kaveri ei ymmärrä miksi me lomaillaan lasten kanssa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Amanta"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"Amanta"

Vieras
käydään kylpylälomilla muutaman kerran vuodessa, kesäisin kierrellään suomea,huvipuistoja yms. ja noin joka toinen vuosi käydään ulkomailla.Ja mä en oikeesti edes haluis lähtee ilman lapsia lomalle!jos me halutaan kahden keskistä aikaa miehen kanssa menee lapset mummolaan ja me ollaan kotona.kaveri kysyi miksi me otetaan lapset mukaan kun eihän siellä voi mitään silloin tehdä ja että lasten kanssahan ehtii olla tarpeeks kotona. oonkohan mä jotenkin outo? kun siskonikin oli samaa mieltä kaverini kanssa. miten te muut lomailette?
 
Me ainakin halutaan lomailla lasten kanssa. Sehän on aivan mahtavaa seurata kun ovat innoissaan ja kun saa näyttää uusia paikkoja. Sitten vielä muistella perheen kesken jälkeenpäin. Meilläkin on sitten aikuisten illat erikseen ja ei lähdetä kauas.
 
Jos me jossain reissussa lomaillaan niin lapset on mukana. Eihän se mikään loma ole, jos mie hermoilen kokoajan,et miten lapset pärjää? Onko ne syöny, nukkunu, onko niillä ollu hauskaa yms.
 
sisko on ihan samaa joskus ihmetellyt. Hänen mielestään ei se ole oikeaa lomaa, jos on lapset mukana. Mun mielestä lomamatkat on perheen yhteinen juttu.

ei sillä, etteikö se olisi lomaa ilman lapsiakin, mutta en koe lapsia taakkana tai rasitteena lomareissulla.
 
Yleensä aina lapset mukana. Juuri tammikuussa käytiin kahdestaan 10-vuotis häämatkalla ja tuli kauhea morkkis kun lapset ei pääse nauttimaan lämmöstä ja uimisesta ja etenkin bamse klubista. Kesäkuussa kierretään suomia 3 viikkoa asuntoautolla ja syksyllä ehkä ulkomaille koko porukan voimin.
 
höpön pöpön. jokainen lomailee niin kuin parhaaksi katsoo. lasten parhaaksi on,e ttä lomaillaan koko perhe yhdessä.

Me lomaillaan melkein aina koko perheellä. 6 vuotta lapsellisia ja yhden kerran käyty pitkä viikonloppu Euroopassa kahdelleen miehen kanssa. Hyviä lomia jatkossakin lasten kanssa!
 
Joillakin on lapsiinsa työsuhde. Itse näen lapset perheenjäseninä, siinä missä miehenikin. Lomailemme pääasiassa kaikki yhdessä. Joskus olen lähtenyt reissuun kolmistaan lasten kanssa, pari kertaa olen ollut kaksistaan miehen kanssa. Kahtena kesänä olen itse tehnyt kesätöitä (opiskelin, ja piti tehdä oman alan töitä kesäisin työkokemuksen takia) jolloin mies ja lapset ovat mökkeilleet ja reissailleet suomen rajojen sisällä.
 
Enimmäkseen viihdymme kotona, mutta en nauttisi lomasta ilman lapsia.

Tosin eihän se loma ole lomaa, jos lapset ovat pieniä. Minusta ulkomaanloma kahden pienen kanssa oli aika rankka. Kotona pääsee helpommalla.
 
Meillä lapset aina mukana =) En voisi jättää hoitoon, ei se olisi lomaa minulle. Jonkun pikaisen shoppailuloman voisin harkita tekeväni ystävieni kanssa siten, että mies jää lasten kanssa kotiin. Mutta perheenä lomaillaan ja näin tykkään kyllä tässä vaiheessa tehdäkin. Ehtii sitä kahdestaan lomailla sitten kun lapset on isoja, eivätkä edes halua lähteä "vanhusten" mukaan. Sekin aika kuulemma tulee yllättävän nopeasti ;)
 
Mä taas en ymmärrä miksi vanhemmat lomailevat ilman lapsia.. Tai siis jotain satunnaisia keskinäisiä lomailuja tajuan kyllä. Mutta kyllä sitä itse haluaa lomilla tarjota ennen kaikkea sen oman jakamattoman huomionsa lapsille ja elämyksiä, kokemuksia..
 
