Kauhukakara!


Hei! taas tuli annettua luunappi 2,7vuotiaalle pojalle kun on aivan mahdoton ei kertakaikkiaan usko ei niin mitään...tänään olin vaihtamassa vaippaa pojan 7kk ikäselle pikkusiskolle niin poika tulee ja astuu aika lujaa vatsan ja naaman päälle! eikä uskonut vaikka kielsin kovaa ja iskä tuli ja nosti sohvalle niin tuli vain takasin kiusaamaan. Sitten kun äsken yritettiin mennä päiväunille ja maattiin kaikki sängyssä niin poika aloitti potkimisen kaikkia kohtaan ja oli jälleen tottelematon kannoin hänet olohuoneeseen tuli juoksun kans takas rupes potkimaan iskä pisti makuuhuoneen oven taakse ja oven kiinni poika sanoi että haluaa nukkumaan ja iskä sanoi että voit tulla mutta et potki poika tuli alotti jälleen riuhumisen mulla paloi totaalisesti pinna otin kiinni ja annoin luunapin sitten poika nukahti.... :'( nyt tuntuu pahalle kun en haluais antaa edes sitä luunappia... auttasko joku mitä tekisin?? :/
 
Kuulostaa äärimmäiseltä huomion haulta. Anna väliin vauva isän hoitoon ja lähde tekemään jotain kivaa pelkästään pojan kanssa. Samoin isukki myös voi ottaa vuoroon pojan ja lähteä tekemään poikiin juttui. Auttaa voi myös se että vähän niinkuin "luottaa" poikaan ja pyytää vahtimaan isona veljenä siskoa tai muuten auttamaan isonaveljenä siskoa, kaikkea joka tuo pojalle hyvää itsetuntoa.... Kannattaa ainakin kokeilla, luulisi että tällä rauhoittuisi.
 
Huomiota kaipaa kun pikkusisko ei enää ole vauva, vaan alkaa jo vaatimaan enemmän hänkin.
Enemmän aikaa isoveljelle siis. Ja ennakoi tilanteet, ettei menisi kieltämiseksi. Ennakkoiden pystyt viemään pojan huomion muualle ennenkuin hän keksii tyhmyyksiä.
Anna isoveli vaihtaa vaippa siskolle, ole apuna ja kehu. Kehu poikaa korostetusti pienimmästäkin kilttinä olosta. Lupaile yhteisiä hetkiä kun sisko nukkuu, ja muista myös pitää lupaukset.
 
Meillä on pioka 2v10kk:tta ja on kans tosi kova uhma menossa ja tuntuu pahenevan koko ajan. Kyllä multakin on hermot menny totaalisesti ja oon antanu luunappeja, tosin sitten on huono omatunto. Meille odotetaan syksyksi tuplavauvoja ja mun voimat ja hermot on tosi loppumis pisteessä. Poika muistaa kiellon jälkeen vain hetken mitä ei saa tehdä ollaan sitten kotona tai muualla aina on sama meno päällä. Yö- ja päiväunille meno on yhtä showta, nukkui jo yli puolivuotta omassa sängyssä, mutta olin viime syksynä kokeilemassa työ elämää reilun kuukauden, niin siitä alkoi taas yö heräilyt. Olin niin väsynyt, et en jaksanut juosta nukuttamassa poikaa uudestaan tunnin välein joten otin hänet viereen. Mieskin teki silloin vain yövuoroja. Poika on aina ollut meillä etusijalla hänelle luetaan paljon, leikitään ja ulkoillaan. Kai tää on vaan sitä UHMAA joka loppuu aikanaan.

Jotenka koitetaan kestää! Meillä on kaikista vaikeuksista huolimatta maailman ihanin poika, josta tulee pian isoveli. Kyllä lapset kaikessa rasittavuudessaan ovat silti aivan ihania ja itsehän me olemme heidät tehneet eläämäämme jatkamaan.

Hyvää kesän jatkoa kaikille! =)
 

Yhteistyössä