Kauhea synnytyskokemus takana, silti innolla seuraavaan?

Synnytin esikoisen 4v sitten erittäin vaikeasti. Jotta ei tulis romaania, sanotaan että synnytys oli lievästi sanottuna KAMALA!
Silti nyt toista odottaessa odotan innolla taas synnytystä . Toiveet korkeella et saisin normaalin synnytyksen suht normaaleilla kivuilla tai hyvän lievityksen kera.
Pojan synnytystä odotin aikanaan myös kovalla innolla ja positiivisesti ja käteen meni mutta taas oon niin samalla ololla että en voi kuin ihmetellä
Mistä ihmeestä tää into ja positiivisuus tulee??? Ei ymmärrä ei.

Muita "hulluja" joilla joku synnytys ollut hirveä ja silti seuraavaan meni innolla? Paljonko oli aikaväliä niissä ja miten se toinen sitten meni? Palkittiinko positiivisuudesta? :wave:

 

jooo... mulla kans omasta mielestäni kaksi aivan järkyttävää synnytystä takana!!!! molemmat käynnistetty ja esikko lopulta "tuhansien" tuntien jälkeen kiireelisesti leikattu!!!

ja toinenmyös "tuhansien" tuntien puskemisen jälkeen revitty imukupilla irti!!! tytöö huonossa kunnossa, napanuorat kaulan ympärillä ja teholle!!!

nyt sit kolmas odotus menossa ja huomenna käynnistykseen... eivät suostuneet suoraan leikkaamaan :/ ja täytyy kyl sanoa, että "into" on kyl vähä niin ja näin...

mut jos saan kysyä, niin mikä sun synn. teki kamalan???? varmaan riittää kohtalontovereita, ainakii minä :wave:

 

No siltä kannalta ensimmäinen oli kamala kun poika kiidätettiin välittömästi teholle kun syntyi alle kilon painoisena, tosin sektiolla. Toivottavasti tämän toisen kanssa ei nyt käy niin..

 

Mä synnytin esikoista 24 tuntia ja sit päädyttiin kiireelliseen sektioon. Olin jo auki ja ponnistutti niin pirusti, mutta kun ei mahtunut niin ei mahtunut- ei tästä mulle jäänyt mitään "traumoja" tai pelkoja, olin kai hyvissä lääkkeissä siellä.
Nyt kun toista odotan, olin innolla lähdössä synnyttämään, josko se menisi paremmin, mutta ikäväkseni sain viime viikolla kuulla, että pitää mennä leikkaukseen.
Moni ei tunnu kuitenkaan uskovan, ettei mulle mitään pelkoja jäänyt, mutta se on varmaan ihan ihmisestä riippuvaista, miten asioihin suhtautuu.

 

Minullakin on takana erittäin hankala, kivulias ja pitkä synnytys joka päättyi imukupilla auttamiseen...huhhuh...kyllä silloin ajattelin että ei enää ikinä. Vaikka aikaa kulunut vain pari kuukautta, on ajatuksista jo kauheus jotenkin pyyhkiytynyt ja jotenkin haikeana ajattelen kokemusta! Tosi hullua! Tuntuu, että ilman muuta haluan vielä synnyttää. Siis kai se tosiaan niin on että naisella hormonit tekevät tehtävänsä ja sen unohtaa. =)

 

itsellä myös takana hankala synnytys jossa pään asento oli väärä,lapsivesi oli vihreää ja lopulta autettiin imukupilla ja lapsi virvoitettiin valvonnassa, niin ja napanuora oli 2 kertaa tiukasti kaulan ympärillä.likaista lapsivettä oli kurkussa asti.jos kätilö ei olis ollut niin hyvä ja ennakoiva olis lapsi saanut pneumonian ja pahimmassa tapauksesa menehtynyt tulehdukseen.
itsellä iso eppari ja aika paljon vuotoakin....
mutta silti menisin koska vaan uudelleen.ei ne kivut pelota vaan se että lapselle käy jotain....

