Kaverin kannustaminen lapsettomuushoitoihin?

Kaverillani on yksi lapsi, joka sai alkunsa todella helposti...jopa ennen kun edes ajattelivat alkaa lasta varsinaisesti hankkimaan. Lapsi on nyt vajaa 4v. Ovat kolmisen vuotta yrittäneet toista, tuloksetta. Kaverini on ylipainoinen ja hänellä on diabetes ja arvot koko ajan sekaisin, mikä osaltaan vaikuttaa raskaaksituloon. Joskus olen maininnut hänelle lapsettomuushoidoista, mutta hän ei niihin lämpene tai ei halua sellaista stressiä, minkä ne aiheuttaa mahdollisesti. Eihän hänen edes välttämättä tarvitsisi mennä rankkoihin hoitoihin vaan apu saattaa löytyä helpommallakin(clomit). Tiedän kumminkin, että heillä on kova kaipuu saada toinen lapsi ja hän on välillä todella maassa kun menkat alkaa. Kannattaisiko minun yrittää kannustaa häntä harkitsemaan hoitoja vai onko se sopimatonta?

 

Minusta sinun kannattaisi kannustaa kaveriasi ennemminkin liikkumaan/laihduttamaan ja hoitamaan tuota diabetestä. Eihän voi tietää onko ne osa syynä lapsettomuuten. Minkälainen hän oli ennen lasta (onko lihonut, miten sokerit) ?Kuitenkin nuo sokerit pitää olla hoitotasolla, ennekuin lääkäri edes antaa lasta suunnitella. Elikäs varmaan noihin asioihin puuttuisivat kuitenkin, vaikka kaverisi saisitkin hoitoihin lähtemään. Ja jos nuo asiat eivät auta, niin sitten kannustaisit hoitoihin. Minun mielipiteeni siis olisi, että "kokeilisi" ensin noita keinoja. Voihan olla, ettei kaverisi halua sen takia hoitoihin, kun pelkää saavansa lääkäriltä kommentteja juuri ylipainosta ja tuosta diabeteksestä. Ja tosiaan tuo sokeireitten "hallinta" on tärkeinpiä asioita ennen raskaaksi tuloa.

 

Minusta kannattaisi tehdä ero siihen, mikä on stressaavaa hoitoa ja mikä ei. Clomit eivät vaadi paljoa, vaan ovat tosi helppo juttu. En osaa itse mieltää clomikuuria varsinaisiksi "hoidoiksi". Suosittelen, että kehotat ystävääsi vain juttelemaan asioista lääkärin kanssa ilman mitään sitoumuksia. Tieto lisää rauhaa!

 

mutta voi myös tuntua siltä että clomit on "tosi helppo juttu" kuvittelet ensin niin, ja sit jos eivät tehoakkaa niin sithän se alkaa ne petymykset ynms...

 

mie ehkä kannustaisin siihen että vois selvittää löytyskö mitään syytä ettei tärppää( olemassa olevien lisäksi). hoitoihinhan ei ole pakko ryhtyä jos ei siltä tunnu, mutta olisi ainakin selvillä et onko raskautuminen mahdollista.
t. sekundäärilapseton

 

Se mitä J3N3 sanoi on ihan totta, niin mäkin kuvittelin että vedän vain clomit ja pam - olen raskaana. no tästä on vuosi ja suuntana IVF. olen kuitenkin mennyt askel kerrallaan, jos olisin tiennyt miten hirveä ruljanssi on tiedossa olisin varmaan vetänyt itseni jojoon samantien. Juttelehan AP kaverisi kanssa hienotunteisesti miten kova heidän lapsenkaipuu on, jos on selvää että he haluavat lisää hintaan mitä hyvänsä, niin jostain pitää aloittaa. sitten edetä vaihe kerrallaan jos ei ensi askeleilla onnistu.

 

Niin. Mä olin kans ihan varma että jess nyt tulen vihdoin raskaaks. Onhan ne sentään hormonit hei.
Joo eipä ole vieläkään tärpännyt, tänään alkoi menkat. Ja mieli on todella maassa.
:headwall:

 

No ei se varmaan sopimatonta ole, mutta luulisi, että aikuiset ihmiset ovat tietoisia mahdollisuuksista. He tekevät sen päätöksen, jos kokevat sen heille sopivaksi. Ainahan kannustaa voi ja kertoa asioista, mutta ainakaan liiallinen "painostaminen" ei ehkä tunnu sopivalta.

Kerroitkin jo, että hän ei halua sitä hoitojen mukanaan tuomaa stressiä. Tottahan se on, että ei se ainakaan mulle stressiä sinänsä aiheuttanut, mutta me ollaan niin erilaisia.

 

Tässä eriävä näkökulma:

En itseasiassa pidä sekundäärilapsettomuutta niin ylitsepääsemättömänä (varsinkin jos 1. on molempien yhteinen) ja toivottomana tilanteena, josta ei voisi toipua ilman raskautumista. Todella surullisena ja kirpaisevana asiana tietenkin, jonka käsittely ei ole helppoa. Jos ihminen sanoo, ettei ole valmis tutkimuksiin ja hoitoihin niin todennäköisesti hän on valmis hyväksymään tilanteensa. Se voi tietysti viedä aikaa.

Minä olisin lapsettomuusaikana toivonut joltain sellaista tukea, että "olette arvokkaita ilman lastakin". V.itutti kuunnella erilaisia neuvoja miten varmasti tulemme onnistumaan ja mitä kaikkea kannattaa kokeilla. Kukaan ei voi onnistumista taata. Ihmiset tarkoittavat avullaan hyvää, eikä siitä voi suuttua. Ja suurin osa lapsettomuudesta kärsivistä varmasti saa neuvoista voimaa ja apua. Minä olisin vain toivonut, että asiasta puhutaan vain minun aloitteestani ja minun ehdoillani.Totta kai olin itse selvittänyt kaikki mahdolliset keinot mitä asian eteen voi tehdä.

Suurin osa ylipainoisista naisista tietää kyllä elintapamuutoksen vaikutuksista hedelmällisyyteen. Ja varsinkin 2. tyypin diabeetikoilla elintapamuutoksista on hurja apu muutoinkin. Naiselle lihavuus ja kärjistäen sanotusti "itse aiheutettu" sokeritauti eivät ole helppoja paloja muutenkaan. Nyky-yhteiskunnassa ulkonäkö on niin suuri osa minuutta, että laihdutuskäskyt jättäisin antamatta.

Minä sanoisin, että ole ystävä, jolle hedelmällisyysongelma ei ole mikään juttu. Ole valmiina kuuntelemaan kun Sinua tarvitaan. Aina sitä olisi ystävien asioihin puuttumista. Kaikilla on varmasti yksi ystävä, jolla on idiootti mies. Mutta ystävää kuunnellaan. Ei sanota, että "jätä se ääliö". Koska ihminen itsekin tietää, että niinhän se pitäisi tehdä...

Itse varmasti tunnet ystäväsi parhaiten, ja osaat arvoida miten asiaa kannattaa lähestyä.