kauanko olet ollut sinkkuna?

[säpäle harmaana]

Kuukausi sitten alkoi tämä viimeisin sinkkuus virallisesti.

 

[Vierasss]

En ole enää sinkku, mutta olin 28-vuotiaaksi asti.

 

["Vieraana"]

Pian 8 vuotta. Vaikea on enää kuvitella itseään suhteeseen.

 

[yksinelelevä]

Te joilla on lapsia, olette onnekkaassa asemassa. Teillä on kuitenkin ne lapset siinä seurana. Ja teillä on tehtävä, tarve: lasten vanhempana olo ja kasvatus
Näin yksinollessa (totaaliyksin) tuntuu että kaverit ottaa yhteyttä vaan sillon ku tarvitsevat esimerkiks lastenhoitoapua. Tai kyytiä. Tai jotain muuta. Onneks on työ, jossa koen olevani tarpeellinen, mutten tietenkään korvaamaton. Olis ihana olla jollekin maailman tärkein ja rakkain.
Sitä odotellessa...

 

["Loviisa"]

Koko ikäni 26 vuotta

 

[Kohta sinkku]

Mulla pisin aika sinkkuna on ollut pari vuotta. Olen aina ollut sitä mieltä että etsivä löytää. Se että joku vaan tulis vastaan ja veisi, heti kun lopettaa etsimisen on kyllä ihan pötyä ja varmasti tosi harvinaista. Ensin pitää suurin piirtein tietää mitä etsii, sitten pitää etsiä, sitten pitää olla rohkea, sitten pitää antaa mahdollisuus ihastumiselle, sitten pitää joustaa ja tehdä ehkä kompromisseja (koska täydellistä ei ole). Mutta jos et halua tarpeeksi, niin ehkä sitten et viitsi tehdä tuota kaikkea.

Kompromisseja ja joustamista, niinpä... eli tyytyy johonkin eikä sittenkään saa sellaista, jonka oikeasti haluaa. Kyllähän sillä lailla pariutuu kohtalaisen nopeastikin. En sitte tiedä, onko se kaikille hyvä tapa.

 

[vie-ras]

Te joilla on lapsia, olette onnekkaassa asemassa. Teillä on kuitenkin ne lapset siinä seurana. Ja teillä on tehtävä, tarve: lasten vanhempana olo ja kasvatus
Näin yksinollessa (totaaliyksin) tuntuu että kaverit ottaa yhteyttä vaan sillon ku tarvitsevat esimerkiks lastenhoitoapua. Tai kyytiä. Tai jotain muuta. Onneks on työ, jossa koen olevani tarpeellinen, mutten tietenkään korvaamaton. Olis ihana olla jollekin maailman tärkein ja rakkain.
Sitä odotellessa...

Ei lapsetkaan kuitenkaan korvaa sitä läheisyyttä yms mitä toiselta osapuolelta saa.
Ja niitä aikuistenjuttuja.
Yksin jos olisi niin voisi mennä ja tulla miten itse haluaa, ei lasten aikataulun mukaan.

Ja lapseton jos tapaa jonkun, voi tapailla ja nähdä koska vain ilman mietintää milloin pystyy näkee toista.

 

[Marakatti]

kohta 10 vuotta on erost eikä ole ollu suhteita sen jälkeen. Ikää kohta 47 vuotta. EIkä ole minkäänlaista aikomusta alkaa suhteeseen enää

 

[ruma ja köyhäkin]

Te joilla on lapsia, olette onnekkaassa asemassa. Teillä on kuitenkin ne lapset siinä seurana. Ja teillä on tehtävä, tarve: lasten vanhempana olo ja kasvatus
Näin yksinollessa (totaaliyksin) tuntuu että kaverit ottaa yhteyttä vaan sillon ku tarvitsevat esimerkiks lastenhoitoapua. Tai kyytiä. Tai jotain muuta. Onneks on työ, jossa koen olevani tarpeellinen, mutten tietenkään korvaamaton. Olis ihana olla jollekin maailman tärkein ja rakkain.
Sitä odotellessa...

Niin, ja sulla on edes se työ. Työttömänä, lapsettomana ja sinkkuna olo on välillä TOSI yksinäistä. Joskus saattaa mennä viikkokin ettei puhu kellekään mitään, korkeintaan kassalle hei ja kiitos yms.

 

[Tweet]

Jos lasketaan siitä päivästä kun rouva ilmoitti tahtovansa avioeron, niin ens kuussa tulee neljä vuotta täyteen.

Tekee mieli melekein sanua että syystä eros. Mitä vittua ot nelijä vuotta teheny?

 

[ukoton]

1v7kk olen ollut sinkku. Sitä ennen 13v ex-miehen kanssa, eipä ole aikaa ketään tavata kun päivät menee kolmen pikkulapsen kanssa, isänsä ei lasten elämään liiemmälti osallistu. Toivossa on hyvä elää jos jollekin joskus kelpaa yh-äiti...