinä sivuutat nyt sen tarpeen mutta älä kuvittele, että se mystisesti häviää. Se tulee takaisin jossain muodossa joskus.

Virheesi on kovin tyypillistä tälle ajalle. Otapa selvää kiintymysteoriasta, kiintymysvanhemmuudesta jne. Tekisi teille hyvää.

höpöjä! jos vauva tyytyväisenä nukahtaa itsekseen sänkyynsä ensin syötyään, niin siinä ei tosiaan ole mitään väärin! ootko kenties itse niitä äitejä, jotka hikihatussa koittaa saada huutavaa vauvaa nukkumaan, kanniskelee ja hyssyttelee kunnes viimein nukahtaa rättiväsyneenä syliin? Onko se muka parempi vaihtoehto? Sitä lasta saa sitten olla aina kanniskelemassa...

vauvan kiintymyssuhde ei todellakaan kärsi siitä jos itsestään nukahtaa sänkyynsä. Kuten ap itsekin totesi, vauva kyllä osaa protestoida itkemällä jos ei ole tilanteeseen tyytyväinen

Ei, en ole. Vauvat ja lapset nukahtavat kun ovat väsyneitä, ei siihen mitään kikkailuja tarvita.

Itku on hätähuuto, ei mikään arkinen puheeseen verrattava kommunikointimenetelmä.

 

[vieras]

Sinin tavallasihan se juuri pitäisi tehdä Niin lapsi oppii nukahtamaan itse, ja osaa nukahtaa yölläkin jos havahtuu hereille. Näitten kaverisi lailla ajattelevien lapsia meillä on unikouluun jonoksi asti.

No kyllä sinne unikouluun jonottaa nekin, jotka ovat yrittäneet tehdä kuten ap, mutta lapsipas ei jääkään sinne tyytyväisenä.

 

[kati1974]

mutta eikö olekin kauheeta; meiän pikkumies on nukkunut laitokselta tultuaan joka ikisen yön omassa huoneessaa

ON. Tulen surulliseksi kun mietin lapsesi hätää kun äiti yhtäkkiä hävisi Ja miten hän on jäänyt paitsi tuhansista ja taas tuhansista tunneista läheisyyttä kanssasi.

Mutta se on vissiin jotenkin hienoa nykyään olla välittämättä lapsistaan? Onko kivaa olla kova?

juuh, ensinnäkin en ole varmaa sen kovempi kun siekään."mietin lapsen hätää kun äiti yhtäkkiä hävisi?" siis minne hävisi? oletjo sie 24/7 lapsen kanssa? poju oppi vauvana nukahtamaan ittekseen, eikä ole ikinä vaatinut/kaivannut nukutuksia. jos tekisin toisen lapsen, tekisin ihan samalla tavalla. ja toi, että "hienoa olla välittämättä lapsistaan"; en viitti edes vaivautua kommentoimaan

Kyllä, muutaman viikon ikäisen lapsen kanssa olin käytännössä 24/7, tietenkin. Ei lapsi ikuisesti ole riippuvainen äidistään.

Kyllä ilmeisesti on vallan mahtavaa olla "hyvä äiti" jonka ei tarvitse hoitaa lapsiaan kun lapset eivät sitä osaa pyytää tarpeeksi hanakasti. Kyllä tuollasella laiminlyönnillä on kuitenkin vaikutuksensa Oletkohan liian kylmä huomataksesi ne kun ne tulevat?

kai mie sitten kylmä olen? meillä ei myöskään lasta otettu vauvana syliin joka ikisestä narahduksesta. kuuli kyllä jos oikesasti esim. sattui. tänä päivänäkään poika ei turhasta valita. eli ei tihrua joka asiasta. semmoisiakin kavereiden lapsia lähipiiriin kuuluu, että vähn jos sattuu, nii kauhea show pystyssä..

 

[attachment theory]

Olen jossakin määrin itsekin pehmeiden arvojen kannattaja, mutta tämän palstan kiintymyshömppä on ihan kipeää. Yhtenä hetkenä vauva on niin kehittymätön, ettei se edes tajua olevansa äidistä erillinen persoona. Toisena hetkenä se on taas niin kehittynyt, että jos se nukahtaa yksikseen itkemättä, se ajattelee ettei halua olla kenellekään vaivaksi.

Jos se yksin jätetty itkee, sillä on asiat huonosti. Jos se ei itke, sillä on asiat huonosti. Ja jos se jokeltelee, sekin on merkki siitä, että lapsella ovat asiat huonosti. Kylläpä on kovin syvällistä tämä kiintymysteoreetikkojen analyysi lapsen sielunelämästä.

Ilmeisesti perusajatus jää suurelta enemmistöltä pimentoon

Kyse ei ole siitä, että käytetään erilaisia kikkoja jotta lapsi toimisi toivotulla tavalla. Kyse on siitä, miten ihmiseläin käyttäytyy, miten psyyke muodostuu ja mitkä lapsen odotukset tähän elämään ovat.

