Kaveri ei iloitse raskaudestani :(

Todella hyvä kaverini kärsi pitkään lapsettomuudesta, mutta sai kun saikin lapsen hoidoilla ja nyt odottaa toista lasta. Olen ollut koko ajan hänen tukenaan, yhdessä on itketty surut ja naurettu ilot. Olen aidosti ilonen että hänelle on nyt tulossa myös toinen vauva, sillä se näytti pitkään jäävän vain haaveeksi.

Nyt kuitenki havaitsin itsekin olevani raskaana. Lapsi on toivottu, mutta ei mitenkään suunnittelemalla suunniteltu. Myös minulle raskautuminen on ollut haastellista, mutta meidän ei ole tarvinnut lähteä rankkoihin hoitoihin. Yksi lapsi minullakin ennestään.

Kun ilmoitin ystävälleni raskaudesta, hän kääntyi heti sisäänpäin ja ei halua keskustella aiheesta. Tämä loukkaa minua suuresti, sillä itse olen aina ollut hänen tukenaan. Mistä tällainen voi johtua ja miksi ystävä käyttäytyy näin? Harkitsen jopa välejen katkaisua, sillä minusta hän kohtelee minua todella epäreilusti

 

No, on kyllä outoa ja varsinki ku kerta kaveriski odottaa toista lasta... Kirjota kirje sille tai sähköpostia.. Kerro tuntemuksista jne ja jos on kylmä vielä sua kohtaa niin pistä välit poikki

 

No en kyllä ymmärrä. Todella outoa. Loukkaantuisin varmaan tuollaisesta minäkin.

 

Nyt tuntuu olevan niin että hyvin moni hoitojen avulla raskaaksi tullut suhtautuu nuivasti jokaiseen joka tulee raskaaksi helpommin kuin mitä he ovat tulleet. Jostain syystä tuntuvat ajattelevan että helposti raskautuminen on viety heiltä pois ja syyttävät sitten viatonta raskaaksi tulijaa tästä omasta ongelmastaan.

Keskustele asiasta, omituista on kyllä ettei ystäväsi halua puhua asioita selväksi.

 

Vaikuttaa siltä että kaverisi on jollain tapaa jumahtanut katkeruuteen jota lapsettomuus voi aiheuttaa. On monia joilla se katkeruus ei katoa vaikka saakin lapsen.
Jos on oikeasti hyvä ystävä kyseessä, anna hänelle aikaa, voi olla että itsekin kärsii tuosta katkeruudesta mutta tarvitsee aikaa ja tunteiden käsittelyä päästäkseen siitä yli.

 

Tuntuu vaan niin väärältä aina ymmärtää ja ymmärtää, kun toinen ei suostu näyttämään mitään positiivisia tunteita omaa onneani kohtaan Miksi näin? Eikö se kenenkään muun mielestä ole epäreilua? Eihän hänen hankala lapsensaanti minun syy ole!

 

Miten on suhtautunut sinun aiempaan lapseesi? olisi halunnut itselleen kaiken huomion raskaudessa. itsekäs paska. ei lapsettomuus tee hyvää ihmistä kenestäkään, jos pitää valita niin huonon paskan.

 

Edelliseen raskauteen suhtautui ihan ok ja lapsen kanssa tulee hyvin toimeen. Tosin silloinkin oli vähän sellainen olo, että kukaan muu ei olisi saanut olla raskaana...Vaan ei kuitenkaan mitään tällaiseen verrattavaa! Suren kyllä jos ystävän nyt menetän, vaan onko tuollainen ystävä edes mikään oikea ystävä

 

Olisi halunnut itselleen kaiken huomion raskaudessa.

 

Katkeruus valitettavasti jää lapsettomuushoidoista. Ei niitä niin vaan unohda vaikka lapsa saakin, ensiksikin hoitoihin liittyy äärettömän voimakkaita tunteita ja pelkoa. Katkeruus se vaan jää.

 

En ymmärrä miten naiset saa tästäkin asiasta riitaa aikaiseksi. Naurettavaa.

Itsekin olen raskaana, toiset on kiinnostuneita, toiset ei. Mitäs sitten. Jos huomaan että jotakuta ei kiinnosta vauvajutut niin jutellaan jostain muusta enkä pahastu. Ja toisia ei nyt vaan niin hirveästi kiinnosta muiden raskaudet, vaikka oma raskaus kiinnostaa.

 

Miksi hänen täytyisi "iloita" raskaudestasi? Eikö pelkkä neutraali suhtautuminen riitä? Toki jos sanoo jotain ikävää raskaudestasi, niin sitten on loukkaavaa, nutta muuten mielestäni ymmärrettävää.
Tärkeintahän on, että itse iloitse raskaudestasi, etkä anna muiden ilottomuuden siihen vaikuttaa.

 

Ihmettelen itsekin, miksi pitäisi jotenkin erityisesti iloita raskaudestasi. Kai hän sentään onnitteli tai jotenkin kommentoi?

Ymmärrän pointin, että myös ex-lapsettoman lapsettomuushoitoja käyneen naisen on vaikea iloita muiden "helposti alkaneista" raskauksista... tai ylipäätään "innostua" muiden raskauksista. Miksi pitäisikään? Kuten monet kirjoittivat, myös katkeruus saattaa jäädä elämään ja moni lapsettomuushoitoja käynyt (ja lapsen niillä saanut) sanookin että lapsettomuus on ikuinen arpi. Moni ei uskalla lähteä edes yrittämään toista lasta hoidoilla, koska lapsettomuushoidot ovat erittäin rankat henkisesti. Sitä ei pysty ymmärtämään kukaan muu kuin toinen lapsettomuushoidot käynyt.

