Kauhukohtauksiako?

Meillä on 4,5-vuotias tyttö ja hän alkaa hysteerisen itkun n.1-3h nukahtamisesta ja kestää yleensä alle 10min.Hän vaan huutaa ja on hikinen saattaa täristä,eikä osaa vastata mihinkäänPelokas ilme kasvoillaan ja lasittuneen näköiset silmät.Ei auta oikein mikään siihen.Jos yrittää ottaa syliin tai viedä esim veskiin(kun luulin ensin että herää pissille)niin alkaa kirkumaan enemmän ja on aivan paniikissa eikä tajua mistään mitään..pelottavaa.Osaako joku kertoa onko nämä niitä vaiko ei..? :'( mä olen todella peloissani...

 

kuulostaa kauhukohtauksilta. Itselläni ei kokemusta VIELÄ, paitsi, että itse sain pienenä noita kauhukohtauksia 4-5 vuotiaana... Eivät silloin osanneet neuvolassakaan auttaa. Tilannetta ei helpottanut sekään, että olin seurakunnan kerhossa, jossa laulettiin jumalan kämmenellä... Pelkäsin, että se iso käsi tulee ikkunastani ja vie minut mennessään.

En kyllä osaa auttaa tässä tilanteessa Mutta kyllä ne JOSKUS ohi menee! :hug:

 

meidän kohta 4v on aina välillä..mm. toissa yönä huus "kurkku suorana", tärisi, huitoi pois,katsoi käsiään. Lopulta sain syliin rauhotettua ja selitti että kädet oli jäänyt johonkin väliin. Veikkaan että on ollut liian vauhdikas päivä tai muuten rajut leikit, mikä sit tuli uniin. Meillä ongelmana kun ei meinata millään saada iltaisin rauhottumaan, eikun vaan villiintyy

 

Kuulostaa aivan samanlaisilta kohtauksilta, joita omalla pojallamme oli 1,5-5v iässä. Vasta nyt tänä syksynä (täytti kesällä 5v) on tilanne helpottunut. Poikamme jopa usein oksensi tämän kauhukohtauksen päätteeksi. Käytin häntä terkkarilla, lääkärillä ja psykologillakin, kun en uskonut, että noin hurjalta näyttävä asia voisi mitenkään olla normaalia. Tuo hikoilu, tärinä ja lasittunut katse kuuluvat kaikki asiaan. Lapsi ei kuulemma kohtauksista kärsi, mutta äitinä vierestä katsominen on joskus hurjaa. Lempeä rauhoittelu ja "ei hätää,äiti on tässä"- lauseiden toistaminen saattoi meillä joskus auttaa, mutta toisinaan kohtaus saattoi viedä aikaa yli 20 minuuttia.
Älä siis huoli. Loppuvat kyllä iän myötä, mutta vaativat aikansa.

 

kiitos vastauksista..todellakin tuntuu pahalta ja pelottavalta katsella vierestä..toivon mukaan helpottuu pian

 

Meiän reilut 2-vuotiaalla tytöllä on myös noita joskus. Syliin meiän neitiä on turha ottaa, koska huuto vain yltyy siitä. Kohtaus helpottaa nopeimmin, kun tytön antaa huutaa huutonsa ihan itsekseen, istuu itse siinä ihan lähellä ja silloin tällöin sanoo, että äiti on tässä. Kun kohtaus alkaa helpottaa, otan tytön syliin ja siihen tyttö sitten rauhoittuu ja nukahtaa. Onhan se hurjannäköistä, mutta tärkeintä on, että itse pysyy rauhallisena ja on siinä lähellä, lapsen tavoitettavissa.