Niin kauan kun oletus on, että lapsi kuuluu jättää yksin kunnes hän toisin vaatii on aivan sama miten mä yritän tätä perustella.

Sen pitäisi mennä niin päin, että vauvaa ei jätetä yksin ennen kun hän sitä itse vaatii.

 

[attachment theory]

mutta eikö olekin kauheeta; meiän pikkumies on nukkunut laitokselta tultuaan joka ikisen yön omassa huoneessaa

ON. Tulen surulliseksi kun mietin lapsesi hätää kun äiti yhtäkkiä hävisi Ja miten hän on jäänyt paitsi tuhansista ja taas tuhansista tunneista läheisyyttä kanssasi.

Mutta se on vissiin jotenkin hienoa nykyään olla välittämättä lapsistaan? Onko kivaa olla kova?

juuh, ensinnäkin en ole varmaa sen kovempi kun siekään."mietin lapsen hätää kun äiti yhtäkkiä hävisi?" siis minne hävisi? oletjo sie 24/7 lapsen kanssa? poju oppi vauvana nukahtamaan ittekseen, eikä ole ikinä vaatinut/kaivannut nukutuksia. jos tekisin toisen lapsen, tekisin ihan samalla tavalla. ja toi, että "hienoa olla välittämättä lapsistaan"; en viitti edes vaivautua kommentoimaan

Kyllä, muutaman viikon ikäisen lapsen kanssa olin käytännössä 24/7, tietenkin. Ei lapsi ikuisesti ole riippuvainen äidistään.

Kyllä ilmeisesti on vallan mahtavaa olla "hyvä äiti" jonka ei tarvitse hoitaa lapsiaan kun lapset eivät sitä osaa pyytää tarpeeksi hanakasti. Kyllä tuollasella laiminlyönnillä on kuitenkin vaikutuksensa Oletkohan liian kylmä huomataksesi ne kun ne tulevat?

kai mie sitten kylmä olen? meillä ei myöskään lasta otettu vauvana syliin joka ikisestä narahduksesta. kuuli kyllä jos oikesasti esim. sattui. tänä päivänäkään poika ei turhasta valita. eli ei tihrua joka asiasta. semmoisiakin kavereiden lapsia lähipiiriin kuuluu, että vähn jos sattuu, nii kauhea show pystyssä..

Sä näet kaksi tietä: Lapsikeskeisyyden ja äitikeskeisyyden. Miten olisi tahti joka sopisi molemmille? Täysin erilainen lähestymistapa; lasta kohdellaan ihmisenä heti alusta asti.

 

[kati1974]

mie en edelleenkään taho uskoa, että siitä voi olla kellekään haittaa jos ei heti mennä paapomaan jos vähän kolahtaa. en myöskään usko, että kukaan voi kärsiä, jos ei heti huomioida??minä mie olen siun mielestä lasta kohdelt, jos en ihmisenä??

 

[marskuukkeli]

mutta eikö olekin kauheeta; meiän pikkumies on nukkunut laitokselta tultuaan joka ikisen yön omassa huoneessaa

ON. Tulen surulliseksi kun mietin lapsesi hätää kun äiti yhtäkkiä hävisi Ja miten hän on jäänyt paitsi tuhansista ja taas tuhansista tunneista läheisyyttä kanssasi.

Mutta se on vissiin jotenkin hienoa nykyään olla välittämättä lapsistaan? Onko kivaa olla kova?

juuh, ensinnäkin en ole varmaa sen kovempi kun siekään."mietin lapsen hätää kun äiti yhtäkkiä hävisi?" siis minne hävisi? oletjo sie 24/7 lapsen kanssa? poju oppi vauvana nukahtamaan ittekseen, eikä ole ikinä vaatinut/kaivannut nukutuksia. jos tekisin toisen lapsen, tekisin ihan samalla tavalla. ja toi, että "hienoa olla välittämättä lapsistaan"; en viitti edes vaivautua kommentoimaan

Kyllä, muutaman viikon ikäisen lapsen kanssa olin käytännössä 24/7, tietenkin. Ei lapsi ikuisesti ole riippuvainen äidistään.

Kyllä ilmeisesti on vallan mahtavaa olla "hyvä äiti" jonka ei tarvitse hoitaa lapsiaan kun lapset eivät sitä osaa pyytää tarpeeksi hanakasti. Kyllä tuollasella laiminlyönnillä on kuitenkin vaikutuksensa Oletkohan liian kylmä huomataksesi ne kun ne tulevat?

kai mie sitten kylmä olen? meillä ei myöskään lasta otettu vauvana syliin joka ikisestä narahduksesta. kuuli kyllä jos oikesasti esim. sattui. tänä päivänäkään poika ei turhasta valita. eli ei tihrua joka asiasta. semmoisiakin kavereiden lapsia lähipiiriin kuuluu, että vähn jos sattuu, nii kauhea show pystyssä..

