Kaverin käytös ihmetyttää..

["vieras"]

Ainakun juttelen yhden kaverini kanssa negatiivista asioista ja kerron ajatuksiani jostain tilanteesta/ihmisestä, hän on pitkän aikaa hiljaa ja
sen jälkeen AINA ns."tyrmää" kokemukseni ja ajatukseni ja puolustaa tätä vastapuolta.

Pääasiassa juttelemme siis ihan mukavista tai kevyistä aiheista mutta heti jos aihepiiri vaikuttaa vähänkään negatiiviselta tyyliin : "Autoni hajosi tänään moottoritiellä ja myöhästyin töistä 2 tuntia, kyllä vituttaa" tai "Anoppini tai kuka tahansa ottaa minua niiiin päähän koska tapahtui sitä ja tätä..." tai joku ihan pienikin potutuksen aihe, jonka sivumennen mainitsee ajattelematta sen enempiä, käy näin.

En ole muiden kavereiden kohdalla törmännyt tämmöiseen vaan yleensä he "myötäelävät" tilanteessa, osoittavat siis tuntevansa myötätuntoa tai toteavat itsekin tuntevansa niin ajottain tai olleensa samantyyppisessä tilanteessa, kertovat omasta elämästään jotain jne.
Tämän kyseisen kaverin kanssa jutellessa tulee yleensä aina jälkeenpäin todella nolo,vaivaantunut,hämmentynyt ja jotenkin epäkunnioitettu olo.
Ajattelen aina että valitanko liikaa/olenko liian negatiivinen ja peilaan kaikkia aiempia kokemuksia, mutta kun mietin muita ihmissuhteitani, en ole törmännyt tälläiseen.
Miksiköhän tuo kyseinen kaveri käyttäytyy niinkuin käyttäytyy?
Yrittääkö hän vain "saada ajattelemaan muilta kanteilta" vai eikö vain osaa suhtautua mihinkään negatiiviiseen(pieneen tai isoon asiaan) elämässä.

 

[pienisiili]

Oma mieheni on vähän tuollainen, se on ärsyttävää, mutta kuulemma yrittää vaan kehittää keskustelua ja miettiä eri kanteilta. Noh... miehet...

kyllä se joskus osaa sympatiseeratakkin ja muuten olla hiljaa.

 

[ffff]

Mun kaveri tekee niin että se alkaa aina, kesken toisen puheen puhumaan miten vaikeaa hänellä on. Jos joku vain sanoo olevansa väsynyt kun vauva heräsi monta kertaa..., niin tämä kaveri keskeyttää ja ottaa surkean ilmeen valittaa että häntä väsyttää tosi paljon kun hänen 3 vuotias herää joka yö, ja hänellä on niin paljon tekemistä ja kukaan ei auta. Oikeasti hänen äiti hoitaa lasta usein, varsinkin nyt kun hän on raskaana niin esikoinen on usein mummilla. Eli hänellä on asiat hyvin, mutta hän haluaa antaa kuvan että juuri hänellä on kaikista vaikeinta. Mä en enää puhu hänelle mitään negatiivista, mutta kun joku porukasta erehtyy vähän valittamaan niin kaverin pitkä valitus alkaa, vaikka hän ei tuntisi sitä toista. Esim anoppini puhuessa mulle vaikeasta sairaudestaan, kaveri puuttui puheeseen ja valitti meille raskausvaivoistaan, pitkään.

 

[Määä]

No mä olen varmaan sellainen ihminen, että ajattelen asioita eri kanteilta myös omassa elämässä, saattaa silti olla niin, että jään sille vihan kannalle jotain kohtaan. Varmaan saattaisin ihan huomaamattani tyrkyttää myös kaverille jotain toista näkökantaa, varsinkin jos tämä kiskoisi palkokasvia nenäänsä jostain suht pienestä asiasta, koska se raivohan kuluttaa loppujen lopuksi sitä ystävää, eihän siitä pahasta tuulesta mitään hyötyä ole kellekään.