 

Ensimmäinen synnytys oli aivan sairaan järkyttävä. Ei yhtään sen vähempää. :/
Ensin siitä jäi traumat ja pelot päälle...mutta ajattelin, ettei se aina VOI olla tuota kuitenkaan! Ajattelin heti kun istua taas saatoin, että haluan kokea sen uudelleen! Kaikesta huolimatta.
En suostunut uskomaan, että se olisi ollut normaali synnytys alkuunkaan.
Vuosi ja 7kk siitä meni, kun oli taas aika synnyttää ja olin täynnä uskoa ja luottamusta!! Olin aivan varma, että nyt menee paremmin ja erittäin reippaana lähdin kohti synnäriä, kun aika tuli! :xmas:
Toinen synnytys meni erittäin normaalisti, suht nopeaa ja siitä jäi ihanat muistot. Pelot ja traumat oli taaksejäänyttä elämää. :heart:
Sen jälkeen tiesin, mitä on normaali synnytys ja sen jälkeen en olekaan synnytystä pelännyt! Tottakai joka kerta voi sattua ihan mitä tahansa ja homma voi mennä täysin mettään...mutta ei se auta pelätä sitä etukäteen! :wave:

 

\

jooo... mulla kans omasta mielestäni kaksi aivan järkyttävää synnytystä takana!!!! molemmat käynnistetty ja esikko lopulta "tuhansien" tuntien jälkeen kiireelisesti leikattu!!!

ja toinenmyös "tuhansien" tuntien puskemisen jälkeen revitty imukupilla irti!!! tytöö huonossa kunnossa, napanuorat kaulan ympärillä ja teholle!!!

nyt sit kolmas odotus menossa ja huomenna käynnistykseen... eivät suostuneet suoraan leikkaamaan :/ ja täytyy kyl sanoa, että "into" on kyl vähä niin ja näin...

mut jos saan kysyä, niin mikä sun synn. teki kamalan???? varmaan riittää kohtalontovereita, ainakii minä :wave:

Yritän kertoa lyhyesti (siinä kuitenkin onnistumatta ).
Synnytin poikaa 18h45min josta ponnistin 1h45min. Poika 4430g ja päänympärys ankeet 38.5cm \|O :'( AUTS! Pojan pää vinossa, pää iso ja mun häntäluu tiellä.

Kivut oli s.aatanalliset ja kokemus kuin olis teurastettu elävältä, niin paljon se sattui. Koko lähes 19h:sta sain reiluksi tunniksi kohdunkaulapuudutteen. Oma "vika" sillä halusin sinnitellä ilman ettei lapselle tulis mitään. Huusin ja uikutin ja verta oli lentänyt seinille asti(mies kertoi, ite en jaksanut huomata).

Kun imukuppi laitettiin se sattui ihan järkyttävän paljon. Oksitosiinia sain paljon suoneen ja supparit sen mukaset! Eräs hoitaja toiselle kuiski et noinko paljon oot laittanu oksia ja et noi supparit on jo hurjat. Yeah, tell me about it :/

Kun poika tuli sen lähes 2h ponnarin jälkeen imukupilla, leikattiin iso eppari ja silti repesin kohdunkaulasta ja emättimestä. Häntäluu pamahti murtuen kesken ponnarin. Kuului iso POKS!

Osastolla makasin pari päivää nousematta. En voinut kävellä, en istua, en edes nojata kyynärpäähän kun taju lähti. Mut vessatettiin sängyssä. Veriarvot hyvät eikä selitystä löytynyt. Sanoivat että oli vaan niin rankka synnytys että menit tosi huonoksi.

Kaikkineen ihan megahypersuperhirvee kokemus.
En ymmärrä miten menen taas niin innolla seuraavaan??? Kai luotan siihen et kauheempaa ei voi enää olla kuin tuo.

 

Kamalan kuulosia muidenkin jutut. Helpottaa kuulla ettei oo yksin....Tässäkin asiassa. :hug:

 

esikoisen synnytys oli aivan kauhee, mut niin se vaan unohtu ja kuopus synty 1v9kk jälkeen esikoisen syntymisestä

pelkäsin toista synnytysta, koska esikoinen joutu olemaan teholla 2 vkoa synnytyksen jälkeen ja kuopuksen synnytys alko ihan saman lailla joten pelkäsin et taas käy samoin. noh kuopuksen synnytys oli lyhyt ja kivulias ja poiak joutui teholle 3 pv verensokerin takia. mut jo nyt haluaisin kolmannen