kauhea luonne mulla =(

  • Viestiketjun aloittaja aivan hirveä
  • Ensimmäinen viesti
aivan hirveä
tunnustan ..mulla on aivan kauhea luonne ,lähinnä mun läheisiä ihmisiä kohtaan. Töissä missä ei tarvi kun tehdä töitä ,olla ihmisten kanssa vain 8 h päivässä niin mähän rakastan muita ihmisiä lähes, kaikki sanoo miten helppo mun kanssa tulla toimeen ym ym..MUTTA esim . omaa miestä kohtaan olen tosi pirullinen ,ilkeä, en juttele hänelle mitään ,pidän kai itseäni parempana kun kukaan läheiseni..siis miten voin olla näin kaksijakoinen ??? onkohan mulla kaksi persoonaa =)..tajusin eilen oikein kunnnolla miten itsekäs olen !!! ja vielä pienten lasten äiti....lapset on mulle kaikki kaikessa ,mutta silti olen kuitenkin lasten isää kohti aivan kauhea. Eilen ystäväni oli kylässä ja jutteli miehen kanssa kaikkea ja tajusin itse etten juttele mieheni kanssa ikinä mitään, mies selvästi nautti kun sai jutella jonkun kanssa...no mähän itsekkääseen tyyliin vaan totesin että ei mulla ole sille mitään asiaa..tylsä mies!!! Hyi hitto ,miten musta on tullut tälläinen ,en tunnusta ainakaan että tarvitsen edes ketään ,ajan kaikki läheiset kauemmaksi, ystäviä mulla on mutta tuntuu että parempi että ei olla ihan kiinni toisissaan etten kai ala kohdellla samalla tavalla kuin miestä tai jotain läheisiäni...

Otan sateenvarjon esille jo, olen sen ansainnut
 
Alkuperäinen kirjoittaja aivan hirveä;23020520:
tunnustan ..mulla on aivan kauhea luonne ,lähinnä mun läheisiä ihmisiä kohtaan. Töissä missä ei tarvi kun tehdä töitä ,olla ihmisten kanssa vain 8 h päivässä niin mähän rakastan muita ihmisiä lähes, kaikki sanoo miten helppo mun kanssa tulla toimeen ym ym..MUTTA esim . omaa miestä kohtaan olen tosi pirullinen ,ilkeä, en juttele hänelle mitään ,pidän kai itseäni parempana kun kukaan läheiseni..siis miten voin olla näin kaksijakoinen ??? onkohan mulla kaksi persoonaa =)..tajusin eilen oikein kunnnolla miten itsekäs olen !!! ja vielä pienten lasten äiti....lapset on mulle kaikki kaikessa ,mutta silti olen kuitenkin lasten isää kohti aivan kauhea. Eilen ystäväni oli kylässä ja jutteli miehen kanssa kaikkea ja tajusin itse etten juttele mieheni kanssa ikinä mitään, mies selvästi nautti kun sai jutella jonkun kanssa...no mähän itsekkääseen tyyliin vaan totesin että ei mulla ole sille mitään asiaa..tylsä mies!!! Hyi hitto ,miten musta on tullut tälläinen ,en tunnusta ainakaan että tarvitsen edes ketään ,ajan kaikki läheiset kauemmaksi, ystäviä mulla on mutta tuntuu että parempi että ei olla ihan kiinni toisissaan etten kai ala kohdellla samalla tavalla kuin miestä tai jotain läheisiäni...

Otan sateenvarjon esille jo, olen sen ansainnut
Ei varmaan kyse ole mistään luonneongelmasta, vaan pikemminkin parisuhteestanne :) Meillä on tuollainen ystäväpariskunta, eli erikseen ovat kumpikin mukavia ja hauskoja, mutta keskenään vain piruilevat, jos ylipäätään mitään puhuvat. Kumpikaan ei arvosta toista tai toisen sanomisia tai kiinnostuksenkohteita. Ovat olleet yli 20v yhdessä, ja käyttävät sitä usein syynä moiseen käytökseen.
 
Vieraampi
Ei kun sähän oot kuin minä. Tai mun äiti. Vihasin ja inhosin jo lapsena sitä, miten mun äiti oli ystävilleen ja töissä oikein pitkäpinnainen ja mulle sit äreä hirvee yh. Voi että mäkin kärsin omasta luonteestani, käynkin kyl terapiassa.
 
aivan hirveä
tuo voi olla kyllä ihan totta, meidän suhde on pitkään ollut aika takkuinen ja varmasti vaikuttaa keskinäisiin väleihin kun muiden kanssa ei mitään ongelmia... mutta kiva että muitakin luonnevikaisia =)..mä en vaan saa tätä käytöstä häntä kohti loppumaan

Lode ..kerro vaan niin kerron oonko pahempia =)
 
89uoi
:( Mulla kyllä pistää pahiten silmään tossa sun tekstissä se, ettet osaa käyttää alkuunkaan välimerkkejä. Osasin ekaluokkalaisenakin paremmin. Ei nyt kaikki tarvitse olla kieliopillisesti täydellistä, kun en minä ainakaan mikään äidinkielen opettaja ole, mutta kyllä sen verran pitäisi tietää, että sanan ja välimerkin väliin ei tule välilyöntiä. Vasta välimerkin jälkeen tulee välilyönti.
 

Yhteistyössä