Kaverikyläilyistä ja huoli lapsen pärjäämisestä yms yms

[huoli]

Meillä siis kesällä 4v lapsi ei ole vielä koskaan kyläilllyt yksin kavereiden luona, mutta se olisi nyt pian edessä. On ystävystynyt yhden 5v kaverin kanssa kovasti hoidossa. Nyt mietin kun lapsi on niin kovin ujo, että mitenkä hän pärjä itsekseen siellä kyläpaikassa. Tietysti eka kyläilykerta olisi kestoltaan varmaan vain 1 tunnin, mutta huolehdin jo sitäkin että mitenkä tämän kaverin vanhemmat vahtivat lasta esim. ulkona ettei jää auton alle (koti on aivan pienen kylätien varressa) jne. Mitenkä lapsi kehtaa sanoa jos on vessahätä tms. Mutta eiköhän se siitä suttaannu.

En kai voi muutakaan kun päästää kyläilemään, vaikka äidin sydäntä riipaiseekin?

 

[Anatolia]

Jos he ovat ns. normaalia sakkia (eivät avaa ovea ympäripäissään kaljapullot kourassa, tms) niin eiköhän heiltä onnistu yhden vieraamman lapsen vahtiminen ja auttaminen siinä missä omienkin lasten vahtiminen ja auttaminen

Itse oon päästänyt lapsia kylään vain perheisiin joihin luotan. Edes tuota kakkosluokkalaista en päästä perheeseen, jonka vanhempia en tunne (en ole monista pyynnöistäni huolimatta saanut vanhempien puhelinnumeroita, vanhemmat eivät ole käyneet yhdessäkään vanhempainillassa jossa heihin olisi voinut tutustua, yms) ja josta olen kuullut huonoa (vaikka mielelläni muodostan omat mielipiteeni itse, niin yhteisten tuttavienkin mielipiteet kertovat jotain).

Eli jos he ovat ihan mukavan oloista porukkaa, niin siitä vaan lapsi vierailulle . Ehkä voisit olla ensimmäisellä kerralla itse mukana?

 

["mamma"]

Suttaantuu se, relaa! Juttele kaverin vanhempien kanssa, kerro että pitää vahtia vielä ulkoillessa ja kerro, että on aika ujo, että kannattaa näyttää missä vessa on ja kertoa, että sinne saa mennä jos tarvii. Ja pissata se laps just ennen kyläilyä, niin eiköhän se pärjää. Sitä en ymmärrä, miks sun sydäntä riipasee?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="mamma";24719951]Suttaantuu se, relaa! Juttele kaverin vanhempien kanssa, kerro että pitää vahtia vielä ulkoillessa ja kerro, että on aika ujo, että kannattaa näyttää missä vessa on ja kertoa, että sinne saa mennä jos tarvii. Ja pissata se laps just ennen kyläilyä, niin eiköhän se pärjää. Sitä en ymmärrä, miks sun sydäntä riipasee?[/QUOTE]

No jotenkin vaan riipasee ja huolettaa, mutta tämmönen minä olen. Yritän relata.

 

["aloittaja"]

Jos he ovat ns. normaalia sakkia (eivät avaa ovea ympäripäissään kaljapullot kourassa, tms) niin eiköhän heiltä onnistu yhden vieraamman lapsen vahtiminen ja auttaminen siinä missä omienkin lasten vahtiminen ja auttaminen

Itse oon päästänyt lapsia kylään vain perheisiin joihin luotan. Edes tuota kakkosluokkalaista en päästä perheeseen, jonka vanhempia en tunne (en ole monista pyynnöistäni huolimatta saanut vanhempien puhelinnumeroita, vanhemmat eivät ole käyneet yhdessäkään vanhempainillassa jossa heihin olisi voinut tutustua, yms) ja josta olen kuullut huonoa (vaikka mielelläni muodostan omat mielipiteeni itse, niin yhteisten tuttavienkin mielipiteet kertovat jotain).

Eli jos he ovat ihan mukavan oloista porukkaa, niin siitä vaan lapsi vierailulle . Ehkä voisit olla ensimmäisellä kerralla itse mukana?

Tiedän kyllä vanhemmat, en nyt varsinaisesti tunne mutta kuitenkin tiedän. Ihan varmasti ovat normaalia porukkaa, minä tässä nyt vaan vaahtoan. Täytyyhän mun se lapsi sinne päästää

 

[juitu]

[QUOTE="mamma";24719951]Suttaantuu se, relaa! Juttele kaverin vanhempien kanssa, kerro että pitää vahtia vielä ulkoillessa ja kerro, että on aika ujo, että kannattaa näyttää missä vessa on ja kertoa, että sinne saa mennä jos tarvii. Ja pissata se laps just ennen kyläilyä, niin eiköhän se pärjää. Sitä en ymmärrä, miks sun sydäntä riipasee?[/QUOTE]

No en tiedä ap:n syytä, miksi riipaisee, mutta itseäni ainakin hieman riipaisee sydämestä pelkkä ajatus, että kohta tuo meidän esikoinen on jo niin iso, että voi mennä itsekseen tuohon etupihalle tai kaverillekkin kylään ym. Riipaisee siis itselläni se, että tajuaa lapsen kasvaneen isoksi tai ainakin itsenäiseksi

 

["aloittaja"]

No en tiedä ap:n syytä, miksi riipaisee, mutta itseäni ainakin hieman riipaisee sydämestä pelkkä ajatus, että kohta tuo meidän esikoinen on jo niin iso, että voi mennä itsekseen tuohon etupihalle tai kaverillekkin kylään ym. Riipaisee siis itselläni se, että tajuaa lapsen kasvaneen isoksi tai ainakin itsenäiseksi

No juuri näinkin

 

[Anatolia]

No en tiedä ap:n syytä, miksi riipaisee, mutta itseäni ainakin hieman riipaisee sydämestä pelkkä ajatus, että kohta tuo meidän esikoinen on jo niin iso, että voi mennä itsekseen tuohon etupihalle tai kaverillekkin kylään ym. Riipaisee siis itselläni se, että tajuaa lapsen kasvaneen isoksi tai ainakin itsenäiseksi

Tuttu tunne. Kyllä se vaan aika ajoin riipaisee, kun "vauvat" kasvaa isoiksi.