M
meriley
Vieras
Löysin blogin jokin aika sitten ja olen nyt lukenut sen alusta loppuun. Pidän oikein kovasti blogistin tyylistä ja blogin elämänmyönteisestä fiiliksestä. Löysin jopa jotain hänen nettiputiikistaan ja nyt meillä komeilee eteisen vanhan ja entisöidyn senkin päällä kaksi aivan upeaa rustiikkista valaisinta.
Blogia selailtuani yhtä asiaa jäin kuitenkin miettimään. Nimittäin sitä, että heidän (aivan suloiset) lapset eivät koskaan hymyile valokuvissa. Ovat kovin totisia aina. Oma taapero hassuttelee heti kun kamera otetaan esille ja vaikea olisi saada totista kuvaa. Ei siis muuten, mutta jäi jotenkin mieleen lasten totisuus ja jollain tapaa surumielinenkin olemus.
Blogia selailtuani yhtä asiaa jäin kuitenkin miettimään. Nimittäin sitä, että heidän (aivan suloiset) lapset eivät koskaan hymyile valokuvissa. Ovat kovin totisia aina. Oma taapero hassuttelee heti kun kamera otetaan esille ja vaikea olisi saada totista kuvaa. Ei siis muuten, mutta jäi jotenkin mieleen lasten totisuus ja jollain tapaa surumielinenkin olemus.