 

[tuttua]

Kuulostaa mun työkaverilta.. ja tähän genreenhän kuuluu sekin, että ylipäätään kaikki ko. ihmisen ongelmat, kokemukset, vastoinkähymiset yms ovat suurempia...joten mitäs me tässä valitetaan, kun heillä vasta raskasta onkin. Mua ei henk koht pidempään jaksaa kiinnostaa tällaisen ihmisen seura, eikä moinen tyyppi valikoituisi ystäväkseni.

 

[a.p.]

No mä olen varmaan sellainen ihminen, että ajattelen asioita eri kanteilta myös omassa elämässä, saattaa silti olla niin, että jään sille vihan kannalle jotain kohtaan. Varmaan saattaisin ihan huomaamattani tyrkyttää myös kaverille jotain toista näkökantaa, varsinkin jos tämä kiskoisi palkokasvia nenäänsä jostain suht pienestä asiasta, koska se raivohan kuluttaa loppujen lopuksi sitä ystävää, eihän siitä pahasta tuulesta mitään hyötyä ole kellekään.

Sepä se, että itsekin kyllä koen olevani sellainen ihminen että ajattelen asioita monilta(vähän turhankin monilta) kanteilta ja koitan ymmärtää viimeiseen asti kaikkea.
Siksi kai se tuntuukin niin hölmöltä ja jotenkin vähän loukkaavalta, kun kaveri esittää näitä "erilaisia näkökantoja", tulee semmoinen olo että kuinkahan yksinkertaisena ja putkiaivoisena tuo kaveri minua pitää.
Näissä tilanteissa tekisi mieli huutaa että "Kyllä minä TIEDÄN ja ymmärrän että vastapuoli teki näin ja näin varmaan siksi että... mutta silti ottaa päähän ja haluan nyt vähän päästellä höyryjä!".
Loputtomasta pahasta tuulesta ei varmasti ole hyötyä kellekkään mutta nielevätkö muut ihmiset aina potutuksensa kiltisti eivätkä koskaan avaudu siitä kaverille?
Onnistuuko se?
Ja eikö se myrkytä ihmistä entistä pahemmin?

Vai onko kyseessä vain se että kaveri ei ymmärrä potutuksen aihetta eikä se hänen mielestään riittävä syy harmistua/vihastua..
Jotenkin se kaverin erilainenkaan näkökanta ei tuntuisi niin ärsyttävältä jos kaverisi viitsisi edes jotenkin osoittaa ymmärtävänsä/tuntevansa myötätuntoa jollain tasolla ja sitten esittelisi myös oman kantansa.
Tämä kaveri on kyllä muutenkin todella päällepäsmäröivä ja kaikkitietävä luonteeltaan..

 

[Moraalinvartija]

Siksi kai se tuntuukin niin hölmöltä ja jotenkin vähän loukkaavalta, kun kaveri esittää näitä "erilaisia näkökantoja", tulee semmoinen olo että kuinkahan yksinkertaisena ja putkiaivoisena tuo kaveri minua pitää.

Minusta se on keskustelua. Toki, joskus täytyy vain olla hiljaa ja kuunnella empaattisena hymisten, mutta minä voin hyvin kuvitella että tuo on kaverisi tyyli osoittaa kiinnostusta sinun asiaasi kohtaan.
Jos nyt kuitenkin on niin, että kaverisi on muutenkin mielestäsi inhottava luonteeltaan, herää kysymys miksi olette kavereita?

 

[a.p.]

Minusta se on keskustelua. Toki, joskus täytyy vain olla hiljaa ja kuunnella empaattisena hymisten, mutta minä voin hyvin kuvitella että tuo on kaverisi tyyli osoittaa kiinnostusta sinun asiaasi kohtaan.
Jos nyt kuitenkin on niin, että kaverisi on muutenkin mielestäsi inhottava luonteeltaan, herää kysymys miksi olette kavereita?

Voi olla toki noinkin..
Ollaan tunnettu todella kauan..