kaverien epäonnistuneet suhteet

[korpien elli]

Ongelmani on kavereideni parisuhteet. Selitän...

Kaverini nro 1, "Milla" erosi juuri 8 vuoden suhteen jälkeen miehestä, joka petti häntä. Pariskunnalla meni huonosti n. puolitoista vuotta ennen pettämistä ja ero tuli sitten jouluna. Nyt "Milla" kaikesta huolimatta pohtii, pitäisikö palata yhteen miehen kanssa, kun "on niin vaikea aloittaa suhdetta alusta jonkun vieraan kanssa". Milla on 30-v. Olen yrittänyt olla puolueeton tilityksen kuuntelija, mutta tuntuu tosi hölmöltä istua neutraalina, kun toinen selittää palaavansa yhteen miehen kanssa, koska pelkää muuten jäävänsä yksin ja vanhaksipiiaksi. Miten saan kaverin tajuamaan, että tuo ei ole riittävä syy jatkaa pahoinvoivaa suhdetta?

Kaverini nro 2, "Netta" pohtii eroa miehestä 6 vuoden suhteen jälkeen, pariskunnalla on 3-v lapsi. Mies käyttäytyy tosi törkeästi Nettaa kohtaan, esim. viettää räkäkännäävää poikamieselämää, matkustelee yksin ulkomailla ilman pahempia ennakkosuunnitelmia tai varoituksia, jättää tulematta yöksi kotiin jos huvittaa, ja nyt uutenavuotena kävi käsiksi Nettaan (toisen kerran suhteen aikana). Netan mielestä on niin vaikeeta erota, kun uutta asuntoa ei meinaa saada. Eroa on pyöritelty jo puoli vuotta, mutta mitään konkreettista ei ole tapahtunut. Miten saan kaverini tässäkin tapauksessa tajuamaan, ettei kannata jatkaa noin epätoivoisessa suhteessa?

Miksi me naiset tyydymme niin helposti kohteluun, jota ei täysjärkinen edes sietäisi? Yksinolon pelko on näköjään karmea peikko. Apuja, ellit!

 

[syitä on monia]

Yksinäisyyden pelko, tuntemattoman pelko, parempi huonossa suhteessa kuin ei suhteessa ollenkaan, pelko kohdata asioita yksin, pelko lähteä tutusta, pelko laittaa itseään alttiiksi jollekin uudelle, tyytyminen siihen mitä on, laiskuus muuttaa asioita

onhan näitä monia syitä

 

[peloista]

Muistan ajan, kun naureskelin miehen tarpeelle. Olin tumpelo avaamaan säilykepurkkeja. Voimani eivät muka riittäneet lasipurkin kannen avaamiseen. Pyysin aina miestäni avaamaan.

Eron jälkeen otin takin taskusta nahkahanskat käteen ja purkki aina naksahti iloisesti auki.

Kävin tänään apteekissa ja hieroin silmiäni. Siellä oli iso pöytä täynnä uusi apuvälineitä. Mm. purkin avaajia. Sininen kansi, jonka mekanismi on minulle vieläkin mysteeri. Kai joku imukuppiviritys. Ehkä hommaan laitteen myöhemmin, kun voimani vähenevät.

On hyvä tietää, että tekniikka kehittää uusia apuvälineitä huonovoimaisille. Ei aina tarvitse pitää kotonaan sohvaperunaa, jolla on paremmat näppivoimat.

En asu korvessa, mutta miehistä ei ole ollut tietoa 10 vuoteen.
Ihan mukavasti elämä on sujunut.

Toisen terapeutiksi ei kannata ryhtyä ei edes nimettömänä täällä Elleissä.

Ihminen tarvitsee vaikeuksia. Niin minäkin olen tarvinnut. Nykyään elämäni on mukavalla mallilla. Jos hommaisin uuden miehen, elämäni ei enää olisi näin mukavalla mallilla. Olisin taas läheisriippuvainen raasu, joka tilittäisi ongemiaan Ellien Parisuhdepalstalla.

 

[Taesto]

Teälläkö se pitäsi jappasta porukalla, minkälaesie kavereita sulla on ja miten heijän kohtalosa kulukoo. Sinäköstä viet ja filtteröet sitten keskustelupalstan aeheet kavereillesi ja sanot että: "Elleissähi oli muuan eokko, joka oli sitä ja tätä mieltä tästä teijän tappaoksesta"

Pirsetinkö takkie seinä ruppeat jonnilaeseksi välivouhkaksi. Kyselet muijen puolesta neovoja etteenpäen vietäviksi? Kysysivät ite! Vae että "Apuja, Ellit!" Pirseti olle, en muuta sano!

 

[Tonko-Oeva]

Ongelmani on kavereideni parisuhteet. Selitän...

Kaverini nro 1, "Milla" erosi juuri 8 vuoden suhteen jälkeen miehestä, joka petti häntä. Pariskunnalla meni huonosti n. puolitoista vuotta ennen pettämistä ja ero tuli sitten jouluna. Nyt "Milla" kaikesta huolimatta pohtii, pitäisikö palata yhteen miehen kanssa, kun "on niin vaikea aloittaa suhdetta alusta jonkun vieraan kanssa". Milla on 30-v. Olen yrittänyt olla puolueeton tilityksen kuuntelija, mutta tuntuu tosi hölmöltä istua neutraalina, kun toinen selittää palaavansa yhteen miehen kanssa, koska pelkää muuten jäävänsä yksin ja vanhaksipiiaksi. Miten saan kaverin tajuamaan, että tuo ei ole riittävä syy jatkaa pahoinvoivaa suhdetta?

Kaverini nro 2, "Netta" pohtii eroa miehestä 6 vuoden suhteen jälkeen, pariskunnalla on 3-v lapsi. Mies käyttäytyy tosi törkeästi Nettaa kohtaan, esim. viettää räkäkännäävää poikamieselämää, matkustelee yksin ulkomailla ilman pahempia ennakkosuunnitelmia tai varoituksia, jättää tulematta yöksi kotiin jos huvittaa, ja nyt uutenavuotena kävi käsiksi Nettaan (toisen kerran suhteen aikana). Netan mielestä on niin vaikeeta erota, kun uutta asuntoa ei meinaa saada. Eroa on pyöritelty jo puoli vuotta, mutta mitään konkreettista ei ole tapahtunut. Miten saan kaverini tässäkin tapauksessa tajuamaan, ettei kannata jatkaa noin epätoivoisessa suhteessa?

Miksi me naiset tyydymme niin helposti kohteluun, jota ei täysjärkinen edes sietäisi? Yksinolon pelko on näköjään karmea peikko. Apuja, ellit!

Se mahtas olla paree, että heität pari volttia kerien, ja annat tuttujensa ite selevittää assiensa. Onko ne sinuva ees kukaan pyytäny tähän välliin assienajajaksi?
Sorsasalon Öövini, mitteepä virkat tämmöselle poloselle?

 

[Marita70]

Minä taas olen huomannut ettei miehilläkään aukea se kurkkupurkki. Yksi neuvo- työnnä pikkulusikan varsi tms. Sinne kannen rakoon ja väännä niin että saa ilmaa.. Ja sitten aukeaa. Avot- ei tarvita miestä. Mut ku mul on toi auto, jonka öljypohja vuotaa ku seula..