kaverin kanssa riitaa? mitä mieltä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja minä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

minä

Vieras
kaverini oli 4kk chilessä. 3 viimesenä viikkona tapasi siellä miehen ja on ihan umpirakastunut siihen.

Mutta se on toisella puolella maapalloa. Kaverillani koulua jäljellä 2vuotta ja puhuu että meinaa käydä koulun loppuun ja sitten miettii mihin lähtee...on maailman matkaaja kyllä luonnoltaan.

Miehellä on siellä 1.5v poika ja on just eronnut lapsen äidistä.

Minä olen sitä mieltä että se mies ei voi tulla suomeen ystäväni perässä tai se mies ei ole minun silmissäni sen arvoinen että jättää lapsensa toiselle puolelle maapalloa....jotain häikkää sitten olisi miehessä jos niin tekisi.
Silti ystäväni elättele toiveita suhteesta....meinaa joulksi mennä opsikelijana 1200? lennot sinne....vaan tapaamaan tätä miestä....ja pohti miten seuraavan vuoden selviäis sitten tapaamiset?

Mä en ole yhtään kannustava vaan puhun että jos se nyt vaan oli lomaromanssi ja jatkais elämää teenpäin jne...

niin ystäväni loukkaantyui minulle ja sanoi ettei olisi uskonut etten ole hänen tukenaan jne...mutta miten olla epärealistisessa tilanteessa tukena...miten voi toteutua elämine tuossa tilanteessa...'

ja ei se mies ole tulossa edes suomeen....

mutta siis miten mun olisi pitänyt toimia...kannustaa sitä vai oikeasti sinne chileen menemään ja jatkamaan etäsuhdetta 2vuotta?
 
Niin no ystävän työ on vaan olla joo-joo:na. Sä et voi elää ystäväsi elämää hänen puolestaan. Tuet häntä, on hänen päätöksensä mikä vaan. Joko oppii kantapään kautta tai sit oikeasti on löytänyt elämänsä rakkauden. Ethän sinäkään sitä voi tietää.
 
en tietenkään voi tietää....

mutta siis olenko että kivaa jne...että menevaan ja toivattavasti saisit miehen suomeen sinun kanssasi asumaan ja että toivottavasti hylkäöisi poikansa toiselle puolelle maapalloa?
 
Pääsisikö mies ensinnäkään Suomeen edes lomailemaan? Eli vaaditaanko chileläisiltäkin viisumi? Jos vaaditaan, niin sen saaminen voi olla työn ja tuskan takana, eli ymmärrän miksi mies ei tänne tulisi. Toisekseen, millainen elintaso siellä on, olisiko miehellä edes taloudellisia mahdollisuuksia ostaa lentolippuja ja matkustaa tänne? Ystäväsi voi matkustaa kuitenkin suht helposti sinne...

Ymmärrän, jos mies ei halua muuttaa Suomeen. Onhan hänellä lapsi kotimaassaan. Toisaalta, tiedän useita tapauksia joissa lapset ja isä asuvat eri maissa, syystä tai toisesta, ja jokainen osapuoli on kuitenkin ihan normaali, täysjärkinen, jne...ei siis mikään luuseri, ei edes ne isät joiden lapset asuu eri maissa kuin isät itse.

Mä tukisin kaveria, päätti hän mitä päätti. Sinä et siellä Chilessä ollut, joten et tiedä oliko se vaan lomaromanssi (kaverisi oli siellä aika kauan, eli en mä osaa tuota lomareissuna pitää, näinollen en näe sitä lomaromanssinakaan) vaiko jotain muuta. Jos ja kun ystäväsi on mieheen rakastunut, niin mun mielestäni sun tehtävä on olla kannustava, mutta tottakai myös järjen ääni jos ystäväsi alkaa tekemään jotain totaalisen älytöntä, kuten lähettämään miehelle isoja rahasummia...
 