Te lomailette niinku lomailette..:D ja muut lomailee niinku lomailee, ei kai siinä sen kummempaa.. erilaisiahan me ollaan kaikki..

Itsellä lapsi on vielä niin pieni, ettei ihan ehkä lomailu ole ajankohtaista (ja elämäntilanne muutenki sellanen), mutta mun vanhemmat on sanoneet, että mun ja mun veljen kanssa lomailu oli parasta ikinä.. varsinki isä aina hehkuttaa sitä, että oli kiva edenin kylpylässä katsoa, kun me kaks leikittiin vedessä ihan riemuissamme.. sanoo, että oli yksi niitä hetkiä elämässä, kun hän on ollut oikeasti älyttömän onnellinen..
 
[QUOTE="Noo";23651849]Nautinto lomasta kertautuu lapsiluvun mukaan.

Olisi tyhmää olla aurinkolomalla ja miettiä, että lapset olisivat pitäneet tuosta ja tuosta jne.....[/QUOTE]

Just näin. Saman asian takia on vaikea edes syömässä käydä miehen kanssa kaksin. Kurjaa ajatella, että voi, lapsetkin olisivat tykänneet tästä ravintolasta, näistä ruoista, näistä tauluista, tästä atmösfääristä.
 
No me lomaillaan taas puoliksi lasten kanssa ja myös ilman lapsia. Vähän kohteen mukaan, kyllä mun mielestä on ihana olla mihenekin kanssa kahdestaan viikonloppureissussa :) Toki lasten hoitoon laittaminen aluksi oli kova pala, mutta oppii rentoutumaan kun siihen totuttelee vähän kerrassaan ja on luotettava paikka missä lapset voivat olla. :)

Mulle ei tulisi mieleenkään viedä kahta alle 4 vuotiasta risteilemään ja Tallinnaan hotellireissulle, mutta sensijaan muumimaailma, särkänniemi, ne on heidän paikkoja. Tallinnan reissusta nautin ravintoloineen ja ostoksineen aikuisten kesken ja taas eläintarhat, muumimaailmat, sukulaisreissut suomen sisällä on sellaisia, joita on ihana tehdä lasten kanssa. Kylpylälomalla voidaan käydä joko lasten kanssa tai ilman.

Viikon ulkomaanmatkoja ollaan tehty viimeksi ennen lasten syntymää. Minä kotihoidontuella ja kohta opintotuella,mieluummin reissaan pieniä lyhyitä reissuja kuin satsaan yhteen isoon, ehkä sitten kun on varaa paremmin voidaan mennä lasten kanssa etelään :) Mieluummin sellaisille reissuille lähdenkin vähän isompien kanssa.
 
[QUOTE="hanna";23652155]Lapsi vasta 2vee,joten eipä tulisi mieleenkään lomailla ilman häntä. Ollaan tehty useampi ulkomaanmatka hänen kanssaan,ja ollaan kaikki nautittu reissuista. :)[/QUOTE]

No mä sanon taas näin päin, että mun nuorin lapsi on JO 2v ja että onpa ihana lomailla pitkästä aikaa välillä ilman lapsia miehenkin kanssa. :D
 
No mitä lomaa se olisi jos kauhea ikävä lapsia koko ajan...Parin päivän kahdenkeskiset kylpylälomat kyllä ymmärrän, mutta jotenkin karua jättää lapset viikoksi tai kahdeksi johonkin mummolaan, vaikka tietäisi että lapset nauttisivat äärettömästi reissusta. Toki jos teini-ikäinen ei halua Espanjan aurinkorannalle läskistyvien keski-ikäisten vanhempiensa kanssa, niin jääköön sitten pois matkalta :D
 
No mitä lomaa se olisi jos kauhea ikävä lapsia koko ajan...Parin päivän kahdenkeskiset kylpylälomat kyllä ymmärrän, mutta jotenkin karua jättää lapset viikoksi tai kahdeksi johonkin mummolaan, vaikka tietäisi että lapset nauttisivat äärettömästi reissusta. Toki jos teini-ikäinen ei halua Espanjan aurinkorannalle läskistyvien keski-ikäisten vanhempiensa kanssa, niin jääköön sitten pois matkalta :D

No eikös lomailua ole ihan kaikki vapaa-ajan reissaaminen, ei pelkkä viikon etelän matka :) Mulle pääsiäinennkin oli lomailua , ja ihan koti-Suomessa. Ja nimenomaan tuollaisia viikonloppulomia meinaan kun puhun, että miehen kanssa ollaan lomailtu. Loma se on pienikin irtiotto :D
 
Mun mielestä loma on vasta loma, kun on helppoa, eikä tarvii stressata yms.