No jos sä olet kylmä, niin mä tuun tukeen sua tälläsena toisena "kylmänä" äitinä. Meillä kummatkin lapset nukahtanut sänkyynsä iteksiään noin 2 kuisesta asti. En oo nukuttanu oikeestaan mitenkään. Menen tietenkin itkun yltyessä, mutta usein kuopuskin nukahtaa noin 5 min päästä kun sänkyyn menee. Esikoiselle luetaan pieni iltasatu ja jätetään nukahtamaan itekseen.

Ja en todellakaan mene joka inahduksesta syliin nostamaan. Esim nyt tarvis olla 5 min välein nostamassa syliin, koska on oppinut kääntyyn mahalleen ja alkaa iniseen, kun väsyy eikä pääse takas selälleen. Pakko sen joskus on kuitenkin hokasta se mitenkäs selälleen käännytään, eikä se opi sitä niin, että oon joka hetki heti kääntämässä sitä.

 

[vieras]

Ilmeisesti perusajatus jää suurelta enemmistöltä pimentoon

Kyse ei ole siitä, että käytetään erilaisia kikkoja jotta lapsi toimisi toivotulla tavalla. Kyse on siitä, miten ihmiseläin käyttäytyy, miten psyyke muodostuu ja mitkä lapsen odotukset tähän elämään ovat.

Niin kauan kun oletus on, että lapsi kuuluu jättää yksin kunnes hän toisin vaatii on aivan sama miten mä yritän tätä perustella.

Sen pitäisi mennä niin päin, että vauvaa ei jätetä yksin ennen kun hän sitä itse vaatii.

Miten on sitten käytänössä mahdollista esim nukkua, käydä suihkussa, ajaa autoa tms, jos vauvaa ei saa jättää yksin hetkeksikään? Jos se vauva herää yöllä ja pyörii hetken ennen uudelleen nukahtamista eikä siis itke ja vaadi mitään, miten se eroaa tuosta illan nukkumaanmenosta?

 

[....]

jatka vaan samaan malliin! se on kuule "kiva" joskus kuunnella,kun kamut nukuttaa lapsiaan tunti tolkulla. kiität itteäs myöhemmin,kun et opettanut muuhun,kun nukahtamaan omineen!

esikko nukahti samalla tavalla kuukauden iästä lähtien,toka sitten onkin vaikeampi tapaus.
enemmän kiinni lapsen luonteesta kuin miten opetetaan nukahtaan

 

[;)]

Olen jossakin määrin itsekin pehmeiden arvojen kannattaja, mutta tämän palstan kiintymyshömppä on ihan kipeää. Yhtenä hetkenä vauva on niin kehittymätön, ettei se edes tajua olevansa äidistä erillinen persoona. Toisena hetkenä se on taas niin kehittynyt, että jos se nukahtaa yksikseen itkemättä, se ajattelee ettei halua olla kenellekään vaivaksi.

Jos se yksin jätetty itkee, sillä on asiat huonosti. Jos se ei itke, sillä on asiat huonosti. Ja jos se jokeltelee, sekin on merkki siitä, että lapsella ovat asiat huonosti. Kylläpä on kovin syvällistä tämä kiintymysteoreetikkojen analyysi lapsen sielunelämästä.

Ilmeisesti perusajatus jää suurelta enemmistöltä pimentoon

Kyse ei ole siitä, että käytetään erilaisia kikkoja jotta lapsi toimisi toivotulla tavalla. Kyse on siitä, miten ihmiseläin käyttäytyy, miten psyyke muodostuu ja mitkä lapsen odotukset tähän elämään ovat.

Niin kauan kun oletus on, että lapsi kuuluu jättää yksin kunnes hän toisin vaatii on aivan sama miten mä yritän tätä perustella.

Sen pitäisi mennä niin päin, että vauvaa ei jätetä yksin ennen kun hän sitä itse vaatii.

ninaTT taitaa harmailla

 

[Vernis]

Olen jossakin määrin itsekin pehmeiden arvojen kannattaja, mutta tämän palstan kiintymyshömppä on ihan kipeää. Yhtenä hetkenä vauva on niin kehittymätön, ettei se edes tajua olevansa äidistä erillinen persoona. Toisena hetkenä se on taas niin kehittynyt, että jos se nukahtaa yksikseen itkemättä, se ajattelee ettei halua olla kenellekään vaivaksi.

Jos se yksin jätetty itkee, sillä on asiat huonosti. Jos se ei itke, sillä on asiat huonosti. Ja jos se jokeltelee, sekin on merkki siitä, että lapsella ovat asiat huonosti. Kylläpä on kovin syvällistä tämä kiintymysteoreetikkojen analyysi lapsen sielunelämästä.