Saahan sitä oman mielipiteensä sanoa, ystävähän on sellainen, joka voi sanoa sen, mitä itse asiasta ajattelee, eikä siitä tarvitse kenenkään sitten nokkiinsa ottaa. Tai siis voi ottaa, mutta hyvässä ystävyyssuhteessa voi olla eri mieltä asioista.

Itse skeptisenä olisin puhunut samaan malliin, että realistisempaa on yrittää unohtaa. Näin se vaan on. Varsinkaan jos ei rahakaan kasva puussa. Siihen en osaa ottaa kantaa, onko joku kovin huono isä jos jättää lapsensa eri maahan. Joskus kun elämä heittelee.

Tai siis siinähän on sitten valintatilanteessa, valitseeko naisen vai lapsen? Eikö se toisaalta sitten kertoisi hyvää rakkaussuhteesta, jos kuitenkin valitsisi naisen? Ja toisaalta ehkä huonoa, jos ajattelee tulevaisuudessa perhettä perustaa...
 
sun tehtävä ei oo elää ja tehdä päätöksiä ystäväs puolesta vaan myötäelää hänen mukanaan. Sitä tosi ystävyys on. Jokaisen pitää tehdä omat virheensä eikä sillä ole mtn tehoa jos toiset jakelee elämänohjeita.
 
Tosiystävä on ystävä joka pystyy myös kristisoimaan ja kertomaan sellaisia totuuksia, mitä ei toinen pysty nähdä. Ja tosiystävyys on silloin sitä, että se jolle neuvoja kerrottiin ei suutu neuvoista vaan ottaa ne korvan taakse ja miettii myös niitä mielipititä.

Ei mitään Joo-joo tai yli-idioottimaista tukemista
 
Alkuperäinen kirjoittaja marhe:
sun tehtävä ei oo elää ja tehdä päätöksiä ystäväs puolesta vaan myötäelää hänen mukanaan. Sitä tosi ystävyys on. Jokaisen pitää tehdä omat virheensä eikä sillä ole mtn tehoa jos toiset jakelee elämänohjeita.

näin. kyllä mä ymmärrän että ystäväsi pahoittaa mielensä jos sä haluat latistaa häntä ja hän on rakastunut. tue ja ole läsnä.. ehkä ystäväsi itse tajuaa ettei jutusta tule mitään tai sitten siitä tulee.
 
ja koe sinä itsekkin.

Miksi rajoittaa toisen ihmisen kokemaa lomarakkautta tai elämän rakkautta. Et tiedä mistä on kysymys. Et voi suojella toista ihmistä etkä itseäsi- Kysymys ei ole huumeista vaan tunteista joten ...let it burn Jack. Elä ja tunne eläväsi
 
Vähän ot sinäänsä, etten nyt itse tuota aloitusta lähde kommentoimaan, mutta tuosta ystävyys-jutusta sanon sen verran, että mä olen sitä mieltä, että tosiystävä voi kyllä sanoa suoraan, jos toinen on möhlimässä asiansa jotenkin tms. Siis itseäni ärsyttää noi joojoo-ystävät.. itse kaipaan sitä, että ystävä voi tarvittaessa myös palauttaa mut maan pinnalle tai sanoa, että älä nyt hyvä ihminen tollasta tee. Enkä siitä suutu! Sehän osoittaa, että ystävä välittää. Miksi pitäisi vaan sanoa juujuu-joojoo, vaikka näkisi, että toinen on tekemässä tosi tyhmästi tai laittamassa asiansa ihan ketuilleen?! Tietenkään kukaan ystävä ei toisen puolesta päätä mitään asioita, mutta pitää voida sanoa mielipiteensä/antaa neuvoja (tai lähinnä ehkä ehdotuksia tms. koska yhäkään ei ketään voi oikein neuvoa varsinaisesti, miten elää..). Tää nyt vaan on mun mielipide. Joku sitten varmaan kokee paremmaksi sen, että ystävät ei sano mielipidettään asioihin, vaan nyökyttelee vaan vieressä teit mitä teit :whistle:
 

Yhteistyössä