kauhea vauvakuume

Minulle on ollut taas viimeaikoina hirveä vauvakuume ja urahaaveet häviää sen silian tien kun näen jossakin pienen suloisen nyytin. Olen 17 vuotias opiskelija. Asun jo omillani ja muutenkin olen aina ollut ikäistäni vanhemman oloinen. Ei minulla ole mitään ruusunpunaista unelmaa perhe-elämästä ja tiedän kyllä mitä vauva tuo tullessaan, mutta onneksi sitä voi aina haaveilla. Vauvan aika on sitten kun on nuo opiskelut ohi ja on rahallisesti hieman parempi tilanne. Biologisten lasten lisäksi minulla on haaveena adoptoida joskus lapsia kehitysmaista jos vain se on suinkin mahdollista. Rakastan lapsia ja on huvittavaa, että kuitenkin olen rakentamassa menestyksekästä työuraa itselleni. Olen varma siitä, että kun se oikea mies sattuu kohdalle se on menoa sitten. Onneksi tulevaa ei voi tietää ja keskityn nyt tuohon uran luomiseen ennenkuin lapsien teko on ajankohtaista. Haluaisin toivottaa kaikille nuorille äideille ihanaa kesä ja voimia omien nyyttien ja taaperoiden kanssa!

 

Se minkä ikäinen ihminen on teini, ei ole mikään mielipideasia. Teini-ikäinen on alle 20-vuotias henkilö. Teini-ikä tulee englannin kielen sanasta teenage ja se käsittää ikävuodet 13-19 (thirteen - nineteen).

 

Mulla oli kans kova vauvakuume jo tosi nuorena! Johtuen siitä että sain itse pikkuveljen kun olin 14v ja hoidin sitä tositosi paljon. Veli oppi sanomaan nimeni ennen äiti-sanaa.. Olin päiväkodilla töissäkin alle 18 vuotiaana ja tykkäsin olla siellä.

Avomieheni olen tuntenut jo 15 vuotiaasta asti, jotenka kun hänen kanssaan alettiin olemaan ihan vakavissaan yhdessä niin vauva mulla oli päälimmäisenä mielessä. Tuo isäntä kuitenkin toppuutteli minua muutaman vuoden. Oli kuin joululahjan olisi antanut kun yksi ilta sanoi että tehdäänkö vauva.. :heart: tosin siitä lauseesta meni vielä yli puoli vuotta ennen kuin kaksi viivaa tuli tikkuun.

Niin että vauvakuume voi välillä vaivata kovastikkin mutta silti kannattaa heittää jäitä hattuun ja odotella kunnes molemmat ovat asiasta 100% varmoja. Vauvan odotuskin on silloin kaikista ihaninta! :heart: :heart: :heart:


Muoks. Eikä se lasten hankita ole iästä kiinni vaan kypsyydestä (tosin alle 17v on itsekkin lapsi vielä ettei ihan niin nuorena). Paras ystäväni sai esikoisensa 17 vuotiaana, mies oli 19. Nyt heillä on jo kaksi lasta, oma talo ja auto, ovat ylioppilaita ja korkeakoulun käyneitä, miehellä on vakituinen työ ja nainenkin tekee keikkaluontoisesti töitä pitääkseen ammattitaidon yllä, mutta on vielä äitiyslomalla. Eli elämä ei todellakaan loppunut lapsen tuloon! Ovat saman ikäisiä kuin minä ja mieheni eli 23 ja 25 vuotiaat.<br><br>

 

\

näytäpä mulle aivokauppa niin muutamat aivot vois noille teineille käydä ostamassaki. ja samalla voin sit näyttää sulle AIKUISEN 18-vuotiaan..eipä taida löytyä kumpaakaan. tiedätköhän ees mistä sana teini tulee ja mitä se käsittää? siinä kun mietit niin tajuat et alle kakskymppiset on teinejä ja kyllä toi henkinen teiniys tuntuu vaan jatkuvan aika monella vielä senki jälkeen.

Hanki oma elämä ulpu... Olen 18 ja esikoiseni sain 17 vuotiaana. En todellakaan ole enää teini,itse asiassa tuskin kukaan täällä on! Minä olen AIKUINEN 18-vuotias mieleltäni,käyttäytymiseltäni ja kaiken suhteen.. Ammattia minulla ei ole,mutta en silti elä pelkkien tukien varassa niinkuin väitit jossain kirjoituksessasi,että nuoret vain elävät tukien varassa,tuskin edes ammattia ovat hankkineet.. Kuka tai mikä sinä olet sanomaan toisten ihmisten elämän haluista tai mistään muustaakaan mitään??? Keskity omaan elämään,jos sinulla edes sellaista on ja anna toisten ihmisten olla!!

Esikoiseni täyttää pian vuoden ja nyt on taas aivan kamala vauva kuume <br><br>

 

No, itse näin en kovin nuorena äitinä sanoisin, että vanhemmaksi kasvetaan. Ei se ikä estä vauvan tulon aiheuttamaa kriisiä. Kriisi on sekä positiivinen että negatiivinen asia. Enemmän korostaisin vakaan parisuhteen hankkimista ennen vauvantekoaikeita. Jos on vakaassa suhteessa ja valmis pistämään omat tarpeensa taka-alalle joiksikin vuosiksi eteenpäin, voisi kuvitella olevansa niin valmis vauvantuloon kuin siihen nyt valmis voi olla. Paljon se muuttaa muttei kaikkea. Parisuhdekriisi on auttamatta edessä, mutta sekin kasvattaa. Pitää vaan jaksaa tehdä töitä sen parisuhteenkin eteen, eikä suunnitella eroa kun seksi tökkii eikä kahdenkeskistä aikaa ole juuri ollenkaan. Ja rahaa olisi hyvä saada jostain, ettei ihan kurjuudeksi ja kerjuudeksi elämä mene.

Tsemppiä kaikille nuorille ja vähän vanhemmillekin äideille =)

T. Niinu kohta 28 vee ja yhden tytön kanssa elämää opetteleva "nuori"