:flower:

Peesi!

 

[Sssalla]

musta on järkkyä että 2kk ikäinen nukkuu omassa huoneessa Yksin

 

[attachment theory]

Ilmeisesti perusajatus jää suurelta enemmistöltä pimentoon

Kyse ei ole siitä, että käytetään erilaisia kikkoja jotta lapsi toimisi toivotulla tavalla. Kyse on siitä, miten ihmiseläin käyttäytyy, miten psyyke muodostuu ja mitkä lapsen odotukset tähän elämään ovat.

Niin kauan kun oletus on, että lapsi kuuluu jättää yksin kunnes hän toisin vaatii on aivan sama miten mä yritän tätä perustella.

Sen pitäisi mennä niin päin, että vauvaa ei jätetä yksin ennen kun hän sitä itse vaatii.

Miten on sitten käytänössä mahdollista esim nukkua, käydä suihkussa, ajaa autoa tms, jos vauvaa ei saa jättää yksin hetkeksikään? Jos se vauva herää yöllä ja pyörii hetken ennen uudelleen nukahtamista eikä siis itke ja vaadi mitään, miten se eroaa tuosta illan nukkumaanmenosta?

Miten nukkuminen estää sinua olemasta lapsen kanssa? Suihkussakin voi käydä lapsen kanssa ja jos se ei sovi, niin sitten voi vähintään jättää lapsen toisen ihmisen syliin. Minä en autoile, käytän julkisia, mutta jos on pakko niin olkoot, sitten lapsi on yksin hetken. Ei se tarkoita sitä, että se tekisi lapselle hyvää!

Tuo aika on niin kovin lyhyt kuitenkin, sitten lapsella on koko loppuelämä aikaa olla itsenäinen...

 

[oo]

Voi höpöhöpö. Mikäli lapsi saa läheisyyttä ja vuorovaikutusta päivällä ja hän tyytyväisenä nukahtaa yksin, niin aivan täysin höpöhöpöä, että kiintymyssuhde kärsisi, jos vauvaa ei väkisin nukuta itse. Jos lapsi nukahtaa tyytyväisenä, niin miksi häntä pitäisi väkisin alkaa NUKUTTAMAAN?

Nimimerkki "attachment theory" taitaa olla itse näitä tunkeilevia äitejä. Eihän vauvakaan jaksa koko ajan olla 24/7 vuorovaikutuksessa ja läheisyydessä. Edes pieni vauva ei tarvitse ihan joka minuutti seuraa ja äitiä. Ko. nimimerkki taitaa olla aika ahdistunut, fanaattinen ja mustavalkoinen asiansa kanssa. Tunkeileva äiti voi olla yhtä haitallinen kuin laiminlyövä äiti.

 

[pöö]

Tuo on juuri oikea tapa. Väärän tavan harrastajat joutuvat usein turvautumaan unikouluun.

Näin meilläkin kaikki neljä nukkuneet, ei mitään unikouluja ole ikinä tarvittu eikä ikinä valvottu. Erittäin prteät vanhemmat jotka jaksaa lasten kanssa.

 

[Karvapallo]

Olen jossakin määrin itsekin pehmeiden arvojen kannattaja, mutta tämän palstan kiintymyshömppä on ihan kipeää. Yhtenä hetkenä vauva on niin kehittymätön, ettei se edes tajua olevansa äidistä erillinen persoona. Toisena hetkenä se on taas niin kehittynyt, että jos se nukahtaa yksikseen itkemättä, se ajattelee ettei halua olla kenellekään vaivaksi.

Jos se yksin jätetty itkee, sillä on asiat huonosti. Jos se ei itke, sillä on asiat huonosti. Ja jos se jokeltelee, sekin on merkki siitä, että lapsella ovat asiat huonosti. Kylläpä on kovin syvällistä tämä kiintymysteoreetikkojen analyysi lapsen sielunelämästä.

Ilmeisesti perusajatus jää suurelta enemmistöltä pimentoon

Kyse ei ole siitä, että käytetään erilaisia kikkoja jotta lapsi toimisi toivotulla tavalla. Kyse on siitä, miten ihmiseläin käyttäytyy, miten psyyke muodostuu ja mitkä lapsen odotukset tähän elämään ovat.

Niin kauan kun oletus on, että lapsi kuuluu jättää yksin kunnes hän toisin vaatii on aivan sama miten mä yritän tätä perustella.

Sen pitäisi mennä niin päin, että vauvaa ei jätetä yksin ennen kun hän sitä itse vaatii.

Kerropa vielä mitä oikeata tietoa ja kokemusta sulla on alalta? Oletko ihan kasvatusasioiden ammattilainen ja siksi tiedät mitä lapsen mielessä liikkuu ja miten se toimii?