V
"vieras"
Vieras
Minulla on kaveri, joka asettaa aina omat menonsa/tarpeensa/tunteensa etusijalle ja ylimmäksi. Tällä tarkoitan nyt sitä, että kaveri tuntuu kuvittelevan, että kukaan muu kuin hän ei voi olla kiireinen/väsynyt/jotain muuta. Hän vähättelee muiden tunteita ja tarpeita, ja käyttäytyy myös ikään kuin kenelläkään muulla kuin hänellä ei olisi edes oikeutta olla nimenomaan kiireinen/väsynyt tai jotain muuta.
Tällä kaverilla on itsellään kolme lasta, ja hän on yksinhuoltaja. Hän valittaa kiireitään ja väsymystään, mutta mikäli joku muu (etenkin, jos lapsia on vähemmän kuin hänellä) erehtyy toteamaan, että kyllähän tässä kiireinen päivä takana onkin, ja että nukkumaan voisi jo lähteä, päivittelee tämä ensiksi mainittu mamma suureen ääneen, miten tuo toinen osapuoli muka nyt niin väsynyt on ja mistä tällä muka kiireitä piisaisi.
Mamma numero yksi ei aina ehdi vastaamaan puhelimeen, mikä on täysin ymmärrettävää, koska kukapa nyt aina ehtisi. Kuitenkin hän närkästyy mitä suurimmin, mikäli hänen puheluihinsa ei tasan sillä sekunnilla vastaa, kun hän soittamaan sattuu. Sitä hän ei suinkaan voi ymmärtää, että muillakin vanhemmilla (ja jos nyt rinnastetaan, niin yh-äideillä) on omat kiireensä lapsen/lasten ja kodin suhteen - tai että muutkin mammat hänen laillaan kaipaavat välillä ihan vain sellaista vapaata hetkeä, esimerkiksi kirjan tai telkkarin tai lenkin tai jonkun muun vastaavan parissa - sellaista hetkeä, jolloin ei vähempää voisi puhelimeen vastaaminen kiinnostaa.
En minä sitä sano, etteikö kolmen lapsen kanssa aikamoinen tekeminen varmasti olisikin - aivan varmasti on! Kun lapsia on enemmän, niin puuhaakin on sitä myöten enemmän. Mikä tässä nyt kuitenkin on se pointti, on se, että kenenkään kiireitä tai tunteita ei pitäisi vähätellä tuolla tavoin, kuin hän tekee.
Tekisi mieleni sanoa asiasta jotakin, mutta tyyppi sattuu olemaan sellainen, jolle ei voi sanoa yhtään mitään edes hyvin, hyvin kauniisti ilman, että tämä loukkaantuu verisesti ja leikkii marttyyria seuraavat puoli vuotta.
Tällä kaverilla on itsellään kolme lasta, ja hän on yksinhuoltaja. Hän valittaa kiireitään ja väsymystään, mutta mikäli joku muu (etenkin, jos lapsia on vähemmän kuin hänellä) erehtyy toteamaan, että kyllähän tässä kiireinen päivä takana onkin, ja että nukkumaan voisi jo lähteä, päivittelee tämä ensiksi mainittu mamma suureen ääneen, miten tuo toinen osapuoli muka nyt niin väsynyt on ja mistä tällä muka kiireitä piisaisi.
Mamma numero yksi ei aina ehdi vastaamaan puhelimeen, mikä on täysin ymmärrettävää, koska kukapa nyt aina ehtisi. Kuitenkin hän närkästyy mitä suurimmin, mikäli hänen puheluihinsa ei tasan sillä sekunnilla vastaa, kun hän soittamaan sattuu. Sitä hän ei suinkaan voi ymmärtää, että muillakin vanhemmilla (ja jos nyt rinnastetaan, niin yh-äideillä) on omat kiireensä lapsen/lasten ja kodin suhteen - tai että muutkin mammat hänen laillaan kaipaavat välillä ihan vain sellaista vapaata hetkeä, esimerkiksi kirjan tai telkkarin tai lenkin tai jonkun muun vastaavan parissa - sellaista hetkeä, jolloin ei vähempää voisi puhelimeen vastaaminen kiinnostaa.
En minä sitä sano, etteikö kolmen lapsen kanssa aikamoinen tekeminen varmasti olisikin - aivan varmasti on! Kun lapsia on enemmän, niin puuhaakin on sitä myöten enemmän. Mikä tässä nyt kuitenkin on se pointti, on se, että kenenkään kiireitä tai tunteita ei pitäisi vähätellä tuolla tavoin, kuin hän tekee.
Tekisi mieleni sanoa asiasta jotakin, mutta tyyppi sattuu olemaan sellainen, jolle ei voi sanoa yhtään mitään edes hyvin, hyvin kauniisti ilman, että tämä loukkaantuu verisesti ja leikkii marttyyria seuraavat puoli vuotta.
Taitaa olla melko yleistä tuommoinen käytös sitten..
