Kauniit/rumat äidit

Kuinka moni teistä äideistä tuntee itsensä kauniiksi?

Mä en ainakaan tunne... Poika 2v4kk, vauva-aikana huono nukkuja ( heräsi tunnin välein ekat 8kk) imettämisvaikeuksia jne, ei hoitoapua joten 24/7 lapsen kanssa, ainoana liikuntana vaunukävelyä ja kotona pientä jumppaa Oman jaksamisen mukaan. Koko viime talven lapsi sairasti, taaskaan ei nukuttu, itse sairastin uupumuksen.

Viime keväänä sain energiaa jostain sen verran että sain hommattua babysitterin pari kertaa viikossa, jotta pääsis jumppaan. Tiputin vihdoin (2v. Synnytyksen jälkeen) viimeiset raskauskilot, ostin uusia vaatteita, kävin kampaajalla( joka leikkasi pitkät kutrini ihan lyhyiksi!!!) ja pikkuhiljaa alan hyväksymään itseni tällaisena, alituiseen väsyneenä, muutama ylikilo ja jo krooniset tummat silmänaluset...

Eiköhän kaikkien kauneus loppujen lopuksi lähde siitä omasta tyytyväisyydestä, eikä siitä mitä joku anu saagim sanoo?!? Jokainen olkoon kaunis omalla tavallaan!

 

Huolehdin ulkonäöstäni, pukeudun ja meikkaan nätisti joka päivä. Olen luonnostaankin hoikka.
Muttamutta, yksinhuoltajana sitä sai valvoa aika yksin koko vauvavuoden, mikä jätti kyllä omasta mielestäni jälkensä naamaani. Rinnat myös pienenivät imetyksen loputtua parilla kuppikoolla, mikä hieman nakertaa naisellista itsetuntoani.

Sanotaanko niin, että hyvinä päivinä tunnen oloni kauniiksi ja muutkin aina silloin tällöin ulkonäköäni kehuvat, mutta enimmäkseen koen olevani aika väsyneen näköinen, vaikka muuten olisinkin viimeisen päälle laitettu.

 

Mie en jaksa omakohtaisesti välittää ulkonäöstäni, terveyden puolesta ja aviomiehelleni kelvaten kyllä.

 

kaunis en ole ollut ikinä, sairaalta/väsyneeltä olen näyttänyt aina kalpeuteni & tummien silmänalusten vuoksi.
silti olen ulkonäkööni melko tyytyväinen, hyvä leikkaus & väri tukkaan sekä meikkivoide
(tai bb-voide, jos ei jaksa meikata) kohentaa oloa kummasti

 

No en mä vastaheränneenä itseäni mitenkään kauniina pidä, mutta vähän meikkiä naamaan ja hiukset hyvin niin kummasti päivä kirkastuu Päivittäinen kuntoilu kotona ja lisäksi pari kertaa viikossa ohjatuilla tunneilla+kuntopyöräillen pitää mielen virkeänä ja kun hieman katsoo mitä päällensä pukee on mukava lähteä liikenteeseen

 

Tunnen itseni ihan kauniiksi naiseksi, oikeastaan olen itseeni tyytyväisempi nyt kuin esim. 5v sitten. Äitinäoloni ei sen sijaan aina ole niin kaunista. :ashamed:

 

kaunis en ole ollut ikinä, sairaalta/väsyneeltä olen näyttänyt aina kalpeuteni & tummien silmänalusten vuoksi.
silti olen ulkonäkööni melko tyytyväinen, hyvä leikkaus & väri tukkaan sekä meikkivoide
(tai bb-voide, jos ei jaksa meikata) kohentaa oloa kummasti

mulla vähän sama juttu, kalpeelta vähän aina näyttänyt ja pulska koko ikäni ollut. Ainakin tän hevimamman tyyliin sopii kalpeus jotenkin aina sopinut

 

Minä tunnen, vaikka ikääkin jo alkaa olla. Huolehdin itsestäni käymällä vähintään kerran viikossa kuntosalilla. Tämän lisäksi kävelen päivittäin vähintään kolmisen kilometriä + voimistelen kotona.

