Kauhea noidankehä. Sairastuin uupumukseen.

[anteeksi]

En ole vieläkään oikeasti työkuntoinen, mutten kestä olla kotona. Itsetunnon päälle käy niin paljon se, etten kykene samaan kuin ennen. Masennuin kotona, en pystynyt keskittymään siihen että paranisin. Masennun töissä vielä enemmän kun huomaan etten pysty samanlaiseen työsuoritukseen kuin ennen. Yksinkertaisten asioiden suorittaminen vie kohtuuttomasti aikaa, enkä pysty keskittymään tai ryhdistäytymään, tuntuu etten useimmiten pysty edes ajattelemaan.

Tunnen olevani huono ja tyhmä, pelkkä varjo verrattuna entiseen. Itken melkein joka päivä töiden jälkeen, koska en kykene siihen mihin minun pitäisi kyetä, tuntuu etten tunne enää itseäni ollenkaan. En jaksa tätä enää :´( Iltaisin mietin vain sitä, että miksei ihminen, joka romahtaa tällaiseksi, joka ei ole normaali, miksei sellainen ihminen voi vaan kuolla pois.

 

[vieras]

Ymmärrän...jouduin burn outin takia psykiatriselle osastolle talvella. Minun pelastus on olleet osa-aikatyöt. Teen pari vuoroa viikossa. Nyt olen lähdössä opiskelemaan. En tiedä miten jaksan mutta ei täällä kotonakaan mun mielenterveys parane..

 

[rupsukka]

Minkälaista apua olet saanut? Lääkkeitä, terapiaa yms? Oletko miettinyt ravitsemustasi? Kunnollinen ravitsemus auttaa myös hyvinvoinnissa. Kysy lisää, jos kiinnostaa!

 

[ap]

Keskusteluapua, lääkkeitä. En jaksa syödä, ei ole ruokahalua. En nuku kunnolla.

 

[tassut]

Hoitavalla taholla juttelet tilanteesi. Jotain muuta kuntouttavaa päiväohjelmaa ois sopivampi kuin työ tai työkykysi huomioivaa räätälöityä työtä. Jälkimmäistä valitettavasti huonosti tarjolla.