Ikävää vain, jos siihen katkeruuteen jää pyörimään. Mutta ilmeisesti ystäväsi ei mitenkään negatiivisesti ole kommentoinut raskauttasi? Hän ei ole ehkä vain halunnut ottaa asiaan enempää kantaa, eikä se minun mielestäni ole hänen velvollisuutensakaan.

Itsekin lapsettomuudesta kärsineenä, nyt kolmatta lasta odottavana, en mitenkään iloitse ja innosta hihku toisten raskauksista - en sitä ole ennen hoitojakaan tehnyt. En vain ole sellainen. Toki onnittelen yms asiaan kuuluvaa. Muiden raskaus ei ole minulta pois ja olen joutunut paljon työstämään erilaisia negatiivisia tunteita. Katkeruutta en koe, eikä lapsettomuus enää tunnu kipeänä asiana. Asia olisi ehkä eri jos en olisi lapsia saanut.

 

[QUOTE="vieras";26729117]Olisi halunnut itselleen kaiken huomion raskaudessa.[/QUOTE]
Minullekin tuli tämä mieleeni. Eikä edes negatiivisessa mielessä vaan jos ystävä on suuresti iloinnut ap:n osallistumisesta hänen raskauksiinsa, lapsettomuushoitoihinsa yms, niin ap:n oma raskaus voi tuntua ystävästä nyt siltä, että hän menettää tämän aiemmin ihanana asiana kokemansa tuen.

 

Mulle on vähän sama asia se kun kuulen että... No ompas vaikea selittää...
Minulla on kaksi poikaa ja kuopuksesta luvattiin tytöä ja sitten sieltä tulikin poika. Nyt kun kuulen joku saa tytön niin kirpaisee. Tähän asti olen selvinnyt ja toivottavasti jatkossakin etten tulisi katkeraksi ettei itselläni ole tyttöä. Melkein olemme lyöneet lukkoon mieheni kanssa että kaksi lasta riittää...
Niin olisiko etäisyyden ottaminen hyvä? En tiedä vaikea sanoa...

 

'' Lapsi on toivottu, mutta ei mitenkään suunnittelemalla suunniteltu. ''
Ehkä vastaus löytyy tästä lauseesta?
Ystäväsi, ei ehkä henkohtasesti ole sinulle loukkaantunut vaan ylipäättään on loukkaantunut /turhautunut siitä, että ihmiset jotka eivät varsinaisesti ole ''yrittämässä'' lasta, niin sen saavat mitään tarkempaa suunnitelmaa. Anna ystävällesi aikaa. Onhan se hieman epäreilua, että ystäväsi käyttytyy sinua kohtaan tuolla klailla, mutta jos hän on ystäväsi sinun häätyy nyt antaa asian hautua. ja jos ystäväsi on kylmäkiskoinen sinua kohtaan pitkäänkin, niin oliko hän ystäväsi.

Voin omasta kokemuksesta kertoa, että kyllä se pisti mielen matalaksi, kun esikoista yritettiin ja yritettiin ja ei onnistunut. ja sitten ystäväni tuli kertomaan,että odottaa ja ei halua lasta. ja menee tekemään abortin. kyllä ystävyys oli silloin koetuksella. mutta onneksi ystäväni ymmäris, että en henkilökohtasesti ollut häneen suuttunut vaan muuten tähän elämän epäreiluuteen.

 

Näin kai se sitten on. Tuntuu vaan oudolsta, että hänen raskaudestaan tulisi puhua päivät pitkät, mutta jos mainitsen omani, niin hän heti vaihtaa puheenaihetta....Ollaan vielä tosi läheisiä, soitellaan joka päivä, joskus useitakin kertoja. Kaippa se täytyy nyt yrittää antaa hänelle aikaa, vaikkakin, tämän jälkeen on tullut tunne että ei edes huvita puhua ko ystävän kanssa.

 

En ole koskaan osannut odottaa että ihmisten pitäisi erityisesti iloita raskauksistani, vaikkakin positiivinen suhtautuminen ja kiinnostus on tuntunut kivalta. Ymmärrän senkin että hoidoilla lapsensa saanut voi tuntea haikeutta ja katkeruuttakin toisten noin vain puoli-yllätyksellä alkaneista raskauksista.

Kuitenkin voisin kuvitella että toista lastaan odottava lapsettomuudesta kärsinyt voisi vähän yrittää myös myltäelää ystävänsä raskautta, varsinkin jos ystävä on ollut häntä tukemassa ja iloitsemassa hänen raskauksistaan. Jokseenkin itsekkäältä kuulostaa että tämän lapsettoman raskaudesta pitäisi puhua kokoajan mutta heti jos toinen puhuu jotain omasta raskaudestaan niin loukkaannutaan ja vaihdetaan aihetta.

Aika ankeaa se lapsettoman raskaus jos ympärille ei saisi mahtua muita odottajia. Itse kun olen aina tykännyt että on ollut kiva olla raskaana yhtäaikaa jonkun läheisen kanssa. Siinä saa juttuseuraa jo erilailla ja osaa itsekin olla kiinnostuneempi toisesta kun käy itsekin samoja asioita läpi.