Täällä ihan sama tilanne, joten tiedän miten tilanne turhauttaa ja rasittaa. Lapsi sai hiljattain ongelmaan läksyvihkon koulusta, johon opettaja merkitsee mitä on tullut kotitehtäviksi. Jos lapsi on laiska tai motivoitumaton koulunkäyntiin, eikä merkitse kotitehtäviä itse ylös vaikka pitäisi (11v), mistä ihmeestä kotona voisi tietää mitä pitäisi huomenna olla tehtynä. Muutenkin joutuu vierestä seuraamaan että läksyt tulee tehtyä, jos ei vahdi, on hutiloitu ja tehty miten sattuu. Tuon ikäiselle on tuhannen vaikea perustella että näillä läksyillä on vaikutusta koko tulevaisuuteen, kun lasta ei vain koulunkäynti kiinnosta. Olen perunut viikkorahat, rajoittanut kavereilla käyntiä, rajoittanut pelaamista, istunut monta monituista iltaa keittiön pöydän ääressä vahtimassa läksyjen tekoa... Mikään ei motivoi itsenäiseen, huolelliseen työskentelyyn, ei raha eikä tavarat, joten nyt sitten läksyvihkon mukaan tehdään pakkopullana joka tapauksessa ja vaikka menisi miten kauan. Läksyvihkolla voidaan minimoida se, että lapsi pystyy valehtelemaan mitä on tullut tehtäväksi + aikuiset kotona pystyvät tarkistamaan että kaikki tulee varmasti tehtyä. Samaan toimintamalliin pitäisi vain saada mukaan kaikki jotka lapsen koulunkäynnistä vastaavat, ei se auta jos yksi vaatii ja toinen viittaa kintaalla kun yritetään saada muksu oppimaan ottamaan vastuuta ns. omista velvollisuuksistaan. Kuitenkin jos tilanne ei parane, ongelma on vielä vaikeampi hoitaa esim. yläasteella, jossa omatoimisuus opiskelussa on jo isossa osassa koululaisten elämää. Eipä tässä auta kuin toivoa, että lapsi tajuaa jonakin päivänä itse ettei näistä ns. jokaisen lapsen perusvelvollisuuksista (koulu) voi luistaa, vaan velvollisuudet pitää hoitaa joka tapauksessa tai tulee seurauksia. Tällä hetkellä ne seuraukset eivät siis hetkauta, mutta uskoisin esim. rahan motivoivan ihan eri tavalla vuoden tai parin päästä, jos varsinainen opiskeluinto olisikin yhä kateissa...
