Kauanko pitää venaa

Miks pitäis venaa?

No, sulla nyt ei ole vientiä ollenkaan.

 

Mä sanoisin, että sitten on valmis kun on käsitellyt edellisen suhteen ja eron. Tosin exä lähti uuden mukaan jo ennen kuin meidän suhde oli päättynyt ja ovat edelleen yhdessä, että kai se toimii joillekin noinkin nopeaa.

 

pakko itse myöntää että mä oon päässy mun loppuneista suhteista yli niin että oon samantien tavannut jonkun, eli en oo käytännössä ollu kauaa sinkkuna kun nää seurustelukuviot alko lisääntyy. mut jos nyt eroaisin lapseni isästä, niin en tiedä, pystyisinkö ketään muuta "rakastamaan" pitkiin aikoihin, sen verran vakava meidän suhde on.. toisin kuin edelliset. mut ihan miten itsestä tuntuu, jos oot valmis heti uuteen naiseen niin mikäs siinä, anti palaa vaan.

 

Ei kai siinä mitään sääntöä ole, mutta itse tykkäisin varmaan ottaa jonkin aikaa ihan iisisti ja olla vaan itteeni varten.

En ymmärrä oikeestaan sellaisia tyyppejä, joilla on aina oltava joku.
Mulla on useampikin sellainen ystävä. Ja ei siis mitään sutinoita vaan aina suoraan suhteeseen.

 

Ei siihen kai mitään sääntöjä ole, sit ku löytyy sopiva. Ite olen sitä tyyppiä, et venailen vaikka hautaan asti, että löytyy sopiva, eikä mikään "ihan kiva". Olisi ahdistavaa, jos pitäisi koko ajan seurustella ihan vaan sen takia, että pitää olla joku.

 

No jos on toiveita entistä kohtaan, nii ei se kannata uutta alkaa härväämään, siinä loukkais sitte tarpeettomasti sitä vanhaa (mahollisesti lämpiävää) suhetta. Parashan on että surree vanhat pois alta ettei vie samoja ongelmia uuteen suhteeseen. Keskittyy kehittään itteään ja miettimään asioita, olla yksin. Laastarit on toki sallittuja. Ja ehkä ihan hyviäki. Mut veikkaisin että jos tarttee miettiä oisko jo sopiva aika nii ei taija olla. Sopivaa on ko ei ennää mieti.

 

..kait se on ihan siitä kiinni, miten vahvoilla tunnet olevasi juuri nyt. Että kestätkö sitten mahdollisen eron (oi, mä ajattelen tosi positiivisesti ), epäonnistumisen?

Eihän siinä mitään sääntöä ole, pääasia lienee se, että tuntee itse omat vahvuutensa ja voimavaransa lähteä laittamaan itseään likoon ja avaamaan auki sieluaan.

Toisaalta voisi olla ihan jeeskin pitää pieni tauko, tutkailla hiukan itseään ja ottaa happea, ja sitten kun tietää mitä tahtoo seuraavalta parisuhteelta, niin antaa palaa täysillä.

Com si com sa

 

Ei siihen kai mitään sääntöjä ole, sit ku löytyy sopiva. Ite olen sitä tyyppiä, et venailen vaikka hautaan asti, että löytyy sopiva, eikä mikään "ihan kiva". Olisi ahdistavaa, jos pitäisi koko ajan seurustella ihan vaan sen takia, että pitää olla joku.

Tuo on totta..... ja kysymys tarkentukoon vielä, että saa edes alkaa ajatella asiaa uudesta suhteesta!?

 

Sitten kun siltä tuntuu. Itselläni kestää tooodella pitkään, ennen kuin haluan mitään. Olen hitaasti lämpeävä enkä ihastu herkästi.

 

Jollain tapaa tuo "rakkauden määrä on vakio, kohde vain vaihtuu"; sai mulle sellaiset hytinät etten haluaisi olla se kohde. En kokisi itseäni kovin ainutkertaiseksi. Jos meillä meniskin pieleen, niin se olis viis minuuttia, ja sitä samaa rakkautta olis jo seuraava vastaanottamassa. Sarjarakastaja.

 

Tuo on totta..... ja kysymys tarkentukoon vielä, että saa edes alkaa ajatella asiaa uudesta suhteesta!?

Sitä mä en osaa sanoa. Onhan niitä sellasiakin, ketkä vaihtaa lennossa. Tosin sellaisia tyyppejä pidän helposti vähän tunnevammaisina, sillä miten voi alkaa heti uuteen suhteeseen, jos vanhakaan ei ole vielä ihan kunnolla finaalissa. Tulee sellaisesta mieleen, että onkohan sillä vaihtajalla ikinä edes ollut mitään syvempää tunnetta sitä toista kohtaan.