E
epätoivo iskee
Vieras
Niin ihana ja aurinkoinen puoltoistavuotias mutta voi sitä hermojen raastamista harva se päivä.
Melkein päivittäin kauheaa huutoa, ulvomista ja itkemistä milloin mistäkin syystä ja aina ei löydy järkevää syytäkään.
Koettelee rajoja ja haluaa sitä ja tätä, vaatteet päälle, vaatteet pois, lukea tuota kirjaa, potalle ja sitten ei kuitenkaan suostu potalle - laidasta laitaan. Ja jos ei mene niin kuin haluaa niin kauheaa ulvomista joka ei tunnu loppuvan sitten millään konstilla.
Korvia pakottaa välillä toi ulvominen ja ei oikein tiedä mitä tehdä, välillä laitettava kädet korville ja vaan yritettävä rauhoittaa jollain konstilla.
Sitten pukeminen, erityisesti vaippa, voi joskus olla äärimmäisen haastavaa.
Nyt illalla hassuttelimme hetken aikaa lapsi nakuna meidän sängyn päällä, oli iltatoimet tehty ja lapsi kikatteli kaikelle hauskalle.
Sitten kun tuli aika laittaa vaippaa ja yöpukua päälle niin alkoi kamala tappelu - kiemurteli ja ulvoi ja itki ja kaksin käsin repi vaippaa pois kun sitä yritin laittaa päälle. Teippivaippa niin tosi vaikeeta kun ei millään saanut edes sinnepäin kun toinen vaan temppuili ja repi vaippaa käsillään.
Hetken yrityksen jälkeen mulla paloi pinna ihan totaalisesti ja nostin ulvovan lapsen pinnasänkyyn, nakkasin valot pois ja suljin makkarin oven, itse menin ulkopuolelle rauhoittumaan. En koskaan vahingoittaisi fyysisesti lasta mutta ajatus siitä kävi niin voimakkaaksi että oli pakko lähteä hetkeksi.
Lapsi tietenkin itkeskeli ja itse rauhoituin noin 2 minuuttia ja menin sitten takaisin. Nostin itkevän mutta hämmentyneen lapsen pinniksestä ja kappas vaan vaipan laitto sujui oikein hyvin ja lapsi oli nätisti paikallaan. Yöpukukin meni nätisti ja sitten lapsi syliin vähäksi aikaa ja sen jälkeen nukahti ok sänkyynsä. Oli varmaan yliväsynyt ehkä tossa aikaisemmin mutta miten te hanskaatte tuollaisia tilanteita kun mistään ei todellakaan tule mitään ja ite meinaa tulla hulluksi?
Tässä tilanteessa siis yksin lapsen kanssa kotona, miehellä iltamenoja.
Melkein päivittäin kauheaa huutoa, ulvomista ja itkemistä milloin mistäkin syystä ja aina ei löydy järkevää syytäkään.
Koettelee rajoja ja haluaa sitä ja tätä, vaatteet päälle, vaatteet pois, lukea tuota kirjaa, potalle ja sitten ei kuitenkaan suostu potalle - laidasta laitaan. Ja jos ei mene niin kuin haluaa niin kauheaa ulvomista joka ei tunnu loppuvan sitten millään konstilla.
Korvia pakottaa välillä toi ulvominen ja ei oikein tiedä mitä tehdä, välillä laitettava kädet korville ja vaan yritettävä rauhoittaa jollain konstilla.
Sitten pukeminen, erityisesti vaippa, voi joskus olla äärimmäisen haastavaa.
Nyt illalla hassuttelimme hetken aikaa lapsi nakuna meidän sängyn päällä, oli iltatoimet tehty ja lapsi kikatteli kaikelle hauskalle.
Sitten kun tuli aika laittaa vaippaa ja yöpukua päälle niin alkoi kamala tappelu - kiemurteli ja ulvoi ja itki ja kaksin käsin repi vaippaa pois kun sitä yritin laittaa päälle. Teippivaippa niin tosi vaikeeta kun ei millään saanut edes sinnepäin kun toinen vaan temppuili ja repi vaippaa käsillään.
Hetken yrityksen jälkeen mulla paloi pinna ihan totaalisesti ja nostin ulvovan lapsen pinnasänkyyn, nakkasin valot pois ja suljin makkarin oven, itse menin ulkopuolelle rauhoittumaan. En koskaan vahingoittaisi fyysisesti lasta mutta ajatus siitä kävi niin voimakkaaksi että oli pakko lähteä hetkeksi.
Lapsi tietenkin itkeskeli ja itse rauhoituin noin 2 minuuttia ja menin sitten takaisin. Nostin itkevän mutta hämmentyneen lapsen pinniksestä ja kappas vaan vaipan laitto sujui oikein hyvin ja lapsi oli nätisti paikallaan. Yöpukukin meni nätisti ja sitten lapsi syliin vähäksi aikaa ja sen jälkeen nukahti ok sänkyynsä. Oli varmaan yliväsynyt ehkä tossa aikaisemmin mutta miten te hanskaatte tuollaisia tilanteita kun mistään ei todellakaan tule mitään ja ite meinaa tulla hulluksi?
Tässä tilanteessa siis yksin lapsen kanssa kotona, miehellä iltamenoja.