Viimeksi ollessamme mökillä tyttärieni 4-vuotias kaveri ihmetteli sitä, miksi minä olen näin nätti. Syytin hyvää geeniperimääni Itse asiassa viime aikoina olen saanut päivittäin ulkonäkööni liittyviä kohteliaisuuksia nyt kun tarkemmin asiaa mietin.

Muksuni alkavat olla jo siinä iässä, että pahimmat yöheräilyt ovat olleet jo aikaa sitten ohi.

 

Minusta ns. "rumia" ihmisiä ei ole. Kaikissa on jotakin kaunista. Jo itsestään huolehtimalla pääsee pitkälle.

 

En mä ole ollut kaunis ennen äitiyttäkään. Mun avut on varmaan vaan jossain muualla, ei kaikkien tarvitse olla kauniita

 

Jepjep... Kauniista naisesta rumaksi äidiksi... ;D

Kerjäsin ystävältä vähän kannustusta, ja marmatin hänelle, miten naama on vanhentunut reilussa vuodessa kymmenen vuoden edestä. Odotin tietty, että se sanoisi jotain "ihan hyvältä sää näytät" tms., mutta totesi vaan, että "no sulla onkin univelkaa". Huoh...

Tunnen oloni kauniiksi kun mies kehuu sellaiseksi. Noin muuten yritän ehkä olla ajattelematta asiaa liikaa. Tai yritän olla miettimättä liikaa sitä, mitä sieltä peilistä näkyy. Ja ainakin vertaamatta itseäni siihen kymmenen vuotta nuorempaan versioon...

 

Mä tunnen itseni nyt paljon kauniimmaksi, kuin vuosi sitten ennen lasta. Olen 14 kiloa kevyempi, sekä tukanvärin olen saanut luonnolliseksi ja olo on niin paljon puhtaampi ja energisempi, kun tehtiin kunnon ruokavalion muutos sekä liikuntaa jokapäivä tulee harrastettua jossain muodossa. :>

 

en koe olevani sen kummoisemman näköinen kuin ennen lapsiakaan, nykyään tosin tykkään paljon luonnollisemmasta tyylistä ja näytän jopa nuoremmalta kuin ennen sen pakkelikerroksen kanssa

 

Mä oon ihan jees niinku oon aina ollu. Osaan korostaa parempia puoliani aika hyvin. Ei se äiteys oo niin vaikuttanu mun ulkonäköön mitä nyt tissit ei oo ihan yhtä kiinteet mut ei ne siltikään näytä siltä että heti ekana ne nähdessään ajattelis että onpa siinä pilalle lutkutetut lerpakkeet

 

Jaa, ei mulla ainakaan lapset ole kauneutta vieneet vaan ikä. Olin kauniimpi kolmikymppisenä ekan lapsen saatuani kuin koskaan sitä ennen. ja hoikempi. (noin nelkytkiloinen)

Nyt ei voi mitenkään sanoa enää kauniiksi, johtuen iästä.

Ja tuotakaan en peesaa, että kauneus olisi jotain tunnetiloja. Kauneus on kauneutta ja jokainen miestä tietää kun näkee kauniin naisen. Kauneus on ihanaa ja katson kauniita nuoria naisia ihaillen, ja niin pitäisi meidän jokaisen tehdä, eika kadehtia kuin mätäpaiseet.

Lihavuus ja itsekurin puute ei ole kaunista, sitäkin on tullut nyt vanhemmiten.

väsymys ja unen puute ei rumenna nuorta ihmistä. vanhempaa kylläkin.

 

mitä tulee vaunulenkkeilyyn tai kotona venyttelyyn, imetykseen yhdistettynä ne ainakin saivat mut laihtumaan nelkytkiloiseksi. hyvää liikuntaa ne ovat. ja ekologisempaa kuin salit.

 

Aloittaja on ilmeisestikin yksinhuoltaja? Jaksamista sinne! Jospa se lapsi alkaa jossain vaiheessa nukkua ja saat itsekin levätä.