Eli KOTONA. Kotona on lapsiturvallista, ei tarvii välittää aikatauluista muuta kun että evästä pöytään jälkikasvulle, ei tarvii edes hiuksia föönata jos ei tahdo, eikä sääriä ajella. AAAHHH!
Mökillä onkin jo tuskaisempaa, lapsia pitää vahtia (ranta, kalliot, käärmeet), siellä on hyttysiä ja ulkohuussi (eli pesulle pääsee mereen - oletteko koskaan koittaneet pestä hiuksia merivedellä? argh!)
Viime kesänä käytiin Linnanmäellä. (lapset 5 ja 7). Hirrveä määrä kampetta pitää pakata mukaan, varautua kaikkiin keleihin, joista helle on pahin. Kuuma tulee, auringolta pitäisi suojautua, rennot vaatteet näyttää dorkalta (olen 65kg/161 cm, eli ei shortseja selluliittireitevälle).
Miten muka lähtisin sen vaatekuution kanssa ulkomaille? Neljän ihmisen kengät jo veisi yhden laukun!
 
Lähden siitä, että lomailemme perheenä. Tuntuisi hassulta ja jotenkin itsekkäältäkin matkustaa ilman lapsia. Lapset ovat matkustaneet mukana vauvasta asti ja matkakohteet valittu lasten ikätason mukaan. Rahatilanteen salliessa ja suhteen sitä vaatiessa ollaan tehty muutama matka ilman lapsia, yksi viikonloppuloma Eurooppaan ja muutama kotimaan kaupunkiloma.
 
Kylla me lomaillaan seka lasten kanssa etta ilman. Jotkut kohteet on hyvia lapsikohteita - toiset sitten taas ei. Ja kun on lapset mukana niin tehdaan sellaisia asioita joista kaikki nauttivat - kun on vaan aikuiset niin sitten enempi niita aikuisten asioita. Huono omatunto ei ole kellaan. Lapset ymmartavat hyvin kuinka homma toimii. Yksi tekee niin, toinen tekee nain - jos homma toimii perheessa niin eiko se ole 'voitto\voitto' tilanne. Mita sita miksikaan muuksi kaantamaan ja vaantamaan?
 
Kukin tyylillään, mutta täytyy myöntää, että minunkin korvaani särähti, kun kaveri totesi, että onneksi oli lomalla lastenvahtiapua mukana, koska muuten olisi ollut niin stressaavaa...

Kyllä muakin voi asiat stressata, muttei onneksi vielä perheenjäsenet.
 
[QUOTE="vieras";23652347]Mun mielestä loma on vasta loma, kun on helppoa, eikä tarvii stressata yms.

Eli KOTONA. Kotona on lapsiturvallista, ei tarvii välittää aikatauluista muuta kun että evästä pöytään jälkikasvulle, ei tarvii edes hiuksia föönata jos ei tahdo, eikä sääriä ajella. AAAHHH!
Mökillä onkin jo tuskaisempaa, lapsia pitää vahtia (ranta, kalliot, käärmeet), siellä on hyttysiä ja ulkohuussi (eli pesulle pääsee mereen - oletteko koskaan koittaneet pestä hiuksia merivedellä? argh!)
Viime kesänä käytiin Linnanmäellä. (lapset 5 ja 7). Hirrveä määrä kampetta pitää pakata mukaan, varautua kaikkiin keleihin, joista helle on pahin. Kuuma tulee, auringolta pitäisi suojautua, rennot vaatteet näyttää dorkalta (olen 65kg/161 cm, eli ei shortseja selluliittireitevälle).
Miten muka lähtisin sen vaatekuution kanssa ulkomaille? Neljän ihmisen kengät jo veisi yhden laukun![/QUOTE]

Heh, onhan tuossa pointtikin. Tosin voin omasta kokemuksesta todeta ettei se aina noin mene...Vastikään oltiin viisi henkeä Pariisin EuroDisneyssä ja kyllä oli kaikilla kivaa! (Ja on oltu huvipuistot, pääkaupungit lahden molemmin puolin, kylpylät, etelän loma etc)
 

Yhteistyössä